Satavuotiaan sylissä

  Yläpihalla talon vieressä olevan satavuotiaan syreeniaidan takana on jyrkkä pudotus alapihalle ja sen edessä matonpiiskausteline. Talon tapana on näköjään ollut sijoittaa vanhat sähkötolpat reunuksiksi pihalle. Hyvin ne rajaavatkin uudistuvaa ja laajenevaa syreeniaitaa. Poistin tuijien ja syreeniaidan välistä kituliaan tuijan jäännökset ja karsin vähän kuivia syreenin oksia. Haaa, siihen muodostui ikkuna! Puutarhassa olevista porteista ja ovista seuraavaan puutarhahuoneeseen näkee kerrottavan enemmän, mutta ikkunoista vähemmän. Toki jotkut ovat vieneet idean pidemmälle ja laittaneet vanhat ikkunan raamit sopivaan kohtaan puutarhaa. Siirrytäänpäs sitten lähemmäs ikkunaa. Tuo verkkoaita on joskus asennettu tuohon varmaan turvallisuussyistä tuon jyrkän rinteen vuoksi. Ihan aidan vierestä voi sitten jo tirkistellä tontin alimmaiseen nurkkaan saakka. Kuvan etualalla on yksi punakoisoesiintymä. Se näyttää viihtyvän myös kuivalla ja aurinkoisella paikalla, ei pelkästään puronvarren pöheikös

  Edellisessä tekstissäni jäi epäselväksi, mikä kaunis kasvi kuvissa on. Kysyin sitä ja Porkkalan kartanon Anniina Rikala vastasi näin: "Se on jalokello, latinaksi platycodon. Ei siis kuulu ns oikeisiin kelloihin. Tätä löytyy myös valkoisena ja vaaleanpunaisena. Hyvä loppukesän perenna aurinkoon."

Olin eilen mukana Rakennusperinteen Ystävät ry:n retkellä, joka suuntautui Hämeeseen useampaan mielenkiintoiseen kohteeseen. Lammilla sijaitsevan Porkkalan kartanon puutarhaan saimme tutustua melko hyvin. Puutarha tarkoitti laajaa aluetta, jossa oli erilaisia osia; metsässä keijukaisten alue, keltaisten kukkien alue, punavalkoinen alue ja jne. Lukemattomia minulle tuntemattomien kasvien nimiä kuulin. Sen verran ymmärsin, että se on paikka, missä jokaisen puutarhaihmisen kannattaa käydä. Lähistöllä sijaitsi myös heidän taimimyymälä, mutta valitettavasti se ei kuulunut matkaohjelmaamme. Kuvasin puutarhassa minun silmissä kauniita kasveja. Ensiksi valtavan leimukukkapenkin aarteita. Katsohan tarkkaan sarjan viimeistä kuvaa! Kasvimaailma on ihmeellinen. Miten voi samassa kukkatertussa olla erilaisia kukintoja?! Toisissa on valkoinen keskusta vaaleanpunaisella ympäristöllä ja toisissa taas päinvastoin?! Sitten muita kukkakuvia samasta Porkkalan kartanon puutarhasta. Tämän viimeisen kasvin o

  Pieneen uuteen kukkapenkkiin on ilmestynyt jotain terhakoita pikkutaimia? Penkissä on kukkinut vain kultahelokkia ja kurjenkelloa. Lähimaillakaan, siis koko pihapiirissä, ei edes metsässä, ole minun mielestä sellaista kasvia, jonka taimiksi nuo sopisivat?? Penkissä on säkitettyä kaupan multaa, olisiko sen mukana voinut tulla jotain siemeniä? Ei kai???

Mies tykkää liljoista ja pioneista. Satavuotiaan pihallekin hän teki heti lilja-ja pionipenkit. Hänen sisällä ei asu pientä kirjanpitäjää niinkuin minun sisällä, joten tarkempia lajikkeiden nimiä ei ole tallessa.

  Tämä sienijuttu on jatkoa eiliselle eli edelliselle tekstilleni. Mutta tämä sieni ja sen valkoinen parta on ilmestynyt tänä aamuna pihamaalle lähelle eilisiä sieniä. Tuo valkoinen on hometta, jolle googlen mukaan eräs sienihomeharrastelijakaan ei ollut löytänyt nimeä. Eikös ole aika veikeän näköinen?!

Kalliorinteessä näkyi pikkuruisia punaisia täpliä. No punatorvijäkäläähän sieltä löytyi. Kolmea erilaista jäkälää sulassa sovussa: Sateiden jälkeen pihanurmelle on putkahdellut monenlaisia sieniä. Aamuvarhaisella aamukasteen aikaan sieniryppään paria sientä ympäröi joku valkoinen vaahto?  Luulin, että se haihtuisi päivän koittaessa, mutta se on vain nyt lisääntynyt. Parissa kohtaa pihalla sienet ovat järjestäytyneet - suoraan riviin :-D Näissä pikkusienissä on lakit väärinpäin, heltat päällä eikä alla. No siltä se minusta näytti :-D

  Jännän ilmiön huomasin eilen. Pihapiirin pienimmässä muurahaispesässä oli meneillään joku tapahtuma. Tavallista tasaista arkista hyörinää ei näkynyt. Lähes kaikki, näin oletan, lähes kaikki pesän asukkaat olivat samassa kasassa pesän päällä! Tiivistunnelmainen pyhäpäivän festivaali? Kävin katsomassa muut lähialueen muurahaispesät, mutta niissä kaikissa muissa oli normaali hyörinä päällä. Joten mihinkään sääilmiöön tuo kokous ei voinut liittyä.

  Metsästämme löytyy nyt mustikoiden ja metsävadelmien lisäksi muita kauniita marjoja, jotka eivät ole kuitenkaan syötäviä. Punakoiso on muinainen lääkeköynnös, joka viihtyy parhaiten metsän puron seutuvilla. Siinä on nyt samaan aikaan runsaasti kukintoja, raakileita ja punaisia marjoja. Marjat ovat myrkyllisiä. Mustakonnanmarjan marjat ovat myös kypsyneet. Nekin ovat myrkyllisiä. Mustakonnanmarjan kukinto on erikoisen näköinen ja valkoinen. Sitten vielä kolmas marja, taikinamarja. Se kuuluu herukkakasveihin ja erehdyttävästi muistuttaa punaherukkaa. Marjat eivät ole myrkylliset, mutta niiden mausta todetaan "eivät maistu juuri miltään".