Satavuotiaan sylissä

Minäkin sain kuvattua muutaman kimalaisen. En ole varma tunnistinko ne oikein?! Kartanokimalainen Ukonkellon kukinnossa. K artanokimalaisella on hassu paksu punaruskea turkinpala yläselässään. Kontukimalainen? Mantukimalainen? Tällä ja edellisellä kimalaisella on keltaista siitepölyä pusseissaan. Yksisarvinen mehiläinen ryömii ulos ukonkellon kukinnosta aika ryvettyneenä. Se on paljon pienempi kuin kimalaiset. Noin pieni: Ukonkellot ovat kauniita ja pörriäisille mieluisia. Voiko olla punaisempaa kuin palavarakkauden kukinto?! Miten tuota nimeä oikein taivutetaan? Onko se sittenkin "palavanrakkauden" kukinto? Tamaralla on vielä asiaa: "Kaikki hyvin. Ei tee tiukkaakaan. Vähän toi kelloköynnös kiristää hiuksia ja huivia. Mutta minulla on parkkiintunut nahka ja vahva tukka."

Tämä  vapaamatkustaja lienee vyöskorpionikorentokoiras. Hyppäsi autoomme pienellä maatiellä ajaessamme. No ei hän siis auton sisälle onneksi päässyt. Ikkuna oli kiinni joten jäi ulkopuolelle hengailemaan. Muutaman kilometrin oli kyydissä mukana ja sitten joko putosi tai hyppäsi. Luin huonoista lentäjän taidoistaan, joten toivokaamme, ettei häneltä jäänyt mitään tärkeää lähtöpaikkaan, ei ehkä jaksa lentää takaisin. Tässä skorpionikorennossa kiinnitti huomiota tuo kauhistuttava "nokka". Mutta ei syytä huoleen, ei liene kiinnostunut ihmisverestä tai -lihasta vaan pienistä hyönteisistä. Korento itse on 2,5 - 3 cm pitkä. Kuvissa siivet ja tuntosarvet liehuivat tuulessa auton vauhdin ollessa noin 80 km/tunti. Metsän pusikkoa raivatessa löysin taas uuden kasvin. Miten voi varjoliljan kukinto olla näin kaunis?! Tänä kesänä ei ole ollut niin kuivaa kuin viime kesänä, joten pihamme rinteissä villinä kasvavat ruskoliljat voivat hyvin. Safiirikiurunkannus päätti kukkia nyt. Iäkkään sauna...

Repolainen blogista Repolainen reissaa ja räpeltää valitsi tällä kertaa värihaasteeseensa velmusti SATEENKAAREN VÄRIT. Minun sateenkaarikuva on aiemmilta vuosilta ja se on kaupunkilaissateenkaari. Sitten on tämä sateen(varjon)kaari.

Amiraaliperhonen pysähtyi kuvattavaksi. Siltä puuttuu pieni pala siivestä. Isotähtiputken kukinto on pieni, mutta ihmeellinen. Keltainen pieni maksaruoho on myös yksi ihmeellisyys kokonaisuudessaan. Ojakellukan kukinto on kukinnan lopulla kummallisen näköinen. Punakoison pikkukukinnot ovat söpöjä; violettia, keltaista ja ripaukset valkoista ja vihreää. Tämä sentin mittainen tyyppi lepäili Tamaran hihalla. Ja Tamaran hiuksissa kulki pikkuhämähäkki, Tamaran ilme ei värähtänytkään. Lipstikan lehdellä majaili tällainen otus. Jos joku tietäisi mitkä markkinat ovat tässä käynnissä? Nuo pienimmät ovat oikeastikin mustia. Olen luullut, että kirvat ovat aina vihreitä. Laitoin kameraa eli puhelintani niin lähelle oksaa, että yksi muurahainen alkoi hyökkäillä kohti. No, entäs tämä sitten? Köynnösten tueksi viritettyyn naruun on tainnut joku rakentaa pienokaiselleen kehdon, kukahan? Tuo pallukka on vain senttimetrin läpimitaltaan. Vielä lopuksi iloinen uutinen. Joutsenpariskunta palasi pari päivää...

Keittiöpyyhkeet Hankin kesäisiä keittiö- eli astiapyyhkeitä. Kolmas on sitten joulunaikaa varten. Ketunleipä Ketunleivän viralliset nimet ovat käenkaali tai metsäkäenkaali. Joskus sitä nimitetään myös revonrieskaksi tai jäniksenkaaliksi. Kantokääpä Vanhassa kuusen kannossa on muhkea kantokääpä. Toisella puolella kantoa on muurahaispesä. Kulta - akileija Karvainen   Karvainen on tämä aika vanhan unkarinsyreenin runko. Tämä on siis Kristiina K:n aloittama haaste.

Farmasiapenkiksi nimitän uutta kukkapenkkiä, jonne kylvin alla olevassa kuvassa olevien pussien siemenet sekaisin. Useampi noista on kasvi, jota on käytetty aikoinaan lääkkeenä. Ajattelin, että on hauska tunnistaa nousevia pikkutaimia. No, niitä pikkutaimia on ilmaantunut tähän mennessä vain yhdenlaisia, noita ensimmäisessä kuvassa olevia. Ne oli helppo tunnistaa pallerokiurunkukaksi. Mutta missähän nuo muut kasvit viipyilevät? Kun etsin netistä pallerokiurunkukan kuvia, löysin Rikkaruohoelämää -blogin Betweenin ottaman kuvan vuodelta 2019. Ja samana vuonna myös Kukka & Kaali -blogin Pauliina oli kasvattanut tätä kukkaa. Ainakin he siis tietävät millainen  kaunis sininen kukinto olisi luvassa. Toinen uusi kukkapaikka on kallion päällä, josta poistin viitapihlaja-angervot. Paikka on kuin kallioamme, jossa nyt on jo monenlaisia terhakoita pikkutaimia. Lisäksi siellä on pari jättiverbenan tainta, jotka sain ystävältäni. Jatkossa näemme mitä kaikkea siellä kesän mittaan kukkii. Kuv...