Satavuotiaan sylissä

Lapsuudenkodissani oli käytössä vankat juomalasit, joiden pohjassa luki Ouralex. Näin sen aina lasin tyhjennettyäni. Kerran ollessani jo aikuinen katsoin taas lasinpohjaa; hitto, miten siellä voi lukea Duralex, sehän on Ouralex, aina ollut Ouralex. Tämä tuli vain mieleeni, kun olin menossa laboratorionäytteille. Ohjeistettiin, että 10-12 tuntia pitää paastota ennen verikoetta. Taas kerran vähän ärtyneenä ihmettelin, että miksi se aika ilmoitetaan noin. Jos kerran 10 tuntia riittää, niin miksei vaan kerrota, että 10 tuntia, eikä mitään vielä 12:sta tunnista. Tunnollisena ihmisenä olin aina paastonnut sen 12 tuntia, ja kun halusin olla oikein hyvä laboratorioasiakas, niin monesti meni 13 tai 14 tuntiakin. Ryhdyin kuitenkin selvittämään asiaa. Ja taas kävi niin, että tajusin luulleeni ihan väärin. Jos tarvittava paastoaika ilmoitettaisiin selkeästi, se sanottaisiin näin: paastoa vähintään 10 tuntia ja enintään 12 tuntia . Jos paastoaa paljon pidempään kuin 12 tuntia, niin sekin vääris...

Tämä kuvan vihreä pikkuotus ei ole robotti eikä myöskään Singaporesta kotoisin. Se on viherluteen nymfi, joka istuu akileijan siemenkodalla ihan kotoisessa Suomessamme. Olen jonkun aikaa huomannut, että blogiini yhtäkkiä jollekin päivälle ilmestyy hurja määrä katselukertoja. Olen arvellut jostain "hyökkäyksestä" olevan kyse. Pari päivää sitten kirjautuessani blogiini Blogger alkoi vaatimaan minua todistamaan, etten ole robotti. Mistäs minä sen voin tietää? Ihan hyvin saatan ollakin joku robotti. Mutta siivousrobotti en kyllä ainakaan ole. No, minä sitten väitin olevani jotain muuta kuin robotti ja pääsin kirjautumaan sisään. Robotit olivat siis olleet asialla blogini kimpussa. Oi mitä ihania robotteja; ovat kiinnostuneita kasveista ja ötököistä. Tutkin blogini tilastotietoja. Erityisesti heinäkuussa robotit olivat ahkeroineet. Kuukauden lopussa kahtena päivänä katselukertoja oli kummassakin päivässä yli 3000, koko heinäkuussa 20 092 katselukertaa. Mitäh, voinko sanoa jo titte...

Toinenkin yksiö löytyi. Sen vuokralaiseksi pääsi jonotuslistan ensimmäinen. Pahoittelen, ettei tuollaisia asuntoja ole enempää, kiinnostuneita oli niin paljon. Härkäpää -yökkösen toukkia tammessa. Itse härkäpää näyttää pieneltä oksanpätkältä. Sitä en ole nähnyt ja kuvannut. Tai olen nähnyt ja luullut pieneksi oksanpätkäksi.  Ötökkätieto.fi kertoo, että jos omistaa tärkeän lehtipuun pienen taimen, ja jos näkee siinä tällaisiä toukkia paljon, kannattaa häätää ne vesisuihkulla ja tarkkailla tilannetta. Muuten, älä katso kuvaa kovin pitkään. Jos niin teet, toukat alkavat liikkumaan. Saattavat hypätä nenällesi! Satavuotiaan pihalla on kaksi kartiovalkokuusta vierekkäin. Yhtenä yönä huomasin niiden välissä valtavan kokoisen verkon. Se on noin 40 cm leveä. Itse herra Hämähäkki päivysti taideteoksen keskellä. Se on ollut joka yö samassa paikassa valmiusasennossa. Täsmälleen verkkonsa keskellä. Verkon materiaali on näkymätöntä lankaa, joo joo. Päivällä kun yritän nähdä verkon, sitä ei näy...

Muistatko katajassa olleen katajanpihlajaruosteen, josta kirjoitin 15.5.2026. Siis tämän ... No, nyt se sama ruostesieni on hypännyt pihlajaan, kas näin ...  ... juu juu, sama on, on on. Pihlajassa se ottaa vain tuollaisen ulkomuodon.

Kävelin kaupungin liepeillä metsikössä. Näin kasveja, jotka näyttivät siltä, "etteivät kuulu joukkoon". Lähinnä tulee mieleen joku tatar, en tiedä??? Tämän siivekkään nukkumisaika oli selvästi parhaillaan, kun kitkin kukkapenkkiä. Uinui maassa rikkaruohojen alla. Unisena liikahteli pikkuisen kauemmas. Silloin näin sekunnin ajan jotain kauniin oranssia tai keltaista siipien välissä. Muuten piti siipensä visusti kiinni. Kooltaan oli aika iso perhonen, päästä varpaisiin jotain 3-4 senttimetriä. Ja näyttää kuuluvan noihin, joilla on tuo pieni turkisbolero niskassa. Tietolähteistäni en löytänyt juuri tuonnäköistä tyyppiä. LISÄYS MYÖHEMMIN : Kommentissa ehdotettiin huutomerkkiyökköstä. Se sai minut tutkimaan tarkemmin yökköslajeja. Ehdotankin tuon minun kuvaaman tyypin olevan isomorsiusyökkönen. Kirkkaan keltaista vilahti etusiipien välissä, munuaistäplät ovat samanlaiset, samoin valkoinen pää. Lisään tähän Suomen Perhostutkijain Seura ry:n sivuilta kaappaamani kuvan osan, jossa oi...

Hassun pulleaa vihreyttä. Jahtasin monta päivää tätä pikkuruista perhosta tienvieruspusikoissa. Yhtenä päivänä se sitten antautui ja odotti kiltisti, että sain otettua kuvan. Ei kuitenkaan kovin lähelle päästänyt. Sen siivet ovat erikoisen muotoiset tai oudossa asennossa. Kroppa on paksu. En löytänyt tietoja tämännäköisestä, en tiedä kuka hän on. Toisen polven eli syyspolven karttaperhosia liikkuu paljon. Siipien alapinnan karttamainen kuvio on erikoinen. Mitähän mahtaa perhonen suunnitella tuon ainoan kastehelmen suhteen? Meillä on valitettavasti entisten omistajien jäljiltä pätkä korkeaa isotuomipihlaja-aitaa. Pikkuhiljaa sitä tuhoan.  Niin, kun kurkistan tuon aidan  välistä naapurin pellolle, niin näen noin kymmenen metrin kaistaleen suikeroalpia. Meidän puolella sitä on vain pieni lämpäre. Onneksi naapuri ei viljele mitään tuossa pellossa, joten suikerot eivät haittaa mitään satoa. Tässä pitänee paikkansa se sanonta, että aidan toisella puolella elämä on auvoisempaa. ...

Satavuotiaan tupamme ulkoseinillä ja katon reunassa lenteli joku iso. Joku uusi ja ennennäkemätön. Jälleen joku uusi! Lenteli niin nopeasti, että oli vaikea katseella seurata. Puhumattakaan siitä, että olisi päästänyt lähelleen. Tässä lampun päällä, ... ... tässä seinällä ja ... ... tässä ikkunakarmin päällä. Kuvat ovat huonolaatuiset, erityisesti tuo seuraava, jossa näkyy siipien alapinta. Tuo kuva on kuitenkin oleellinen tunnistamisessa. Tämä levoton perhonen on suurin hopeatäplä. Ja sen erottaa muista hopeatäplistä takasiiven alapinnan vihertävällä pohjalla olevista hopeisista pitkittäisviiruista. Kaikilla muilla hopeatäplillä on samassa kohtaa täpliä. Näin sain todistettua, että tämä levoton lentelijä on keisarinviitta . Englanniksi nimi on hauska; Silver-washed Fritillary. Keisarinviitan siipienväli on noin kuusi senttimetriä. Aikuinen perhonen vierailee putkikasvien kukinnoilla, esimerkiksi karhunputkella. Toukka elää orvokeilla. Lentoaika on heinäkuun puolivälistä elokuun jälkip...

Ihmettelin Tamaran apeutta. Tarkoitukseni oli mennä kysymään, että miten hän voi? Onko jokin hätänä? Voinko jotenkin auttaa? Mutta Tamaran murheellinen mieli oli niin poikkeuksellista, niin outoa, että en osannutkaan lähestyä oikealla tavalla. Kuvittelin hauskuuttavani ja piristäväni häntä, kun kömpelöllä tavalla kysyin: "Mikäs nyt on kirkon pimittänyt?" Minun käskettiin painua hiiteen. Päätin kuitenkin olla siinä Tamaran vieressä, mutta pidin suuni kiinni. Kohta hän alkoikin kertoa murheestaan. Hänellä oli valtava ikävä Väbästään. Mies oli ehdotellut tapaamista. Ja Tamaran teki niin kovasti mieli nähdä hänet. Sitten Tamaran ääni murtui. Katso nyt, hän sai vaivoin sanottua. Enhän minä pääse tästä mihinkään. Ystäväni Susku ja Keltsi pitävät minusta tiukasti kiinni. Toisaalta en haluakaan lähteä, kun näiden villikkojen kanssa on niin hupaisaa. Meillä on niin hauskaa. Mutta Väbänen, Väbänen, Väbänen. Niin iso ikävä. Tuskin pystyn ottamaan puhelimen laukusta, kun tuo Susku yrittä...