Satavuotiaan sylissä

Ei, ei lepatusta, vaan nimenomaan sielun lepuutusta ja rauhoittumista. Tässä Satavuotiaan tontilta muutama näkymä, joita voisin katsella vaikka kuinka pitkään. Sielu lepää ja mieli rauhoittuu.  Tässä kuvassa on ylä- ja alapihan välinen rinne ylhäältä päin kuvattuna. Siinä on monessa kerroksessa reheviä saniaisia. Niiden välissä pilkottaa nuori mongolianvaahteran taimi, jonka olen siirtänyt tuohon jostain muualta. Pihalla oli ennestään yksi vanha mongolianvaahtera, jonka siementaimia löytyy milloin mistäkin. N aapurin puolella on pieni "joutsenlampi"; joutsenet ovat muutamana kesänä pesineet siinä. Kun istun tuvassa ikkunan ääressä olevassa keinutuolissa näen tuon lammen. Parhaillaan siinä kukkivat ulpukat ja keltakukkaiset kurjenmiekat. Joskus peurat ja hirvet käyvät tuossa juomassa ja herkuttelemassa mehevillä vesikasveilla. Tuota lammen seutua voin katsella tuntitolkulla hiljaisuuden vallitessa ajatusten harhaillessa siellä sun täällä. Polku nousee metsäämme. Kirkas auringo...

Muistatko vielä 21.2.2026 julkaisemani tekstin "Uudet suklaavinkit"?  Suuren suosion 🤣 saanut " Uudet vinkit " -sarja saa nyt jatkoa. Nimittäin tuli tarve kehitellä uutta käyttöä Arabian vanhoille, siis ennen 1970-lukua valmistetuille, astioille. Ne kun jatkuvaan ihmis- ja eläinkäyttöön eivät sovi. Niistä liukenevat lyijy ja kadmium eivät vahingoita kuitenkaan elottomia asioita. Seuraavaksi esittelen vinkkini. Ilman lisämaksua voit vapaasti ottaa niitä käyttöön. Voit käyttää lautasta tarjottimena, kun viet saapuneen postin isännällesi. Toista lautasta voit hyödyntää timanttiesi ja kultavarantojesi säilyttämiseen. Näet aina helposti yhdellä silmäyksellä, ettei niitä ole varastettu. Astiat ovat myös mainioita kukkien esillepanoon. Polaris -kahvikupissa vihertävä neilikka pöytäkoristeena on nätti. Maitokannu sopii kukkamaljakoksi. Ja Katri-kuppi on oivallisen kokoinen kieloille. Tässä syvät lautaset ovat kukkaruukkujen alusina. Tämän kuvan näitkin jo aiemman tekstin ...

Sanon heti alkuun, että tuo otsikko on Tamaran vaatimuksesta noin. Hän pyysi minua kirjoittamaan tämän tekstin, jotta koko maailma näkee kuinka kaunis hän on. Koko maailma - Öhm. En viitsinyt palauttaa häntä maan pinnalle kertomalla, että ei ehkä ihan koko maailma katsele minun blogia. No, onhan se mukavaa, että hän on nyt niin innostunut. Seuranaan Tamaralla köynnöstornissa on kaksi oranssia mustasilmäsusannaa sekä limen ja violetin väriset kelloköynnökset. Niistä hänellä ei ollut sanottavaa, ainakaan vielä. Tamara oli kuullut jostakin kesäkeittiöistä. Tietysti hän halusi itselleen sellaisen, onneksi pienen sellaisen. Esiliinan halusi esille, jotta näyttäisi uskottavalta kokilta. Tuo saviruukkuastia ei kyllä näytä kaurapuuro- tai kesäkeittoastialta, mitä lie oikeasti Tamaralla mielessä. Tämä on Tamaran kolmas kesä meillä. Talven aikana hänelle oli kasvanut paha luupiikki vasempaan polveen, ei kuulemma menoa haittaa. Kengät hän suostui laittamaan, jotta jaloilla olisi lämpimämpi, eikä ...

Huomasin nurmikolla kävelevän kontukimalaisen. Seurasin sitä. Se vain käveli. Aloin tajuta; se ei kykene lentämään. Ohjasin sen pienelle kukkaoksan pätkälle ja nostin sen "valokuvastudiooni" eli puutarhapöydälle. Se ei häiriintynyt yhtään. Ahnaasti nautiskeli kukasta. Sitten huomasin sen siivet, jotka ensimmäisessä kuvassa ovat näkyvissä. Oikeanpuolimmainen siipi ei ole kasvanut normaalisti vaan jäänyt vasenta siipeä puolta pienemmäksi. Kimalainen on syntynyt vammaisena, siipirikkona. Mutta hetkinen , onko se mahdollista? Ettei se olisi kyennyt lentämään koskaan? Olisiko se voinut selviytyä ilman lentokykyä?  Vai näenkö sittenkin siiven väärin? Onko se vaurioitunut myöhemmin? No, joka tapauksessa kuvaussession jälkeen siirsin sen varovasti erään pensaan alle. Todennäköisesti joku sen kuitenkin nappaa suuhunsa, ennemmin tai myöhemmin. Rauha hänen pörröisyydelleen. Kävimme lähikesäkukkapuutarhalla ostoksilla. Tässä näkymä saunabaarin ikkunasta ulos. Miljoonakellot hehkuvat...