Satavuotiaan sylissä

Valitsin bingorivikseni keskimmäisen vaakarivin eli SURISISIN - ÖISIN - LÖYSIN Mitä? Miten muka ei ole oikeat sanat? Kyllä noin saa tehdä. Minulla on Repolaiselta kestolupa löysäillä noiden bingoruudukossa annettujen sanojen kanssa.  SURISISIN Muistui mieleen joskus jostain lukemani tai kuulemani "vitsi". Olisikohan se ollut joku kärpäsjuttu. Se meni jotenkin näin. Kärpänen kysyi kaveriltaan: "Surisisitko, jos minä kuolisin?" Ja toinen vastasi: "Tietenkin surisisin." Tuossa kuvassahan ei ole kärpänen vaan - IIIIK - SKORPIONI, kirjavaleskorpioni. Se oli tässä taannoin Satavuotiaan keittiössä. Kirjavaleskorpioni on pieni muutaman millimetrin pituinen hämähäkkieläin. Suomen Luonto 10/2019 -lehdessä kirjoitetaan siitä otsikolla "Saksekas ötökkä olohuoneessa". "Valeskorpionit ovat armottomia petoja. Ne pyydystävät saaliinsa saksillaan, joissa olevat myrkkyrauhaset tainnuttavat uhrin hetkessä." "Sisätiloissa niille kelpaavat kirjatäit, k...

Tässäpä Satavuotiaan portti eri aikoina. Tässä ensimmäisessä kuvassa pyydän sinua kiinnittämään huomiota vanhaan tammeen, joka luo vehreyttä portin tienoille. Tässä portti kevätkukkien aikaan. Tässä kuvassa on vieras, joka tuli portista ryömimällä sen ali. Outo tyyppi, ei edes sanonut päivää ennenkuin livahti pois. Portin kaaren päällä on muuten pikkulinnuille mieluinen paikka. Ne näyttävät siinä suloisilta, mutta kuvaa en ole sellaisesta tilanteesta onnistunut saamaan. Ai joo, tämä oli se tuulinen päivä. Käyskentelin pihalla, kun yhtäkkiä tuuli tarttui huiviini ja lennätti sen portin päälle. Seuraavana päivänä. Yön aikana tuuli oli yltynyt myrskylukemiin. Puin paksusti päälle ja menin kuitenkin ulos. Ei olisi kannattanut. Melkein Melissan vahvuinen myrskytuuli vinkui ja repäisi päältäni tikkurin. Se lensi porttia päin. Onneksi niin, ettei pudonnut märkään maahan. Ja tämä, ai jai, kuva on portista siltä yhdeltä kauhealta hellekesältä, jolloin Suomessakin kasvoi palmuja ihan luonnonvara...

Happomarjan vähän jäiset oksat. Ahdekaunokin kukka jäähileisenä. Vähän karvainen lehtiruusuke on saanut lisäksi jäähilekarvat. Metsäpuutarhan mehitähti näytti vähän pakkasen panemalta?! Jänönsalaatin kukkavarsi saunan seinää vasten näytti minusta jotenkin kiehtovalta; keltaisia nupullaan olevia kukintoja ja sitten noita siemenpörröjä. Minulle on annettu väärää tietoa. Satavuotias on rakennettu muka 1920-luvulla. Kävi käry! Saunan pukuhuoneessa olleesta jakkarasta voi helposti kuka tahansa, jopa lapsi tai lehmä, päätellä, että nämä rakennukset ovat paljon vanhempia. Nämä ovat ajalta, jolloin ihmisilläkin oli vain kolme sormea eturaajoissaan.

Ensimmäinen pakkasyö takana. Eilen oli kaunis sininen puolipilvinen taivas. Illalla oli aika tehdä kesäkukka-asetelman tilalle lyhtykokoelma ja viritellä muutenkin lisää valoja.

Ensin kaikenlaista sekalaista viime päiviltä. Noppasukkien kuudella värillä jatkoin sukkien neulomista paksuuntuvilla raidoilla. Jotkut värit alkoivat jo loppumaan. Illan hämärtyessä vaahteranlehtien punaisuus hohti vahvemmin. Maijan blogissa "Oma tupa, tontti ja lupa" kerrotaan, että punainen väri puiden lehdissä kertoo stressistä. Oranssi ja keltainen ovat varautumista ilmentäviä värejä puiden lehdissä. Tuli ihan surku, kun katselin vaahteroitani; ne ovat stressaantuneet. Mutta tietysti se kuuluu asiaan näin syksyllä valon vähentyessä. Niiden pitääkin reagoida juuri noin tähän aikaan vuodesta. Metsäpuutarhaan siirtämäni mongolianvaahtera kasvaa kivasti. Kuutamoa ja tähtitaivasta on ollut ihaltavana useina öinä. Maakellarikummulle on jotkut aiemmin istuttaneet herttavuorenkilpeä ja joitain pensaita.  Ja sitten kerron vielä viimeisimmästä havainnosta Satavuotiaan tontilla. Metsässä vuorelle vievän Köysitien vieressä havaitsin uusia kuorimis- tai kyhnyttämisjälkiä kaatuneen ku...