Kodinkone josta en luovu
Tämä on vastaus Kristiina K:n kehittämään kaikille blogeille avoimeen haasteeseen. Tuosta sivupalkista löydät hänen bloginsa, ja sieltä haasteohjeet ja hänen oman kivan tarinansa pesukoneesta.
Minä esittelen tässä taikinan litistämis-, ohentamis- ja tasoittamiskoneeni.
Olen saanut tuon koneen mukaani, kun lähdin maailmalle lapsuudenkodistani. Se on isäni tekemä, ja äitini ensin ja myöhemmin myös isosiskojeni ahkerasti käyttämä. Minä olen työstänyt tuolla pipari- ja pullataikinoita.
En osaa sanoa mistä puusta tuo on tehty. Pitkäaikaisessa käytössä puuaines on muuttunut samettisen sileän tuntuiseksi. Siinä on mieto taikinamainen tuoksu. Rullapötkelö pyörii hyvin ja ottaa kivasti kontaktin taikinaan. Lisäksi tuo kone on lähes äänetön; käytettäessä kuuluu pientä puun natinaa.
Käytön jälkeen tuon koneen saa helposti irroteltua palasiksi. Se on siten helppo tiskata, ja se kuivuu nopeasti.
Tästä koneesta en luovu. Se on niin mukava, ja siihen liittyy lämmin leipomisen tunnelma. Sillä on myös suuri tunnearvo.
Monet muut koneet ovat ärsyttäviä metelöitsijöitä. Ne pörisevät, pärisevät, louskuttavat, vinkuvat, humisevat, sihisevät ja kilahtelevat. En halua käyttää. Isoimpiin vaahdotettaviin ruoka-aineisiin käytän kyllä sähkövatkainta, mutta pienemmät hoidan käsikäyttöisellä vispilällä. Hammaslääkärin vahvan suosituksen vuoksi käytän sähköhammasharjaa. Mutta, usko tai älä, en ole koskaan käyttänyt esimerkiksi mikroaaltouunia enkä pölynimuria. Yksin asuessa olen käyttänyt lattiaroskien ja -pölyn poistamiseen harjaa ja rikkalapiota. Ja kyllä, aika kivikautinen ihminen siis olen. Minulle sopisi istua luolan suulla nuotion ääressä ja kaluta broilerinkoiven rustoja. No joo, ainakaan en pidä tästä nykyisestä elämänmenosta kaikenlaisine härveleineen.
UPS. Muistinkin yhden jutun, yhden sähköisen koneen, josta en luovu. Nimittäin mieheni uniapnean takia käyttämästä CPAP-laitteesta. Ilman sitä mieheni olisi päivisin väsynyt ja sairasteleva, ja minä öisin kuuntelisin karmeaa kuorsausta. Mukavaa on se, että tuosta laitteesta ei lähde ääntä, mutta ilman tuota kapinetta tuosta uroskoneesta kyllä lähtisi.
Mainio kirjoitus koneista ja laitteista! Uroskone :-D
VastaaPoistaOn niitä sitten tarpeellisiakin nykyajan kapineita.
Niinpä on, joo. Kiitos Saila!
PoistaAi, että! Omalla äidilläni on samanlainen sametinpehmeä kaulin. <3
VastaaPoistaJospa Sinäkin voit saada sen itsellesi. Kiitos Pikku Akka!
PoistaIhana esittely sinulle tärkeästä ja rakkaasta laitteesta, tai laitteista kun tuo uroskonekin lasketaan mukaan! :))
VastaaPoistaKiitos Kristiina K hauskasta kommentistasi! Ja kiitos tämän haasteen keksimisestä!
PoistaHahaa, minulle tuli sama mieleen ensimmäisenä! :)
VastaaPoistaLisään vielä, eikö miehesi CPAP laitteesta kuulu siis mitään ääntä, ei pientä suhinaakaan?
PoistaKiitos sini! Ei kuulu suhinaakaan tästä nykyisestä laitteesta, jostain aiemmasta taisi kuulua vähän.
PoistaOo mikä valinta! Tunnearvoa ei voi edes mitata.
VastaaPoistaMietin jo otsikkoa lukiessa kumpi olisi, imuri vai pyykinpesukone. Mutta ilman jääkaappiakaan ei voi olla... Todella hankala valita..
Hienosti olet pärjännyt ilman imuria!!
Ja ilman vaikka mitä muutakin olen pärjännyt 😁. Kiitos Maatuska!
PoistaOivallinen nosto tämä "taikinan litistämis-, ohentamis- ja tasoittamiskone". Sinulla siihen liittyy henkilökohtaisia muistojakin. Oma kaulimeni on jo niinikään aika vanha, mutta sitä ei sentään saa samalla tavoin osiin. Kaulimelle ei kyllä ole korvaajaa, jos vähänkin harrastaa leipomista.
VastaaPoistaNäin on, kaulin on tärkeä. Kiitos Between!
PoistaI like old stuff but we need some new...for health or simplifying life.
VastaaPoistaHave a nice weekend !
Anna
Yes, thats true, we need new ones too. Thanks Anna!
PoistaErinomainen laite tuo kaulin, oikein perintökalleus!
VastaaPoistaNiin on, kiitos Kivipellon Saila!
PoistaIhana valinta! Ja tuo uniapnea laite on myös mahtava peli! On se kuorsaaminen niin ärsyttävää!!
VastaaPoistaJa muutkaan uniapnean haitat eivät ole kivoja, hyvä kun joku on keksinyt tuon laitteen, kiitos rimasa!
PoistaTuo on hyvä valinta! Ja yllättävä :) Muistan tuon näköisen kaulimen koulun kotitaloustunnilta.
VastaaPoistaAika kova juttu, että olet pärjännyt ilman mikroa ja etenkin ilman imuria. Onnittelut siitä!
Kiitos Sartsa! En ole myöskään käyttänyt astianpesukonetta, mitään monitoimikoneita, leivänpaahdinta, hiustenkuivaajaa, jne. Ihminen tarvitsee loppujen lopuksi niin vähän, sähköä säästyy ja käsilihakset saavat käyttöä.
PoistaTekstisi nosti väkisinkin hymyn huulille.
VastaaPoistaHieno kaulin.
Kiva kuulla, kiitos Kruunuvuokko!
PoistaKaunis ja kätevä väline. Olen kateellinen, käytän nykyään kaulimiseen lasipurkkia...
VastaaPoistaKiitos Maija! Osoitat hienosti, että vähemmälläkin pärjää, kaikkea ei tarvitse olla, lasipurkillakin voi kaulita.
PoistaKiitos taas päivän nauruista! Todellista hyväntuulen tekstiä😄
VastaaPoistaVoi kiitos Liisa! Mukava kuulla palautteesi.
PoistaTällä koneella on tosiaan monenmoista arvoa - arvostaen olet pitänyt - se näkyy!!
VastaaPoistaUroskone, hih...
Kiitos Repolainen!
PoistaHyvä valinta!
VastaaPoistaMeillä noita sähkökäyttäisiä äänekkäitä laitteita on vaikka kuinka paljon, mutta montaa ilmankin varmasti pärjäisi...
Kiitos pioni kommentistasi!
PoistaHeipä hei!
VastaaPoistaKiva postaus kapineesta, jollaiseen en ole törmännyt. Siis tuollaiseen, joka menee osiksi. Voitko uskoa: kerroin vuosia vuosia sitten (blogissani) käyttäväni tyhjää pulloa kaulimena ja sen seurauksena blogini lukija lähetti minulle tuliterän kaulimen?! Muistan häntä aina kaulitessa. ♥
Leppoisaa sunnuntaita ja hyvää alkanutta helmikuuta!
No hei vaan stansta ja kiitos kommentistasi! Olen nyt miettinyt miten ihmeellä isäni on aikoinaan vain käsityökaluilla osannut tehdä tuon?! Ja miten iloinen äiti ollut, kun on saanut noin hienon leipomisvälineen?! Joo, uskon kyllä, että hyviä ja anteliaita ihmisiä löytyy. Mutta toivottavasti kukaan ei lähetä minulle pölynimuria 🤣! Mukavaa sunnuntaita Sinullekin!
PoistaEsittelet lämmöllä kaulimesi, jonka arvoa ei voikaan mitäta mitenkään. Ikääkin sillä on, mutta aina vain pelittää. Ymmärrän hyvin, että olet pärjännyt ilman mikroa ja imuria, molemmat suht nuoria kamoja. Imurin minäkin olen hyljännyt, mutta helpon elämän makuun päässeenä hankin robotti-imurin, kun tuotti isoa vaivaa päästä matalien huonekalujen alta siistaamaan. En ole katunut hankintaani, vaikka en kovin innokas härpäkkeiden perään olekaan.
VastaaPoista