Satavuotiaan sylissä

Tämä on savukaapuyökkösen toukka. Se on kuvassa pää alaspäin.  Savukaapuyökkösen yhdeksi elinympäristöksi mainitaan ruderaatti. Siis mikä ihmeen ruderaatti, koskaan kuullutkaan. No, oli pakko ottaa selvää. Tuo käsite on ilmeisesti lintuharrastajien slangia, ja se tarkoittaa Urbaanin Sanakirjan mukaan rikkaruohostoa eli aluetta, jolla kasvaa paljon linnuille kelpaavia ravintokasveja. Toisaalla todetaan, että ruderaatit ovat elinympäristöjä, jotka syntyvät joutomaille. Puhutaan ruderaattikasveista eli joutomaakasveista. Sirpan luontoblogissa kerrotaan idänlehtikuoriaisesta, joka elää lepässä. Jutun innoittamana tutkin meidän harmaalepät. Ensin en nähnyt mitään eläviä, vain ruskeaa pitsimäistä tuhoa lehdissä. Sitten löysin tämän kauniin pikkuisen kuoriaisen. Lienee kuitenkin joku muu kuin idänlehtikuoriainen, koska sen pitäisi olla sininen. Lisäys : Villa Emilia -blogin Sara kertoi lepänlehtikuoriaisesta, joka on juurikin tuollaisen vihreän värinen. Ja myös aiemmin mainittu Sirpa tunnisti

Kelloköynnöksen kukinnon tipahdettua maahan jäljelle jäävä osakin on hieno taideteos. Siivoilin yhtä nurkkaa tontistamme ja säikähdin, kun yhtäkkiä ihan lähellä liikahti jotain isoa. Rupikonnahan siellä lehtien alla piilekseli. Hetken päästä se päätti lähteä kiipeämään rinteessä ylöspäin. Sen liikehtiminen oli jotenkin vaivalloisen näköistä. Vatsa näytti valtavan isolta. Illan tullen Ukkoetana tuli jälleen sieniaterialleen. Sen syömiskoreografia oli nyt erilainen. Ehdin nähdä sen hassusti kiepillä, mutta pääsin kuvaamaan vasta kun se oli lähdössä pois. Se oli syönyt reunoja tuon vaaleanruskean sienen lakista. Kun Ukko oli saanut hinattua itsensä puolen metrin päähän, lännestä lähestyi toinen Ukko, pidempi kuin ensimmäinen. Odotin jännittyneenä tämän uuden Ukon syömiskuviota. Ja se toimi samoin kuin ensimmäinenkin. Siis taas ruuan päällä ryömimistä kuten edellisessä tekstissänikin. Miksi ne tekevät noin? Kun se lähti poistumaan sieneltä, niin sekin näytti turhan vaikealta. Näytti siltä 

On kostea ja lämmin päivä. Nyt on ilta-aterian aika. Ukkoetana on löytänyt herkullisen sienen. Se nakertaa sen varsiosaa nautinnollisesti molemmin puolin. Siirryn kuvaamaan sitä toiselta puolelta. Ukkoetanan tunnusmerkit näkyvät hyvin; hengitysaukko kauempana päästä ja selässä koholla oleva "selkäranka". Espanjansiruetanalla selässä ei ole tuollaista ja sen hengitysaukko on lähellä päätä. Lisäksi sen väritys on usein yksivärinen. Ukkoetana syö raatoja, kasvijätettä ja sieniä, kuten tarinamme Ukko tässä näin tekee. Se ei tuhoa puutarhakasveja, ainakaan ei pitäisi tuhota. Sienen lakki maistuu Ukolle. Ukko näyttää ihan hirviöltä. Tulee mieleen, että yrittääkö häätää minua häiritsemästä ruokailuaan? Yrittääkö suojella herkkuaan ryömimällä leveästi sen päälle? En tiedä. Enkä tiedä sitäkään, millaisiin tekoihin Ukon kaltaisten tyyppien älyllinen kapasiteetti riittää. Siirryn kameroineni taas toiselle puolelle. Jos on kysymys pelkästä syömisestä, niin on kyllä hankalan näköinen ruok

Jos, siis JOS olen oikeassa, tämä on maksamaljakas. Ehkä yksi erikoisemmista sienistä. Se kasvaa Satavuotiaan pihalla risukasan vieressä ja on noin kymmenen senttimetriä läpimitaltaan. En olisi edes ymmärtänyt tuon olevan sieni, jos en olisi viime kesänä nähnyt ja tutustunut näihin allaoleviin. Mutta mutta, selailtuani nettitietoja, en olekaan enää varma mistään. Noi pienemmät alempien kuvien sienet ovat ehkä aasin- tai jänönkorvia, mutta onko tuo ensimmäistenkin kuvien sieni sittenkin joku korva? Kaikki kuulunevat kotelosieniin ja maljasieniin? Kultakärpänen on hienon värinen. Syysleimu aloittaa kukintaa. Joku kesäkukkasiemenseoksesta kasvanut kukka. Pallerokiurunkukka Kelloköynnöksen kukassa nautiskelee  keltaperäluhtanen. Opin tunnistamaan tuon Enkulin käsityöt - blogista. Mikäs kultamuna nurmikosta nousee? Rantakukka ja -alpi kukkivat puron seudun kosteikossa. Viesti tulevasta syksystä ja ... ... myös seuraavasta keväästä; terhakkaat sinivuokon lehdet.