Satavuotiaan sylissä

Sanon heti alkuun, että tuo otsikko on Tamaran vaatimuksesta noin. Hän pyysi minua kirjoittamaan tämän tekstin, jotta koko maailma näkee kuinka kaunis hän on. Koko maailma - Öhm. En viitsinyt palauttaa häntä maan pinnalle kertomalla, että ei ehkä ihan koko maailma katsele minun blogia. No, onhan se mukavaa, että hän on nyt niin innostunut. Seuranaan Tamaralla köynnöstornissa on kaksi oranssia mustasilmäsusannaa sekä limen ja violetin väriset kelloköynnökset. Niistä hänellä ei ollut sanottavaa, ainakaan vielä. Tamara oli kuullut jostakin kesäkeittiöistä. Tietysti hän halusi itselleen sellaisen, onneksi pienen sellaisen. Esiliinan halusi esille, jotta näyttäisi uskottavalta kokilta. Tuo saviruukkuastia ei kyllä näytä kaurapuuro- tai kesäkeittoastialta, mitä lie oikeasti Tamaralla mielessä. Tämä on Tamaran kolmas kesä meillä. Talven aikana hänelle oli kasvanut paha luupiikki vasempaan polveen, ei kuulemma menoa haittaa. Kengät hän suostui laittamaan, jotta jaloilla olisi lämpimämpi, eikä ...

Huomasin nurmikolla kävelevän kontukimalaisen. Seurasin sitä. Se vain käveli. Aloin tajuta; se ei kykene lentämään. Ohjasin sen pienelle kukkaoksan pätkälle ja nostin sen "valokuvastudiooni" eli puutarhapöydälle. Se ei häiriintynyt yhtään. Ahnaasti nautiskeli kukasta. Sitten huomasin sen siivet, jotka ensimmäisessä kuvassa ovat näkyvissä. Oikeanpuolimmainen siipi ei ole kasvanut normaalisti vaan jäänyt vasenta siipeä puolta pienemmäksi. Kimalainen on syntynyt vammaisena, siipirikkona. Mutta hetkinen , onko se mahdollista? Ettei se olisi kyennyt lentämään koskaan? Olisiko se voinut selviytyä ilman lentokykyä?  Vai näenkö sittenkin siiven väärin? Onko se vaurioitunut myöhemmin? No, joka tapauksessa kuvaussession jälkeen siirsin sen varovasti erään pensaan alle. Todennäköisesti joku sen kuitenkin nappaa suuhunsa, ennemmin tai myöhemmin. Rauha hänen pörröisyydelleen. Kävimme lähikesäkukkapuutarhalla ostoksilla. Tässä näkymä saunabaarin ikkunasta ulos. Miljoonakellot hehkuvat...

Tiedätkö mitä myötähäpeä tarkoittaa? Se on tunne, joka tulee, kun ihminen häpeää jonkun toisen ihmisen jotain typerää tai hullua tekemistä. Ihmiset kykenevät tuntemaan myötähäpeää eri tasoisesti. Miten hyvin sinä pystyt kokemaan kyseistä tunnetta. Nyt sinulla on mahdollisuus testata se! Käytän tässä esimerkkinä erään ihmisen tekemisiä. Sillä ei ole merkitystä, että kuka hän on tai minkä niminen hän on. Taustatietona kuitenkin kerron, että hän pitää kovasti värikkäistä langoista ja metsäpuutarhansa eli leikkikenttänsä koristelusta. Haastatellessani häntä taustatietojen saamiseksi hän ehti kertoa, että tietää kyllä säiden ym. ulko-olosuhteiden vaikuttavan "teoksiinsa", mutta ei se mitään, hän tekee uusia, tekeminen on se hauskin juttu kuulemma. No niin, seuraavaksi näytän hänen tekeleensä paikoilleen sijoitettuina. Katsele niitä kaikessa rauhassa ja kuulostele sisintäsi. Miltä tuntuu? Vastaa sitten kuvien jälkeen olevaan kysymykseen, valitse vain yksi vaihtoehto. Miltä tuntui?...

Oooh ! Olen vaikuttunut, sain toimeksiannon Repolaiselta.  Blogissaan "Repolainen reissaa ja räpeltää" Repolainen esitteli kuvan kasveista, joiden päällä tai keskellä on jotain kananmunan näköistä. Tekstin otsikko on Maita ja mantuja, ja se on julkaistu 11.5.2026. Repolainen kysyi , josko olisi tietoa, että mikä se kasvi on. Suurinpiirtein jotenkin noin, ei ollut sanatarkka lainaus. Ajattelin, että olisihan se hauska tietää. Yhtä hauskaa on olla tietävinään. Kaikkein hauskinta on muka selvitellä asiaa. Tässä kuvakaappaus tuosta Repolaisen blogin kuvasta. Kysyin ja sain häneltä luvan kaappaukseen ja käyttämiseen. Ryhdyin heti toimeen. Päätin tarkistaa ensin oman valokuva-arkistoni. Ei, ei. Nämä näyttävät melkein samanlaisilta, mutta tuoksuvat sieniltä ja ovat kasassa eikä yksitellen kasvin keskellä. Entäs tämä? Sama pyöreys ja väri. Mutta kuvan pallo on paljon pienempi ja sen pinta ei ole tasainen. Tämähän onkin perhosen muna; ruostenopsasiiven muna, tai niin minä taisin luu...