Satavuotiaan sylissä

Sormet Äitini aikoinaan opetti leipomaan sormet -pikkupullia. Ne tehdään samoin kuin korvapuustit, mutta kolmionmallinen taikinarullan pala leikataankin saksilla sormiksi, eikä paineta korvapuustiksi. En ollut pitkään aikaan leiponut pullia, ja nyt kävi niin, että jätin taikinan liian löysäksi. Sitä oli vähän hankalampi käsitellä, mikä näkyy kuvassakin; oli vähän sottaista puuhaa. Ja uunissa suurimmasta osasta pullia tulikin litteitä räpylöitä, ei sormia vaan räpylöitä! Muutenkaan sormet-pullat eivät ole mitään norminäppejä vaan yksilöllisiä sinne sun tänne vinksallaan olevia sormia. Siinä niiden hauskuus ja herkullisuus onkin. Kyllä nauratti, kun näin nämä räpylät. Sopisiko, että tässä kohtaa tämän kuukauden nimi olisikin ryyskuu?! Muuten, yksi tarkoitus minulla oli mainostaa, että hei kokeilepas tehdä sormet-pullia, että ne ovat söpöjä ja helppoja tehdä.  Siltäkin osin taisin epäonnistua. Paitsi hei, jos pesäpalloa pelaava lapsesi tai lapsenlapsesi tarvitsee kahviomyyntiin pullaa, ni

Näyttelyn paikka: Satavuotiaan piha    Näyttely avoinna: ympäri vuorokauden Sisäänpääsymaksu: ei maksua    Taiteilijat: luonnon kasvit ja eläimet HUOM. Teokset eivät ole myytävänä. Seittiosasto                                                 Tänä aamuna oli harvinaisen paljon hämähäkinseittejä kaikkialla; kasveissa, puissa, maassa ja grillikatoksen ristikkoseinissä. Jopa ilmalämpöpumpun ulko-osan peltiin oli saatu kiinnitettyä seittiä. Jos hämähäkit olisivat ihmisille vaarallisia, niin alkaisin kyllä jo huolestua. Vielä hämähäkkieläimiin kuuluvan lukin munia. Nyhdin kalliorinteestä heinätupsun pois ja alta paljastui jonkun rikkimennyt helminauha. Siltä se ensin näytti. Mörköosasto                                     Lahoavat sienet näyttävät omituisilta otuksilta. Viherosasto Abstraktin taiteen osasto                         Taskulampun valokeidassa aamuinen sumu, edessä ulkovalo. Seuraava teos on sijoitettu abstraktiosastolle, koska en yhtään tiedä, mikä tuo pieni valkoinen pallero on

Täydenkuun aika. Metsärinteessä olevat pienet pisteet ovat aurinkokennovaloja. Melkein musta kivi Reykjavikin sataman lähellä. Valot mustassa yössä. Mustunut puupölkyn pää, jossa pikkuruisia lahottajasieniä. Lempijalkineeni, paljon käytetyt. Mustat marjat; korpipaatsama ja mustakonnanmarja. Tämä on Repolainen reissaa ja räpeltää blogin Repolaisen keksimä haaste blogeille.

Meillä on tapana kalendaarisen kesän päättyessä viettää juhlailta pihalla. Poltamme lyhdyissä kynttilöitä ja ulkotakassa tulta. Istumme grillikatoksessa pimeän tuloon saakka ja vielä ihan pimeälläkin. Tämä juhla on tavallaan tervetulotoivotus pimeydelle; tehdä pimeästä ystävä sen sijaan, että se tuntuisi pelottavalta ja ei-toivotulta möröltä. Sitten, Tamara taas tempaisi, hänkin varmaan halusi valmistautua syksyyn, omalla ... hmm ... erikoisella tavallaan. Tamara on aika turhamainen nainen; valitellut ulkonäköään tämän tästä. Sivusilmällä katsellut kelloköynnöksen kauneutta ja jopa sovitellut sitä itselleen. Sitten yhtenä päivänä poissaollessani oli käynyt operaatiossa. Impulsiivista. Ei ollut ihan loppuun asti ajatellut kaikkia seurauksia. Esimerkiksi kun kimalainen kaivautuu nenänsä syövereihin, niin miltähän mahtaa tuntua? Miellän hirven syksyn eläimeksi. Ja kuinka kävikään. Kun tänä sunnuntaiaamuna päivämäärän ollessa 1.9. katsoin ikkunasta ulos, näin ensin kaksi hirveä; ison ja vä