Satavuotiaan sylissä

 Moi Rakas, Väinö, Väpänen! Anna anteeksi, etten ole ilmoitellut itsestäni pitkään aikaan. Mutta mä olen tarvinnut aikaa. Olin rahtilaivalla apulaiskokkina, mutta Rotterdamin satamassa tapasin yhden risteilyaluksen ravintolapäällikön ja siirryin sen laivalle tarjoilijaksi. Nyt seilataan aika pohjoisessa. Mä ajattelin, että saat rauhassa paneutua opintoihisi ja uuden kotimme laittamiseen. Mut jätä mullekin jotain hommaa. Katsopa kortin kuvaa. Tuollaisia maisemia saan katsella, olisitpa täällä. Älä unohda mua, täältä tullaan, joskus. RSV/T annan HUOM : Terhin tarinoita -blogissa kerrottiin, että Väinökin on kadonnut, ja tuonut jopa muuttokuormansa takaisin Touhulaan. Joten saakohan Väinö korttinsa? Missä lienee?

Hangon Satama. Kuulas aamuyö. Laiturille pysähtyy taksi. Ulos astuu ryhdikäs nainen. Päättäväisen oloisesti kävelee kohti lähintä laivaa. Musta pitkä sadetakki kiiltää sataman valoissa. Takin kaulukset on nostettu pystyyn. Nainen ei katso sivuilleen eikä taakseen. Sataman lastaamisäänet ovat hetkeksi vaimenneet. Vain naisen kenkien kopina laivan portaissa kaikuu yössä. Laiva lähtee kohti Keski-Eurooppaa klo 3.52. Hytti nro 12. Nainen istuu sängyllä päällysvaatteissaan matkakassi vierellään. Pienen hetken silmissään on nähtävissä epävarmuuden pilkahdus. Hän miettii. Kohta nousee seisomaan, hymyilee ja sanoo hiljaa itsekseen: "Hyvä tästä tulee". Riisuu takkinsa ja puistelee siitä roskat pois. Hytin lattialle varisee kuihtuneita kelloköynnösten ja mustasilmäsusannojen kukkia. Niitty-yökkösellä on jännä tuo siipien kuviointi. Pikkuperhonen on kuin pieni koru kukkasella. Ketoseen ilmestyi vähän hassu kukka, jostakin siemensekoituksesta peräisin. Saimme Tamaran kanssa ikävän tiedon...

Touhulan kesärenki Väinö on siis Terhin tarinoita -blogissa tänä kesänä esiintynyt ja kesän aikana minun blogin Tamaraan rakastunut. Nyt Väinö pääsi tulemaan kultansa luo.  Katso miten suloinen pari kuvassa on. Ole hienotunteinen äläkä kiinnitä huomiota Tamaran pörröttyneeseen tukkaan. Kuvasin nuorenparin jonkunsorttisen hellänhetken jälkeen. Tamara oli niin iloinen, kun Wäpäsensä tuli käymään. Hän ei meinannut uskoa todeksi, kun Väinö kertoi, että ei vain tullut käväisemään vaan jää kolmeksi päiväksi. Hänellä on nyt lomaa. Lomallaan kyyhkyläiset lukivat Päätaloa, kävivät uimassa ja tekivät useita luontoretkiä. Tamara oli niin kiinnostunut kaikesta, mitä biologianopiskelija Väinö retkillään kertoi kasveista, ja eläimistäkin hän tiesi paljon. Nuoripari ehti myös viettämään yhden päivän Turussa. Väinö oli niin kiintynyt Päätalon kirjaan, että kuljetti sitä koko ajan mukanaan. Yhtenä päivänä löysin pihalta muistilapun, jossa oli pari osoitetta. Oli varmaan pudonnut Väinön taskust...

Lapsuudenkodissani oli käytössä vankat juomalasit, joiden pohjassa luki Ouralex. Näin sen aina lasin tyhjennettyäni. Kerran ollessani jo aikuinen katsoin taas lasinpohjaa; hitto, miten siellä voi lukea Duralex, sehän on Ouralex, aina ollut Ouralex. Tämä tuli vain mieleeni, kun olin menossa laboratorionäytteille. Ohjeistettiin, että 10-12 tuntia pitää paastota ennen verikoetta. Taas kerran vähän ärtyneenä ihmettelin, että miksi se aika ilmoitetaan noin. Jos kerran 10 tuntia riittää, niin miksei vaan kerrota, että 10 tuntia, eikä mitään vielä 12:sta tunnista. Tunnollisena ihmisenä olin aina paastonnut sen 12 tuntia, ja kun halusin olla oikein hyvä laboratorioasiakas, niin monesti meni 13 tai 14 tuntiakin. Ryhdyin kuitenkin selvittämään asiaa. Ja taas kävi niin, että tajusin luulleeni ihan väärin. Jos tarvittava paastoaika ilmoitettaisiin selkeästi, se sanottaisiin näin: paastoa vähintään 10 tuntia ja enintään 12 tuntia . Jos paastoaa paljon pidempään kuin 12 tuntia, niin sekin vääris...

Tämä kuvan vihreä pikkuotus ei ole robotti eikä myöskään Singaporesta kotoisin. Se on viherluteen nymfi, joka istuu akileijan siemenkodalla ihan kotoisessa Suomessamme. Olen jonkun aikaa huomannut, että blogiini yhtäkkiä jollekin päivälle ilmestyy hurja määrä katselukertoja. Olen arvellut jostain "hyökkäyksestä" olevan kyse. Pari päivää sitten kirjautuessani blogiini Blogger alkoi vaatimaan minua todistamaan, etten ole robotti. Mistäs minä sen voin tietää? Ihan hyvin saatan ollakin joku robotti. Mutta siivousrobotti en kyllä ainakaan ole. No, minä sitten väitin olevani jotain muuta kuin robotti ja pääsin kirjautumaan sisään. Robotit olivat siis olleet asialla blogini kimpussa. Oi mitä ihania robotteja; ovat kiinnostuneita kasveista ja ötököistä. Tutkin blogini tilastotietoja. Erityisesti heinäkuussa robotit olivat ahkeroineet. Kuukauden lopussa kahtena päivänä katselukertoja oli kummassakin päivässä yli 3000, koko heinäkuussa 20 092 katselukertaa. Mitäh, voinko sanoa jo titte...

Toinenkin yksiö löytyi. Sen vuokralaiseksi pääsi jonotuslistan ensimmäinen. Pahoittelen, ettei tuollaisia asuntoja ole enempää, kiinnostuneita oli niin paljon. Härkäpää -yökkösen toukkia tammessa. Itse härkäpää näyttää pieneltä oksanpätkältä. Sitä en ole nähnyt ja kuvannut. Tai olen nähnyt ja luullut pieneksi oksanpätkäksi.  Ötökkätieto.fi kertoo, että jos omistaa tärkeän lehtipuun pienen taimen, ja jos näkee siinä tällaisiä toukkia paljon, kannattaa häätää ne vesisuihkulla ja tarkkailla tilannetta. Muuten, älä katso kuvaa kovin pitkään. Jos niin teet, toukat alkavat liikkumaan. Saattavat hypätä nenällesi! Satavuotiaan pihalla on kaksi kartiovalkokuusta vierekkäin. Yhtenä yönä huomasin niiden välissä valtavan kokoisen verkon. Se on noin 40 cm leveä. Itse herra Hämähäkki päivysti taideteoksen keskellä. Se on ollut joka yö samassa paikassa valmiusasennossa. Täsmälleen verkkonsa keskellä. Verkon materiaali on näkymätöntä lankaa, joo joo. Päivällä kun yritän nähdä verkon, sitä ei näy...

Muistatko katajassa olleen katajanpihlajaruosteen, josta kirjoitin 15.5.2026. Siis tämän ... No, nyt se sama ruostesieni on hypännyt pihlajaan, kas näin ...  ... juu juu, sama on, on on. Pihlajassa se ottaa vain tuollaisen ulkomuodon.

Kävelin kaupungin liepeillä metsikössä. Näin kasveja, jotka näyttivät siltä, "etteivät kuulu joukkoon". Lähinnä tulee mieleen joku tatar, en tiedä??? Tämän siivekkään nukkumisaika oli selvästi parhaillaan, kun kitkin kukkapenkkiä. Uinui maassa rikkaruohojen alla. Unisena liikahteli pikkuisen kauemmas. Silloin näin sekunnin ajan jotain kauniin oranssia tai keltaista siipien välissä. Muuten piti siipensä visusti kiinni. Kooltaan oli aika iso perhonen, päästä varpaisiin jotain 3-4 senttimetriä. Ja näyttää kuuluvan noihin, joilla on tuo pieni turkisbolero niskassa. Tietolähteistäni en löytänyt juuri tuonnäköistä tyyppiä. LISÄYS MYÖHEMMIN : Kommentissa ehdotettiin huutomerkkiyökköstä. Se sai minut tutkimaan tarkemmin yökköslajeja. Ehdotankin tuon minun kuvaaman tyypin olevan isomorsiusyökkönen. Kirkkaan keltaista vilahti etusiipien välissä, munuaistäplät ovat samanlaiset, samoin valkoinen pää. Lisään tähän Suomen Perhostutkijain Seura ry:n sivuilta kaappaamani kuvan osan, jossa oi...

Hassun pulleaa vihreyttä. Jahtasin monta päivää tätä pikkuruista perhosta tienvieruspusikoissa. Yhtenä päivänä se sitten antautui ja odotti kiltisti, että sain otettua kuvan. Ei kuitenkaan kovin lähelle päästänyt. Sen siivet ovat erikoisen muotoiset tai oudossa asennossa. Kroppa on paksu. En löytänyt tietoja tämännäköisestä, en tiedä kuka hän on. Toisen polven eli syyspolven karttaperhosia liikkuu paljon. Siipien alapinnan karttamainen kuvio on erikoinen. Mitähän mahtaa perhonen suunnitella tuon ainoan kastehelmen suhteen? Meillä on valitettavasti entisten omistajien jäljiltä pätkä korkeaa isotuomipihlaja-aitaa. Pikkuhiljaa sitä tuhoan.  Niin, kun kurkistan tuon aidan  välistä naapurin pellolle, niin näen noin kymmenen metrin kaistaleen suikeroalpia. Meidän puolella sitä on vain pieni lämpäre. Onneksi naapuri ei viljele mitään tuossa pellossa, joten suikerot eivät haittaa mitään satoa. Tässä pitänee paikkansa se sanonta, että aidan toisella puolella elämä on auvoisempaa. ...

Satavuotiaan tupamme ulkoseinillä ja katon reunassa lenteli joku iso. Joku uusi ja ennennäkemätön. Jälleen joku uusi! Lenteli niin nopeasti, että oli vaikea katseella seurata. Puhumattakaan siitä, että olisi päästänyt lähelleen. Tässä lampun päällä, ... ... tässä seinällä ja ... ... tässä ikkunakarmin päällä. Kuvat ovat huonolaatuiset, erityisesti tuo seuraava, jossa näkyy siipien alapinta. Tuo kuva on kuitenkin oleellinen tunnistamisessa. Tämä levoton perhonen on suurin hopeatäplä. Ja sen erottaa muista hopeatäplistä takasiiven alapinnan vihertävällä pohjalla olevista hopeisista pitkittäisviiruista. Kaikilla muilla hopeatäplillä on samassa kohtaa täpliä. Näin sain todistettua, että tämä levoton lentelijä on keisarinviitta . Englanniksi nimi on hauska; Silver-washed Fritillary. Keisarinviitan siipienväli on noin kuusi senttimetriä. Aikuinen perhonen vierailee putkikasvien kukinnoilla, esimerkiksi karhunputkella. Toukka elää orvokeilla. Lentoaika on heinäkuun puolivälistä elokuun jälkip...