Satavuotiaan sylissä

Tamaran alkukesä on mennyt hyvin. Hän on nauttinut auringonpaisteesta ja virkistynyt sateessa. Köynnöstornilla istuskelu on kivaa varsinkin kun kelloköynnökset ja mustasilmäsusannat alkavat osoittaa kiintymystään Tamaraan. Tässä yhtenä päivänä kuljeskelin Satavuotiaan alapihalla. Ajattelin mennä jututtamaan Tamaraa. Kun Tamara huomasi lähestymiseni, hän nopeasti laittoi jotain käsilaukkuunsa. Vähänkö ihmettelin. ☘️☘️☘️ Minä (M): Moikka, mitäs kuuluu?  Tamara (T): Hyvää. M: Hmm, hyvää, onko jotain tapahtunut? T: Ei, mitäs täällä nyt tapahtuis. M: Mitä sinulla on käsilaukussa? T: Ei mitään. M: Eikö mitään? T: No ei ei, ei mitään. M: Näin kun laitoit sinne jotain. T: Enkä laittanut, mitä mä muka olisin sinne laittanut. M: Ok, minä tästä jatkankin matkaa. Mukavaa päivää! ☘️☘️☘️ Ehdin ottaa jo muutaman askeleen. Silloin ... ... Tamaran laukussa alkoi soida Saarenmaanvalssi. ☘️☘️☘️ M: Onko sinulla puhelin siellä laukussa? T: Ei, ei tietenkään. ☘️☘️☘️ Yritin pysyä rauhallisena. Olen ...

Viimepäivien yöt ovat olleet ihmeellisiä. Tämän kuvan otin kello 04.15. Kun aurinko nousee, näky on aluksi suorastaan dramaattinen; muuten on vielä vähän hämärää, ja korkeisiin paikkoihin auringon ensimmäiset säteet osuvat hurjan voimakkaana. Kuvan nappasin kello 04.13. Olen ylpeä kuunliljapenkistäni . Siinä kasvaa kymmenen erilaista lajiketta. Jotkut ovat hyvin rotevia. Sisäinen kirjanpitäjäni ei ole toiminut täydellisesti, mutta joidenkin lajikkeiden nimet olen taltioinut. Tämä yksivärinen löytyi taimitapahtumasta pari vuotta sitten, ja myyjä kertoi sen olevan Laitilan vanhaa kantaa. Myöhemmin ostin 'Fagerinkuunlilja' -nimisen, joka muistuttaa hyvin paljon kuvan lajiketta. Keltavihreän nimeä en tiedä. Tämän sain ystäviltä pari vuotta sitten, nimeä en tiedä. Itseasiassa tästä alkoi innostukseni kuunliljoihin, aiemmin en ollut "korviani lotkauttanut" niiden suuntaan. Tämän lajikkeen nimi on 'Minute Man'. Ostin taimen kauppatorilta. Ihanan vihreä, ei mitenkään...

Ötökkävaroitus ; tässä jutussa tulee pelkkiä pikkuötököitä. Punahelokuoriaisen nenää kutittaa; pitää rapsuttaa toisella tuntosarvella. Kuvan ottamisen jälkeen säikähdin, etten kai nähnyt liljakukkoa ja päästänyt menemään. Mutta tämä oli ainakin puolta isompi kuin liljakukko, ja Ötökkätieto paljasti, että tämä on punahelokuoriainen. Pyjamaluteet parveilevat pienissä ryhmissä. Nämä olivat tosi kauniissa riveissä syömässä järjestelmällisesti omaa kohtaansa lehdestä aivankuin tehdastyöläiset liukuhihnalla, mutta kun kamerani lähestyi niitä, ne alkoivat jostakin syystä kiemurrella. Ne ovat  metsäomenavarviaisen toukkia. Tieto löytyi Ötökkätieto -sivustolta luokasta sahapistiäiset. Siis metsä- ... niinpä. Lasten ja varviaisten suusta kuuluu totuus. Omenapuu on sentasoisessa hoidossa kuin se olisi metsässä. Pihalla se kuitenkin on. Ötökkätiedon mukaan tätä lajia on syytä tarkkailla; iso määrä toukkia voi syödä omenapuun tyhjäksi lehdistä lyhyessä ajassa. Huomasin itsekin, että pienessä...

Ei, ei lepatusta, vaan nimenomaan sielun lepuutusta ja rauhoittumista. Tässä Satavuotiaan tontilta muutama näkymä, joita voisin katsella vaikka kuinka pitkään. Sielu lepää ja mieli rauhoittuu.  Tässä kuvassa on ylä- ja alapihan välinen rinne ylhäältä päin kuvattuna. Siinä on monessa kerroksessa reheviä saniaisia. Niiden välissä pilkottaa nuori mongolianvaahteran taimi, jonka olen siirtänyt tuohon jostain muualta. Pihalla oli ennestään yksi vanha mongolianvaahtera, jonka siementaimia löytyy milloin mistäkin. N aapurin puolella on pieni "joutsenlampi"; joutsenet ovat muutamana kesänä pesineet siinä. Kun istun tuvassa ikkunan ääressä olevassa keinutuolissa näen tuon lammen. Parhaillaan siinä kukkivat ulpukat ja keltakukkaiset kurjenmiekat. Joskus peurat ja hirvet käyvät tuossa juomassa ja herkuttelemassa mehevillä vesikasveilla. Tuota lammen seutua voin katsella tuntitolkulla hiljaisuuden vallitessa ajatusten harhaillessa siellä sun täällä. Polku nousee metsäämme. Kirkas auringo...

Muistatko vielä 21.2.2026 julkaisemani tekstin "Uudet suklaavinkit"?  Suuren suosion 🤣 saanut " Uudet vinkit " -sarja saa nyt jatkoa. Nimittäin tuli tarve kehitellä uutta käyttöä Arabian vanhoille, siis ennen 1970-lukua valmistetuille, astioille. Ne kun jatkuvaan ihmis- ja eläinkäyttöön eivät sovi. Niistä liukenevat lyijy ja kadmium eivät vahingoita kuitenkaan elottomia asioita. Seuraavaksi esittelen vinkkini. Ilman lisämaksua voit vapaasti ottaa niitä käyttöön. Voit käyttää lautasta tarjottimena, kun viet saapuneen postin isännällesi. Toista lautasta voit hyödyntää timanttiesi ja kultavarantojesi säilyttämiseen. Näet aina helposti yhdellä silmäyksellä, ettei niitä ole varastettu. Astiat ovat myös mainioita kukkien esillepanoon. Polaris -kahvikupissa vihertävä neilikka pöytäkoristeena on nätti. Maitokannu sopii kukkamaljakoksi. Ja Katri-kuppi on oivallisen kokoinen kieloille. Tässä syvät lautaset ovat kukkaruukkujen alusina. Tämän kuvan näitkin jo aiemman tekstin ...