Satavuotiaan sylissä

Tämän syvän lautasen löysin äskettäin kirpputorilta. Maitoon keitetty kaurapuuro oli herkullista tuosta lautasesta lusikoituna. Ja tiedätkö mitä?! Presidentti Kyösti Kallio söi puuronsa juuri tuolta samalta lautaselta. Puuropäivinä rouvansa Kaisa Kallio kattoi pöytään nuo erittäin kauniit lautaset.  Miten muka ei olisi totta?! Kuule, tuo juttu on ihan yhtä totta kuin kaikenlaisilla somealustoilla kerrotut muutkin "totuudet". Sitä paitsi minulla on todiste. Käännäpä lautanen nurin. Noin, hah haa! Näethän! Ylempi leima on sopivan epämääräinen, jotta sen voi tulkita Arabian piippuleimaksi, ja sen alla on suomenleijonaleima. Selvä juttu! Uskonet nyt? No juu , leikki sikseen. Todellakin leikki sikseen. Nimittäin törmäsin tietoon, jota en voinut aluksi uskoa. Näin lauseen: "Arabian vanhoja astioita voi käyttää satunnaisesti juhlakäytössä, mutta arkikäyttöön ne eivät sovi". Repesin nauruun. Voi herttinen sentään. Joku käsin tiskaamista inhoava ihminen ilmaisee mielipitee...

Ensin asiaa katajanpihlajaruosteesta . Katajanpihlajaruoste on ruostesieni, jonka nimestä tulee mieleen, että eikö tuo sieniraukka osaa päättää, että kummassa puussa kasvaisi. Ja se onkin totta, se ei ole osannut päättää. Joten se on päätynyt kasvamaan molemmissa. Vuorotellen. Katajassa ja pihlajassa. Tätä mielenkiintoista sientä näin ensimmäisen kerran toukokuussa 2023. Sitä oli pienessä katajassa alapihalla. Vähän aikaa se loisti siellä oranssisena, ja sitten katosi. Tai melkein kokonaan katosi; kuivuneita roippeita huomasi oksan pinnalla, jos tarkkaan katsoi. Silloin Sirpan luontoblogin Sirpa auttoi tunnistamisessa, ja hänen ansiosta tiesin nyt mistä on kysymys. Nyt katajanpihlajaruostetta on talon vieressä. Isossa katajassa on kaksi parinkymmenen sentin pituista esiintymää ja seitsemän muuta vähän pienempää kasvustoa. Siis yhteensä yhdeksän, aika paljon, sanon minä. Ja nyt sitten myös tajusin sen, että yhteistä noille kahdelle eri katajalle on se, että molemmista alle kymmenen...

Arabian vanhoille astiastoille on usein annettu naisten nimiä. Keräsin omasta hyllystä nais-kahvikuppeja tähän juttuun. Naiskuppien lisäksi Satavuotiaan hyllyissä on noin kaksikymmentä erilaista vanhaa arabiankuppiparia. Silloin tällöin kirpputoreilta löytyy lisää kauniita ja hyväkuntoisia kuppeja.  Aamuisin on mukava katsella hyllyä ja valita päivän kuppi. Vieraille katamme kauneimmat kupit; jokaiselle erilaisen. Anneli Heili  (päätin , että Heili on naisen nimi, kun kerran kaapissa oli näin kaunis kuppipari) Katri Maija Maijaa on myös turkoosin värisenä. Huom . Lisäys: Maijoissa on kupin sisuskin värillinen, ei valkoinen. Joten kuvan kuppi ei lienekään Maija vaan joku muu saman mallinen. Alakuvan kuppi on oikea Maija. Piileskeli hyllyn takarivissä, ja löysin vasta nyt. Sohvi Tytti Muita naisia, joilla on oma nimikkokuppi, ovat ainakin Anna, Anni, Ansa, Armi, Bella, Diana, Donna, Doria, Eila, Elina, Elisabet, Elna, Heidi, Helena, Helmi, Hilkka, Hilkka-Liisa, Inga-Liisa, Iris,...

Tämä kangasperhonen on kuoriutunut äskettäin; sen väri on hyvin kirkkaan vihreä. Myöhemmin sen väri kuluu, ja perhonen näyttää ruskealta. Laji on varhaisimpia päiväperhosia. Se lentää toukokuun alusta kesäkuun puoliväliin. Siis toukokuun alusta ja tänään on 1.5 . Oli mukava, ettei viivytellyt. Se on hyvin pieni perhonen, noin 2,5 cm. Sitä oli vaikea erottaa valkovuokko- , kiurunkannus- ja mansikkalehdistön seasta, missä se lenteli vikkelästi paikasta toiseen. En ollut ennen nähnyt tämmöistä tuoreen vihreää yksilöä. Sitruunaperhospareja lenteli ympäriinsä useita tänään aurinkoisena ja lämpimänä päivänä, tässä koiras. Ihmettelin, kun näin neitoperhosen . Niitähän näkee enemmän elokuun alusta eteenpäin, jolloin uusi polvi kuoriutuu. Tämä kuvan yksilö on talvehtinut. Näitä talvehtineita neitoperhosia voi nähdä heti ilmojen lämmettyä; maaliskuun lopulta kesäkuun jälkipuoliskolle. Talvehtia , talvehtinut . Jännä sana. Mekin kaikki olemme talvehtineet eli selvinneet talven yli. Meistä useim...

Satavuotiaan pihalla on yksi rypäs punakukkaista sinivuokkoa. Keltavuokkoja on nurmikon seassa ihan mukavasti. Rentukatkin aloittelevat jo kukintaansa noron reunalla. Tamaran tämä kesä alkoi hurjasti. Muistatkos Tamaran? Hänet, joka ryhdikkään tyylikkäästi ja siivosti on istunut jo muutaman kesän köynnöstornia vasten.  No hän kysyi eilen illalla, että ... tai oikeastaan vain ilmoitti, että aikoo jo aloittaa vapun juhlinnan. Totesin, että ok, olehan ihmisiksi! Tamaraa nauratti se kovasti, jotenkin ovelasti eri tavalla virnuili. Ajattelin, että se nauratti, kun minulta lipsahti ja kutsuin häntä ihmiseksi. Mutta ilmeisesti mielessään olevat suunnitelmansa saivat hänet ilakoimaan. En tiedä , enkä oikeastaan halua tietäkään, että mitä yön aikana tapahtui. Juhlimisen lopputulos näytti tältä. Voi sentään.

Halusin tähän juttuun kuvia mukaan. Mietin, että miten voi saada jätteistä, tässä tapauksessa käytetyistä kahvinporoista, hyvän kuvan. Päätin yrittää jotain. Tähän kuvaan kokosin punaisen muovin päälle käytetyistä ja märistä sekä vähän myös kuivista kahvinporoista piparimuottitekniikalla kuvion. Näin pääsit ensimmäisten joukossa näkemään kahvinporotaiteilijaurani ensimmäisen työn. 🤣 Sen nimi on 'Aamukukka'. Selasin vanhoja puutarhalehtiä. Viherpihassa 3/2025 oli juttu otsikolla Poroja kasveille? Tekstin on kirjoittanut Outi Tynys. Asiantuntijana on ollut johtava tutkija Tapio Salo Luonnonvarakeskuksesta. Luin jutun tarkkaan, ja hyvä niin. Nimittäin tähän asti olen toiminut niin, että kahvittelun jälkeen olen käynyt sirottelemassa vielä vähän lämpimät porot ruusuille ja joskus myös syreeneille. 🫣 Väärin! Mistähän ihmeestä olin saanut päähäni tuollaisen ajatuksen. Tuhkan kanssa voisi toimia noin, mutta ei kahvinporojen, ei edes nokipannukahvinporojen. Ensinnäkin kasvien la...

Tämä on kaupunkilaistarina kalalokkiperheestä viime kesältä. Ensimmäinen kuva on kuitenkin tuore, muutama päivä sitten otettu. Tarina nimittäin saattaa saada jatkoa tänä kesänä, enkä voi sitä mitenkään estää.  Luin juuri Kukka & Kaali -blogin Pauliinan tekstin Päivän linnuista. Hän mainitsee kala- ja harmaalokin olevan vaikeasti erotettavissa toisistaan. Harmaalokki on isompi, joten edelleen uskon tämän minun tarinan henkilöiden olevan kalalokkeja. Suosittelen tuota Pauliinan blogia ja lintujuttuaan. Mm. hykerryttävän ihanat harakkarunot löydät sieltä. Tapahtumapaikka tässä tarinassa on sama kuin viime kesänä. Ajankohta on suunnilleen sama eli huhtikuu. Kuvassa oleva päähenkilö - jaaaha - jos on sama, siis sama kuin viime kesänä, niin on joko huonomuistinen tai tyhmä. Tai jotain muuta. Sitten on vielä sellainen seikka, että en tiedä oliko viime kesän tarinassa onnellinen vai onneton loppu. No niin tarinaan. Oli loppukevät 2025. Korkeahkon kerrostalon räystäskourun nurkassa...