Satavuotiaan sylissä

Metsäpuutarhassa yhden kannon päällä on tuollainen keltainen koristepullo. Vadelmat ovat asettuneet sen ympärille niin nätisti, että oli pakko ottaa kuva. Tämä kaunotar karvoineen kaikkineen on kaunis. En löytänyt tietoa, että kuka hän on. Joku kukkakärpänen varmaankin. Sinipallo-ohdakkeet ovat kasvaneet yli kaksimetrisiksi. Virnapunatäplä istui horsman kukinnolla. Yllättävän rauhassa oli, vähän vain siirtyi sivummalle, kun kameraa työnsin kohti. Ihmettelin, että mikähän ötökkä tuo on. Ötökkätieto.fi -sivustolta selvisi, että se on perhonen. En tunnistanut perhoseksi, kun ei levittänyt siipiään. Rauhallisuutensa syy selvisi em. sivustolta. " ... lento on melko hidasta, koska luottaa varoitusväreihinsä, jotka kertovat sen myrkyllisyydestä. Sekä toukat että aikuiset perhoset pystyvät tuottamaan syaania, joka tekee niistä myrkyllisiä mm. linnuille." Kaappaan tähän Suomen Lajitietokeskuksen Laji.fi -sivustolta kuvan yksilöstä siivet auki, jotta näet sen kauneuden kokonaan. Toivo...

Minun akileijat asuvat liian lähellä etanoiden päämajaa. Jotkut lehtiruusukkeet syötiin kokonaan paljaaksi lehdistä nopealla aikataululla. Joten niillä ei ole ollut paljon voimia kukkimiseen. Muutama kukinto on sentään ollut jokaisessa kasvissa. Näin jossakin kymmenen kärjessä -listan kasveista, joista etanat eivät tykkää. Neljäntenä listassa olivat akileijat. Kokemukseni pohjalta esitän eriävän mielipiteen. Kukkapenkeistäni etanat syövät tyhjäksi ensimmäisenä akileijat, vaikka olisi tarjolla ihan lähellä meheviä kuunliljoja ja maukkaita nauhuksia. Aina valpas avustajani eli isosiskoni kysyi minulta, että tiedänkö millainen kukka on mamsellinmyssy. Minä totesin, että ei kai sellaista olekaan. Vähänkö nolotti, kun hän kertoi sen olevan yksi akileijan nimityksistä. Seuraavassa siskoltani saamat tiedot. Martat.fi - sivustolta lainaus: "Lehtoakileijaa kutsutaan myös nimillä akileija, akleija, kirppukukka ja mamsellinmyssy." Puutarha.net -sivusto: "Kotkankukka on yksi akileij...

Naapurin kesävieraiden kissa piipahtaa välillä meidän pihalla. " Katsastusinsinööri " sanoi tuttu kuvan nähdessään. Pienempiä kesävieraita seuraavaksi. Louhipantrikki on juoksuhämähäkki. Se ei kudo verkkoa vaan juoksee saaliinsa kiinni. Sillä on mukanaan munapussinsa eli kuvassa tuo vaalea pyöreä. Parvikirvari kuuluu kukkakärpäsiin. Heinäsirkkoja oli paljon kasveissa sateen jälkeen. Katsohan, on nostanut aurinkolasinsa reilusti niskan puolelle. Lisäys 4.7.2026 : kyseessä on ehkä jonkun hepokattilajin nymfi eli nuori yksilö, jolla on selässä tiimalasi- tai X-kuvio. Onkohan minun aurinkolaseiksi nimeämä sitten tuo tiimalasikuvio??? Vai onko se tuo pitkin selkää kulkeva kuvio??? Tesmaperhonen naaras; lentelee pilviselläkin säällä, jopa tihkusateessa.

Mikähän tämä on? Innostun välillä virkkaamisesta. Kestoinnostus minulla on tuollaisesta värikkäästä langasta, jossa värit vaihtuvat sopivaan tahtiin. Virkkasin vain huvikseni nauhaa, vaikka en tiennyt mitä sillä tehdä. Oli niin mukavaa, sielu lepäsi. Ajattelin, että ehkä merkitsen sillä jonkun metsäpolun. Metsässähän on jo ennestään noita villalankakoristeita.  Aina kun pidin taukoa virkkaamisesta kerin nauhan huvikseni rullalle. Sitten joku kerta jäin katselemaan rullaa. Se näytti melko mukavalta. Muutin suunnitelmaa; minä mitään nauhaa tee. Teinkin siitä tuon, mikä se nyt sitten onkaan 😂. Pian kyllä keksin mikä se on; hotelli talvenaroille ihan pikkuruisille ötököille. Ripustan sen puunoksaan. Pikkuiset ilahtuvat, kun voivat ryömiä talveksi tuonne villakerrosten väliin. Voi että on lämmintä! Paljon mukavampaa kuin jossain karikkeen tai pikkurisujen seassa 😂.

Tamaran alkukesä on mennyt hyvin. Hän on nauttinut auringonpaisteesta ja virkistynyt sateessa. Köynnöstornilla istuskelu on kivaa varsinkin kun kelloköynnökset ja mustasilmäsusannat alkavat osoittaa kiintymystään Tamaraan. Tässä yhtenä päivänä kuljeskelin Satavuotiaan alapihalla. Ajattelin mennä jututtamaan Tamaraa. Kun Tamara huomasi lähestymiseni, hän nopeasti laittoi jotain käsilaukkuunsa. Vähänkö ihmettelin. ☘️☘️☘️ Minä (M): Moikka, mitäs kuuluu?  Tamara (T): Hyvää. M: Hmm, hyvää, onko jotain tapahtunut? T: Ei, mitäs täällä nyt tapahtuis. M: Mitä sinulla on käsilaukussa? T: Ei mitään. M: Eikö mitään? T: No ei ei, ei mitään. M: Näin kun laitoit sinne jotain. T: Enkä laittanut, mitä mä muka olisin sinne laittanut. M: Ok, minä tästä jatkankin matkaa. Mukavaa päivää! ☘️☘️☘️ Ehdin ottaa jo muutaman askeleen. Silloin ... ... Tamaran laukussa alkoi soida Saarenmaanvalssi. ☘️☘️☘️ M: Onko sinulla puhelin siellä laukussa? T: Ei, ei tietenkään. ☘️☘️☘️ Yritin pysyä rauhallisena. Olen ...

Viimepäivien yöt ovat olleet ihmeellisiä. Tämän kuvan otin kello 04.15. Kun aurinko nousee, näky on aluksi suorastaan dramaattinen; muuten on vielä vähän hämärää, ja korkeisiin paikkoihin auringon ensimmäiset säteet osuvat hurjan voimakkaana. Kuvan nappasin kello 04.13. Olen ylpeä kuunliljapenkistäni . Siinä kasvaa kymmenen erilaista lajiketta. Jotkut ovat hyvin rotevia. Sisäinen kirjanpitäjäni ei ole toiminut täydellisesti, mutta joidenkin lajikkeiden nimet olen taltioinut. Tämä yksivärinen löytyi taimitapahtumasta pari vuotta sitten, ja myyjä kertoi sen olevan Laitilan vanhaa kantaa. Myöhemmin ostin 'Fagerinkuunlilja' -nimisen, joka muistuttaa hyvin paljon kuvan lajiketta. Keltavihreän nimeä en tiedä. Tämän sain ystäviltä pari vuotta sitten, nimeä en tiedä. Itseasiassa tästä alkoi innostukseni kuunliljoihin, aiemmin en ollut "korviani lotkauttanut" niiden suuntaan. Tämän lajikkeen nimi on 'Minute Man'. Ostin taimen kauppatorilta. Ihanan vihreä, ei mitenkään...

Ötökkävaroitus ; tässä jutussa tulee pelkkiä pikkuötököitä. Punahelokuoriaisen nenää kutittaa; pitää rapsuttaa toisella tuntosarvella. Kuvan ottamisen jälkeen säikähdin, etten kai nähnyt liljakukkoa ja päästänyt menemään. Mutta tämä oli ainakin puolta isompi kuin liljakukko, ja Ötökkätieto paljasti, että tämä on punahelokuoriainen. Pyjamaluteet parveilevat pienissä ryhmissä. Nämä olivat tosi kauniissa riveissä syömässä järjestelmällisesti omaa kohtaansa lehdestä aivankuin tehdastyöläiset liukuhihnalla, mutta kun kamerani lähestyi niitä, ne alkoivat jostakin syystä kiemurrella. Ne ovat  metsäomenavarviaisen toukkia. Tieto löytyi Ötökkätieto -sivustolta luokasta sahapistiäiset. Siis metsä- ... niinpä. Lasten ja varviaisten suusta kuuluu totuus. Omenapuu on sentasoisessa hoidossa kuin se olisi metsässä. Pihalla se kuitenkin on. Ötökkätiedon mukaan tätä lajia on syytä tarkkailla; iso määrä toukkia voi syödä omenapuun tyhjäksi lehdistä lyhyessä ajassa. Huomasin itsekin, että pienessä...

Ei, ei lepatusta, vaan nimenomaan sielun lepuutusta ja rauhoittumista. Tässä Satavuotiaan tontilta muutama näkymä, joita voisin katsella vaikka kuinka pitkään. Sielu lepää ja mieli rauhoittuu.  Tässä kuvassa on ylä- ja alapihan välinen rinne ylhäältä päin kuvattuna. Siinä on monessa kerroksessa reheviä saniaisia. Niiden välissä pilkottaa nuori mongolianvaahteran taimi, jonka olen siirtänyt tuohon jostain muualta. Pihalla oli ennestään yksi vanha mongolianvaahtera, jonka siementaimia löytyy milloin mistäkin. N aapurin puolella on pieni "joutsenlampi"; joutsenet ovat muutamana kesänä pesineet siinä. Kun istun tuvassa ikkunan ääressä olevassa keinutuolissa näen tuon lammen. Parhaillaan siinä kukkivat ulpukat ja keltakukkaiset kurjenmiekat. Joskus peurat ja hirvet käyvät tuossa juomassa ja herkuttelemassa mehevillä vesikasveilla. Tuota lammen seutua voin katsella tuntitolkulla hiljaisuuden vallitessa ajatusten harhaillessa siellä sun täällä. Polku nousee metsäämme. Kirkas auringo...