Satavuotiaan sylissä

Ensin näin punaista Satavuotiaan pihalla kahdessa eri kohdassa. Minkä kasvin pieniä alkuja nuo ovat? Minä tiedän. Ehkä joskus kerron. Sitten kirpputorilla näin punaista. Punavalkoiset kahvikupit pääsivät hyvään kotiin. Nämä ovat Arabian Tytti -nimistä astiastoa. Pidän värin lisäksi tuosta kupin muodosta; kahvi maistuu siinä hyvältä. Muodon on suunnitellut Ulla Procope, ja koristeen suunnittelija on Raija Uosikkinen. Kupin tilavuus on 15 cl. Tyttejä valmistettiin vuosina 1965 - 1973. Muuten (taas se saivarteluosio alkaa), "nähdä punaista" tarkoittaa, että suuttuu, tulee vihaiseksi, ehkä jopa tuntee raivoa. Vihaisuuden vastakohtia voivat olla tyyneys, rauhallisuus, tyytyväisyys ja rakkaus. Mitä "väriä silloin näkee", kun ei ole vihainen, vaan on sen vastakohta. Rakkauden väri ei käy tässä vastaukseksi, koska silloinkin nähdään punaista; punaisia sydämiä. Paitsi jos tarkemmin ajattelen, niin minulle rakkauden väri on oranssi; lämpöä ja tulista tunnetta. Jospa mietin...

Ensin oppitunti punamaljakkaan anatomiasta. Lehtomaisessa metsänosassa huomasin tänään useampia maljasieniin kuuluvia punamaljakkaita. Pari niistä oli keskellä polkua. Ryhdyin lapion kanssa siirtämään niitä syrjemmälle. Maasta tulikin keppi esiin. Ja kas, punamaljakkaat olivat kepissä kiinni noin neljän senttimetrin varrella. Ne siis kasvoivat kepistä. Nekin ovat siis lahottajasieniä, niinpä tietenkin. Sitäpaitsi olin luullut, että niillä on vain malja, mutta niillä on siis  myös jalat. Valkotäpläimikän alku nuppuineen on kivan näköinen. Rohtonukulan lehdet ovat vähän kirjavat ja heleän vihreät. Kultatyräkin alut ovat namusia väreiltään. Luonnon koristeellista saattohoitoa sahatulle puulle. Eilen kirjoitin rikotun muurahaispesän muurahaisista, ja erikseen haastattelin heistä yhtä eli Matti Muurahaista. Tänään kuljin sen pesän ohi ja ihmettelin sieltä kuuluvaa kovaäänistä metakkaa. Koko pesän väki oli kokoontunut yhteen kasaan aukiolle mielenilmaukseen, mielenosoitukseen. Jokainen h...

Kukkii, sisällä 😁. Pari viikkoa sitten kerroin murheellisena, että pihapiirissä olevan ikääntyneen kuusen kannossa olevaan muurahaispesään oli hyökätty. Sen etuseinää oli avattu. Tai avettu, niinkuin Raumalta kotoisin oleva mieheni sanoo. Eikö raumalaisilla ole sama oppivelvollisuus kuin suomalaisilla? Siis eikö sielläkin käydä samaa normaalia peruskoulua? Takaisin muurahaispesään. Ennen se näytti tuolta ja seuraavassa kuvassa sen nykyinen tilanne. Nyt se vasta onkin tuhottu, oikein kunnolla. Jos olisin taipuvainen katastrofiajatteluun, niin epäilisin karhua; se on isoilla tassuillaan kourinut pesästä maukkaita ja tuoreita muurahaisia suuhunsa. Toinen vaihtoehto nykyään on drooni. Iskeytynyt pesän kylkeen. Viranomaiset ovat saaneet tutkimukset valmiiksi. Toteavat, että on siedettävä. Tavoitin haastateltavaksi pesän reunalla istuskelleen Matti Muurahaisen , 57.  "Pelottaako, että tulee vielä uusi drooni ja iskeytyy uudestaan pesään?" "Eeeei, mitäh, ei pelota!" ...

                                                          

Satavuotiaan tontin ensimmäinen kukkiva kasvi on joka kevät ollut leskenlehti. Näin myös tänä vuonna; perinteiseltä paikalta noron varrelta löysin tänään kaksi leskenlehden kukintoa. Viime vuonna ensimmäinen leskenlehti ilmestyi 7. maaliskuuta. Vanhassa kuusen kannossa olevassa muurahaispesässä on myös herätty. Tosin heillä näyttää olevan avointen ovien päivä. Palokärki on käynyt kurkkimassa sisätiloja rikkomalla etuseiniä. Vähän vauhko vilinä näytti olevan. Eläinkodeista puheen ollen lintukotien määrä lisääntyi yhdellä, kun kamarin ikkunan takaiseen tuijaan sijoitettiin upouusi omakotitalo. Saa nähdä saanko nähdä asukkaiden kulkemista tuosta oviaukosta. Kiipeilimme tänään metsärinteessämme. Lähinnä menimme katsomaan kaatunutta mäntyä. Tuolla männyllä ei ole ollut pitkä matka pudota maahan; ei varmaan ole tehnyt kovin kipeää. Opetus: jos on pakko kaatua, niin kannattaa tehdä se rinteessä. Ja pitää huolehtia, että kaatuu ylöspäin, ei alaspäin. Metsärinteessä rämpiessä huomasin uuden kuv...

Odottelen kirjastosta vielä kahta kirjaa, jotka haluan Aikuisten lukudiplomin puitteissa lukea. Olen varausjonossa molemmissa noin sadannella sijalla. Noiden kahden kirjan jälkeen olen sitten lukenut diplomiin vaadittavat kymmenen kirjaa. Joo joo, ei tarvitse muistuttaa, että Humiseva harju jäi kesken. Lukemani Harjun 264 sivua vastaavat kyllä neljää normaalia kirjaa, joten oikeastaan tulen lukeneeksi kolmetoista kirjaa. Päätin kuitenkin lukea yhden ylimääräisen. Etten pääse myöhemmin naputtamaan itselleni. Itseasiassa taidankin pitää tässä kohtaa kesälomaa lukudiplomista. Näinpä teen. Jätän nuo kaksi kirjaa kesäloman jälkeiseen aikaan. Loma alkaa nyt ja päättyy joskus syksyllä. Mutta siis se bonuskirja. Aikuisten lukudiplomin listoilla on Aapelin Pikku Pietarin piha (1958). Tutkiessani kyseisen kirjan saatavuustilannetta kirjaston verkkosivuilta, löysin toisen Aapelin kirjan. Nimittäin ensimmäisen kirjoittamansa teoksen "Onnen pipanoita. 50 juttua elämän aurinkoiselta puolelta...

Ihmisiä on erilaisia. Ja ihmisryhmät eroavat monesti toisistaan joidenkin ominaisuuksien suhteen. Voidaan ottaa esimerkiksi ihmisryhmät kaupunkilaiset ja maalaiset. Ominaisuuksiksi voidaan valita vaikka viisaus ja käytännöllisyys. En tarkoita nyt mitenkään vertailla; päättele itse kahden tapauksen perusteella. Tapaus   1 : Maalainen  Lapsuudenperheeni eli maanviljelijäperhe 1960-luvulla tarvitsi kesäisin jäätä. Pihapiirissä seisoi pieni rakennus, jäätelökioskia pienempi punainen talo nimeltään maitohuone. Sen lattiaan oli valettu betonista altaita. Kun olimme aamuin ja illoin lypsäneet lehmät, maito kaadettiin tonkkiin. Tonkat kannettiin maitohuoneen altaisiin, joihin laitettiin jäätä. Näin maito säilyi kylmänä kunnes oli aika maitokärryillä viedä tonkat tien varressa olevalle maitolavalle. Pian siihen ajoi maitoauto, jonka kuljettaja nosti tonkat kyytiin ja vei ne meijerille kymmenen kilometrin päähän.  Juhla, Harmi ja Jaana. Harmin tytär oli nimeltään Riesa. Minun lempi...