Satavuotiaan sylissä

Kuvassa on Virkkukoukkusen postikortti. Muutama sananen elvyttävistä luontokokemuksista . Tuon niminen otsikko löytyy Kirsi Salosen kirjasta Mieli ja maisemat, Eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma (Edita Prima Oy, 2005). Alla olevat tekstilainaukset ovat tuosta kirjasta. "Luontokokemuksen myönteistä vaikutusta ihmiselle kutsutaan elpymiseksi." Vihreät näkymät ja vesielementit elvyttävät. Luontokokemusten elvyttävyyttä on tutkittu, ja todettu mm., että "elvyttävä vaikutus syntyy hyvin nopeasti", ...  "elvyttävä elämys voi syntyä tahdosta riippumatta ja elvyttävää vaikutusta ei välttämättä heti huomaa." " Lumoutuminen on tarkkaavuuden tahatonta kiinnittymistä johonkin ympäristön kiinnostavaan ja innostavaan kohteeseen. ... Kohde voi olla näkymä, johon uppoudutaan niin, että koko muu maailma tuntuu katoavan ja jopa itse myönteisellä tavalla unohtuu." " Lumoutumista voi kokea, kun tekee havaintoja ympäristöstä - erityisesti jos siihen sisält...

 Juttuuni "Kasvikuviot astioissa" 22.11.2024 kuvasin kotini astioissa olevia kasveja. Muutamissa astioissa on myös eläimiä. Kokosin ne tähän tekstiin. Tämä on kirpputorilta löydetty pottamainen pikkukulho, jossa on tiklejä. Kulho on valmistettu Englannissa. PIP STUDIOn astioissa on usein kolibri tai punarinta. Kermakossa on joutsen ja kolibri. Mukin kyljessä taapertaa leppäkerttu. Pienissä keramiikkataiteilijan tekemissä kupeissa ja lautasissa on perhosia 🦋 ja lintuja 🐦. Jottei tämä menisi pelkäksi astioiden kolisteluksi, niin tähän väliin on tarpeen laittaa jotain pehmeää ja lämmintä. Silloin tällöin minun kaulaa ja niskaa paleltaa. Jos käytän poolopuseroita, niin liian lämpimän olon tullessa venyttelen ja kiskon kaulusta, siis tuntuu tukalalta ja epämiellyttävältä. Niinpä päätin neuloa irtopoolokauluksia, semmoisia yksinkertaisia kaulureita. Kun alkaa paleltaa, nappaan kaulurin ylleni. Ja kun tulee jo vähän liian kuuma, niin kauluri on helposti nykäistävissä pois. Tämä se...

Karin Berglundin kirjassa (Unelmien kotipuutarha, Otava 1996) on pieni teksti otsikolla "Pitämyspuu". Sen johdantoteksti kuuluu näin:                 " Jo vanhat suomalaiset istuttivat onnea tuottavan puun, pitämys- eli elättipuun. Nykyisenä juurettomana aikana itse kukin tarvitsee taas oman puun, jota voi ajatella ja käydä tervehtimässä." Minä jo vanha suomalainen olen istuttanut kaksi pitämyspuuta. Kauan sitten pitämyspuuta pidettiin jumaluuden asuinsijana. Siinä asui myös haltijoita ja suojelusenkeleitä. Jopa esi-isien henget asustelivat pitämyspuun lehvästössä. Pitämyspuuhun suhtauduttiin niin pyhästi, että piti olla myös varapitämyspuu siltä varalta, jos se varsinainen kuolee. Väkeä kyllä rauhoiteltiin kertomalla, että kyllä ne esi-isien henget osaavat muuttaa tuollaisessa hätätilanteessa johonkin toiseen puuhun. Jostakin muualta muistan lukeneeni, että pitämyspuun pitäisi olla itse istutettu. Vain siten siihen saa henkisen yhteyden, saa...

Pikkukiven ja lahottajasienen suhde näyttää kestäneen sopuisana yli talven. Hieman lumipeite on ränsistyttänyt helmoja, mutta yhdessä elelevät kohti uutta kesää.  Syksyllä ennen lumien tuloa he näyttivät tältä: Viime vuonna kun raportoin tästä ilmiöstä, niin kerroin, että olin ison kannon päälle laittanut pienen söpön kiven talteen. Lahottajasieni oli iskenyt siihen silmänsä ja ympäröinyt sen alkaakseen työnsä. Siis näin minä yksinkertaisuudessani ajattelin. Silloisen blogitekstin kommentoijat kuitenkin avasivat silmiäni, keksivät uusia näkökulmia tähän ilmiöön. Että kyseessä voi ollakin esimerkiksi kiven tarkoituksellinen taideteoksen luominen. Niinpä, tai läheinen ystävyyssuhde, tai mitä tahansa muuta. Minä ensin vain ajattelin, että kivi on passiivinen uhri ja lahottaja on sen kimpussa aktiivisesti tuhotakseen sen. Voi sentään! Siinä vaiheessa viime kesänä, kun huomasin jotain olevan kehkeytymässä kiven ja lahottajan välillä, tilanne näytti tältä: Tuossa lahotusvaihtoehdossa oli...

Katsohan, mitä löysin! Kevään ensimmäisen leskenlehden. Hieman on kyllä nuppunen, mutta se kukkii kuitenkin, siis maaliskuun alussa! Tänään oli metsäpäivä. Tai no, melkein kaikki päivät ovat metsäpäiviä. Tänään oli metsuri kaatamassa muutaman ison puun.  Kuusi oli latvastaan kuiva, ja niinpä se oli myös koko rungon pituudelta laho. Opimme metsurilta, että rungon ulkoreunassa vain muutama sentti tuosta tummemmasta raidasta kuoreen, on tervettä puuta. Muu puu on lahoa, tosin kovaa lahoa. Kelottuneesta latvasta sen päädyttyä maahan löytyi jonkun lounaspaikka ja leppäkerttu, joka ujosti työnsi päänsä piiloon, kun sitä yritin kuvata. Kaadetun koivun rungossa oli mystistä kuviointia. Metsästä löysin pienen kannon, joka selvästi valmistautuu jo pääsiäiseen. Siispä pääsiäistä kohti!

Valitsin bingorivikseni vinorivin vasemmalta ylhäältä alas oikealle eli A - ? - O joka minulla on A - L - O AIKA - LUONTO - ONNELLISUUS Aika ja sen kulku sekuntti sekunnilta eteenpäin on asia, johon emme voi vaikuttaa. Kukaan ei voi vaikuttaa siihen. Onneksi. Tiedän erään, joka ehkä ostaisi kaiken ajan itselleen. Nyt maaliskuussa 30.3. vaihtuu taas talviaika kesäajaksi. Muuten, ajasta puheenollen, aamut ovat aivan ihanaa aikaa, niin ulkona kuin sisälläkin. Illoissa parasta on se, että pääsee nukkumaan ja odottamaan uutta aamua! Jo näin maaliskuun alussa on Satavuotiaan seuduilla nähtävissä luonnon heräämistä. Onnellisuus on sitä, että aikansa voi käyttää asioihin, joista pitää ja jotka ovat itselle tärkeitä. Minulle onnellisuusasioita nyt maaliskuussa ovat kevään etenemisen seuraaminen luonnossa, uusi puutarhalehti, aamu-ulkoilut, puiden kaatamiset metsässä, puutarhamessut, kirjat, teatteri ja neulominen.                       🕰...

Kristiina K:n oma erikoinen rakennus ohjasi minun ajattelun välittömästi tähän taloon. Tämä kerrostalo sijaitsee Wienissä. Se on tuollainen hassu vinksinvonksin-talo. Jos olet käynyt turistimatkalla Wienissä, niin olet varmasti nähnyt tämän talon; kaikki turistibussit kurvaavat sen äärelle.

Tässä yhtenä aamuna selasin paikallista ilmaisjakelulehteä nimeltään Aamuset, joka julkaistiin 18.2.2025. Huomasin otsikon " Elämää muuttanut ovi ". Jutussa kerrottiin kirjailija Tomi Norhasta, jonka elämää muuttanut ovi johti kirjoittajakurssille. Läksin ulos. Siinä kävellessä tuo otsikko pyöri mielessäni, enkä saanut siltä rauhaa. En edes enää muistanut sitä oikeassa muodossa, vaan se muotoutui mielessäni otsikoksi " Elämäni merkittävin ovi ". Ryhdyin miettimään ovia, joista olen elämäni aikana kulkenut. Ajattelin, että otsikko voisi olla myös " Elämäni ovet ". No, sama se, mikä se otsikko on. Mutta ryhdyin mielessäni kuitenkin etsimään sitä merkittävintä ovea. Jutun kuvat ovat Rakennusperinteen Ystävät ry:n eri julkaisuista kuvattu, paitsi tuo tämän jutun ensimmäinen, jonka olen ottanut Satavuotiaan ovesta. Olemassaoloni kannalta merkittävin ovi on sen synnytyssairaalan ovi, josta äitini aikoinaan astui sisään synnyttämään, ja josta minä tulin ulos...