Satavuotiaan sylissä

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat. Tuokoon tullessaan mitä kaipaat. Vieköön mennessään mitä taakkana kannat. Nyt olemme eläneet yhden kokonaisen vuoden Satavuotiaan kanssa; ensimmäisen kevään, ensimmäisen kesän, ensimmäisen syksyn ja nyt jopa kunnollisen lumi- ja pakkastalven.  Tämä on ollut hieno vuosi!

  Jouluaattona ennen joulurauhan julistusta veimme metsään herkkuja eläimiä varten. Valitsimme sellaisen paikan, joka ei ollut kovin lähellä pihaa, koska emme halunneet houkutella mahdollisia petoja kovin lähelle. Näillä seuduin on tehty susihavaintoja. Paikan täytyi olla kuitenkin sellainen, jonne pystyisimme sisältä käsin kiikaroimaan, jos joitain eläimiä sattuisi tulemaan valoisaan aikaan. Kattauksen jälkeen satoi enää vain vähän lunta, eikä tarjoilu onneksi peittynyt lumeen. Metsäneläinten joulupöytä sisälsi porkkanoita, omenoita, kaalia, pipareita, pähkinöitä ja leipää. Joulupäivänä oli jännittävää mennä katsomaan herkkupöydän tilanne. Paikka näytti tältä: Niinpä, ei edes yhtä ainoaa pähkinää ollut syöty tai haettu. Porkkanoista näkee, että ne ovat jäässä. Mitään jälkiä ei lähellä ollut. Joku tassueläin oli lähestynyt, mutta seitsemän metrin päässä kääntynyt pois. Jäniksen jäljet näkyivät 60 metrin päässä herkuista. Mitään muita eläinten jälkiä ei näkynyt alueella. Tiistaina eli

  Kuva on KARTOn joulukortista, tekijä Jan Bergerlind Design. Pitääkin tästä lähteä metsään kattamaan metsäneläinten jouluherkkupöytää.

  Aamupimeällä satoi hetken melkein patalapun kokoisia lumihiutaleita, siis lumitikkuja 😁. Pitääkin tästä lähteä sään pitoon.

Voisipa tuoksusta ottaa valokuvan. Tässä olisi ensimmäisenä niin suloinen kuva. Tein eilen piparitaikinan, josta puolet käytin tänään perinteisiin tassupipareihin ja metsän eläinten pipareihin. Toisen puolen pistin kulhoon, johon lisäsin rasiallisen aprikoosimarmeladia ja silputtua suklaata. Siitä tuli pehmeä kakkutaikina.  Tein toisen kakkutaikinan. Murokakkutaikinaan lisäsin suklaasilppua ja pieneksi paloiksi leikattua taatelia. Taateli oli minusta jotenkin kuivan oloista, löysin kaapista ahvenanmaalaista omenalikööriä, jota kaadoin taatelisilpun päälle. Siinä se sai marinoitua pari tuntia. Laitoin samaan vuokaan toiseen puolikkaaseen piparitaikinaa ja toiseen päähän taatelitaikinaa. Näin samaan kakkuun tuli kahta eri makua. Tuo kuva ei paljon kerro, se voisi ihan hyvin olla vaikka siperialainen saaristolaisleipä. Mutta eipä ole. Vasen puoli on taatelia ja oikea puoli piparia, rajaa ei kyllä kovin hyvin erota. Kakku on tylsän mallinen, mutta sen pitää vielä matkustaa, ja tuon muotoin

  Kun talvi saapuu, miehen sormet alkavat syyhytä. Hän odottaa pientä pakkaskeliä ja sopivaa määrää tietynlaista lunta. Kun em. olosuhteet ovat kohdallaan, hän päästää itsensä irti. Matot hankeen! Nyt oli se päivä. Hän vei kaikki matot lumeen, polki niitä siellä, käänsi ja taas talloi niitä lumessa. Jätti vielä hankeen. Välillä hän kävi siivoamassa. Hupsis - siinä tuli joulusiivous tehtyä samalla.  Mies kantoi matot yksitellen tamppaustelineelle ja hakkasi niistä lumet ja viimeisetkin pölyt pois. Vei ne sitten sisälle ja asetteli paikoilleen. Lopputuloksena siisti ja erittäin raikas koti. Minäkään en ollut joutilaana vaan samaan aikaan sahasin polttopuita, niitä ohkaisempia. Ja sahattavissa puissa näin taas jotain pientä, kaunista ja mielenkiintoista. Ulkotöiden lomassa helppo pikaruoka; painelin lanttulaatikkoon makkaran paloja ja uuniin.

  Nauhuksen kukinto. Aaprotin versoja. Kun tyhjensin kesäkukkaruukkuja, neilikka oli niin voimissaan ja kaunis, joten istutin sen yhden uuden kukkapenkin nurkkaan. Kukkapenkki on muuten nätisti lumen peitossa, mutta jänis tai jänikset ovat jotenkin aistineet neilikan lumen alta ja silpunneet sen suihinsa.