Oravat pesiytyivät sauna- ja vessarakennukseemme. Niillä oli ilmeisesti poikaset (tai tyttöset), koska ne eivät aina uskoneet poishätyyttelyä, vaan näyttivät olevan puolustusasetelmissa. Eivät hyökänneet päälle, mutta kuitenkin varuillaan piti olla, tai siis olin. Etsiskelin silloin tietoa oravista, ja luin hurjia faktoja mm. niiden purentavoimasta, jonka kerrottiin olevan vahvempi kuin valkovalaan. Ja että orava ei lopeta puremista ennenkuin saa hampaansa yhteen. Olin ennen ajatellut oravia pelkästään söpöinä pörröhäntinä, vaikka tiesin kyllä niiden olevan petoja esimerkiksi linnunpoikasille. Nyt kun haitta osui omaan nilkkaan, niin asenteeni muuttui pari piirua kielteiseen suuntaan. Päästyämme oravista huomasimme toisenlaisen asukkaan samassa rakennuksessa. Lepakko majaili räystään alla juuri vessan oven vasemman yläkulman kohdalla. Ennakkoasenne: hui kauhistus, pelottava, ällöttävä, yök! Asenne näkyy kuvan ottamisessakin; työnnän kamerani vaikka ihan kiinni johonkin toukkaan, mutta ...