Satavuotiaan sylissä

Huomasin nurmikolla kävelevän kontukimalaisen. Seurasin sitä. Se vain käveli. Aloin tajuta; se ei kykene lentämään. Ohjasin sen pienelle kukkaoksan pätkälle ja nostin sen "valokuvastudiooni" eli puutarhapöydälle. Se ei häiriintynyt yhtään. Ahnaasti nautiskeli kukasta. Sitten huomasin sen siivet, jotka ensimmäisessä kuvassa ovat näkyvissä. Oikeanpuolimmainen siipi ei ole kasvanut normaalisti vaan jäänyt vasenta siipeä puolta pienemmäksi. Kimalainen on syntynyt vammaisena, siipirikkona. Mutta hetkinen , onko se mahdollista? Ettei se olisi kyennyt lentämään koskaan? Olisiko se voinut selviytyä ilman lentokykyä?  Vai näenkö sittenkin siiven väärin? Onko se vaurioitunut myöhemmin? No, joka tapauksessa kuvaussession jälkeen siirsin sen varovasti erään pensaan alle. Todennäköisesti joku sen kuitenkin nappaa suuhunsa, ennemmin tai myöhemmin. Rauha hänen pörröisyydelleen. Kävimme lähikesäkukkapuutarhalla ostoksilla. Tässä näkymä saunabaarin ikkunasta ulos. Miljoonakellot hehkuvat...

Tiedätkö mitä myötähäpeä tarkoittaa? Se on tunne, joka tulee, kun ihminen häpeää jonkun toisen ihmisen jotain typerää tai hullua tekemistä. Ihmiset kykenevät tuntemaan myötähäpeää eri tasoisesti. Miten hyvin sinä pystyt kokemaan kyseistä tunnetta. Nyt sinulla on mahdollisuus testata se! Käytän tässä esimerkkinä erään ihmisen tekemisiä. Sillä ei ole merkitystä, että kuka hän on tai minkä niminen hän on. Taustatietona kuitenkin kerron, että hän pitää kovasti värikkäistä langoista ja metsäpuutarhansa eli leikkikenttänsä koristelusta. Haastatellessani häntä taustatietojen saamiseksi hän ehti kertoa, että tietää kyllä säiden ym. ulko-olosuhteiden vaikuttavan "teoksiinsa", mutta ei se mitään, hän tekee uusia, tekeminen on se hauskin juttu kuulemma. No niin, seuraavaksi näytän hänen tekeleensä paikoilleen sijoitettuina. Katsele niitä kaikessa rauhassa ja kuulostele sisintäsi. Miltä tuntuu? Vastaa sitten kuvien jälkeen olevaan kysymykseen, valitse vain yksi vaihtoehto. Miltä tuntui?...

Oooh ! Olen vaikuttunut, sain toimeksiannon Repolaiselta.  Blogissaan "Repolainen reissaa ja räpeltää" Repolainen esitteli kuvan kasveista, joiden päällä tai keskellä on jotain kananmunan näköistä. Tekstin otsikko on Maita ja mantuja, ja se on julkaistu 11.5.2026. Repolainen kysyi , josko olisi tietoa, että mikä se kasvi on. Suurinpiirtein jotenkin noin, ei ollut sanatarkka lainaus. Ajattelin, että olisihan se hauska tietää. Yhtä hauskaa on olla tietävinään. Kaikkein hauskinta on muka selvitellä asiaa. Tässä kuvakaappaus tuosta Repolaisen blogin kuvasta. Kysyin ja sain häneltä luvan kaappaukseen ja käyttämiseen. Ryhdyin heti toimeen. Päätin tarkistaa ensin oman valokuva-arkistoni. Ei, ei. Nämä näyttävät melkein samanlaisilta, mutta tuoksuvat sieniltä ja ovat kasassa eikä yksitellen kasvin keskellä. Entäs tämä? Sama pyöreys ja väri. Mutta kuvan pallo on paljon pienempi ja sen pinta ei ole tasainen. Tämähän onkin perhosen muna; ruostenopsasiiven muna, tai niin minä taisin luu...

Tämän syvän lautasen löysin äskettäin kirpputorilta. Maitoon keitetty kaurapuuro oli herkullista tuosta lautasesta lusikoituna. Ja tiedätkö mitä?! Presidentti Kyösti Kallio söi puuronsa juuri tuolta samalta lautaselta. Puuropäivinä rouvansa Kaisa Kallio kattoi pöytään nuo erittäin kauniit lautaset.  Miten muka ei olisi totta?! Kuule, tuo juttu on ihan yhtä totta kuin kaikenlaisilla somealustoilla kerrotut muutkin "totuudet". Sitä paitsi minulla on todiste. Käännäpä lautanen nurin. Noin, hah haa! Näethän! Ylempi leima on sopivan epämääräinen, jotta sen voi tulkita Arabian piippuleimaksi, ja sen alla on suomenleijonaleima. Selvä juttu! Uskonet nyt? No juu , leikki sikseen. Todellakin leikki sikseen. Nimittäin törmäsin tietoon, jota en voinut aluksi uskoa. Näin lauseen: "Arabian vanhoja astioita voi käyttää satunnaisesti juhlakäytössä, mutta arkikäyttöön ne eivät sovi". Repesin nauruun. Voi herttinen sentään. Joku käsin tiskaamista inhoava ihminen ilmaisee mielipitee...

Ensin asiaa katajanpihlajaruosteesta . Katajanpihlajaruoste on ruostesieni, jonka nimestä tulee mieleen, että eikö tuo sieniraukka osaa päättää, että kummassa puussa kasvaisi. Ja se onkin totta, se ei ole osannut päättää. Joten se on päätynyt kasvamaan molemmissa. Vuorotellen. Katajassa ja pihlajassa. Tätä mielenkiintoista sientä näin ensimmäisen kerran toukokuussa 2023. Sitä oli pienessä katajassa alapihalla. Vähän aikaa se loisti siellä oranssisena, ja sitten katosi. Tai melkein kokonaan katosi; kuivuneita roippeita huomasi oksan pinnalla, jos tarkkaan katsoi. Silloin Sirpan luontoblogin Sirpa auttoi tunnistamisessa, ja hänen ansiosta tiesin nyt mistä on kysymys. Nyt katajanpihlajaruostetta on talon vieressä. Isossa katajassa on kaksi parinkymmenen sentin pituista esiintymää ja seitsemän muuta vähän pienempää kasvustoa. Siis yhteensä yhdeksän, aika paljon, sanon minä. Ja nyt sitten myös tajusin sen, että yhteistä noille kahdelle eri katajalle on se, että molemmista alle kymmenen...

Arabian vanhoille astiastoille on usein annettu naisten nimiä. Keräsin omasta hyllystä nais-kahvikuppeja tähän juttuun. Naiskuppien lisäksi Satavuotiaan hyllyissä on noin kaksikymmentä erilaista vanhaa arabiankuppiparia. Silloin tällöin kirpputoreilta löytyy lisää kauniita ja hyväkuntoisia kuppeja.  Aamuisin on mukava katsella hyllyä ja valita päivän kuppi. Vieraille katamme kauneimmat kupit; jokaiselle erilaisen. Anneli Heili  (päätin , että Heili on naisen nimi, kun kerran kaapissa oli näin kaunis kuppipari) Katri Maija Maijaa on myös turkoosin värisenä. Huom . Lisäys: Maijoissa on kupin sisuskin värillinen, ei valkoinen. Joten kuvan kuppi ei lienekään Maija vaan joku muu saman mallinen. Alakuvan kuppi on oikea Maija. Piileskeli hyllyn takarivissä, ja löysin vasta nyt. Sohvi Tytti Muita naisia, joilla on oma nimikkokuppi, ovat ainakin Anna, Anni, Ansa, Armi, Bella, Diana, Donna, Doria, Eila, Elina, Elisabet, Elna, Heidi, Helena, Helmi, Hilkka, Hilkka-Liisa, Inga-Liisa, Iris,...