Satavuotiaan sylissä

Maanviljelijäisä Tänään on isäinpäivä. Kuvassa isäni on ehkä lähdössä pellolle tai jo tulossa peltotöistä, koska hänellä on valjastettu Poju-hevonen mukanaan. Naapurin vanhaisäntä on tullut piipahtamaan pihalle. Osittain hänen takana äitini taitaa pestä maitotonkkia. Isä kuoli kuusi vuotta sitten. Kuvaa katsellessani huomioni kiinnittyy hänen ryhdikkyyteensä. Niin, hän oli ryhdikäs, monella tapaa. Martinkakkuset Tänään 10.11. on myös Martin nimipäivä. Leivoin päivän kunniaksi pikkukakkusia. Tein ensin helpon perusmaustekakun taikinan ja lisäsin siihen roppakaupalla puolukoita, purkillisen päärynä-suolainenkinuskimarmeladia ja pari kourallista pilkottuja Omar-makeisia. Minun on hyvin vaikea leipoa mitään lisäämättä sekaan suklaata. Nytkin kakkuset uunista otettuani painoin niiden keskelle suklaanapin. Kun se oli vähän sulanut lisäsin vielä saksanpähkinän siihen päälle.  Martinpiiras Samasta kakkusten taikinasta tein vielä piiraan. Taikinaa vuokaan, sen päälle vielä reilusti lisää puoluk

Ihmiselämän mutkat ovat mielenkiintoisia. Lapsen ja nuoren pitää opetella aikuisen elämän niksit, ja aikuisen pitää sitten tietyssä vaiheessa opetella vanhana olemista. Minulla on selvästikin vielä opinnot pahasti kesken; oliskohan toi "Vanhuuden alkeet" -kurssi vasta puolessa välissä?! Seuraavana olisi "Vanhuuden perusteet" ja sitten vasta voi siirtyä joihinkin syventäviin opintoihin.  Nimittäin liian suuri innostuneisuus (en malttanut pitää taukoja enkä lopettaa ajoissa), raskaat fyysiset työt (puunrankojen kantelu ylämäessä, savisen märän maan lapioiminen, rinnepihassa ylös-alas taivallus) ja ikääntyminen (ikä lähempänä sataa kuin nollaa) oli liian paha kolmiyhteys. Nyt olen lähinnä vain vetänyt lonkkaa, tai siis mm. yrittänyt venytellä lonkkaa yms. Onneksi aurinko paistoi ja huomasin, miten sen säteet loistivat lasiesineissä, kristalleissa ja verhoissa. Otin nämä säteet talteen.

Saanko taas esitellä muutaman lahottajan? Saanko? Lupaan, että ainakin joku niistä näyttää kivalta. Tässä kantohytynupikka: Tähän sitten jo päättyikin osaamiseni lahottajien nimistä. Kääpiä on ties kuinka montaa lajia, joita minun mielestä on vaikea erottaa toisistaan. Sen kyllä tiedän, että oikeasti on olemassa pörrökääpä, joka elää lehtipuiden rungoilla, erityisesti koivu on sen suosikki. Muita lahottajia on niin eriskummallisen näköisiä, ettei niille varmaan nimiä löydykään. Tein sitten vähän omaa luokitusta. Anteeksi lahottajat ja lahottaja-asiantuntijat! Palttoon napit: Ruokia ja mausteita imitoivat: Erityispörröt: Aivot: Pikkutikut: Oksiin tykästyneet: Juu, tiedän kyllä, sammaleet ja jäkälät eivät ole lahottajia, mutta kun tykkäsin niin näistä kuvista. Muut pörröiset tai ihan muunlaiset: Suosikkikantoni, jossa on monipuolinen valikoima lahottajia: Huomasitko muuten, että kahdessa kuvassa oli etana mukana? PS. Näyttikö sinustakin tämä erityispörröihin kuulunut kääpä lämpimästi puk