Satavuotiaan sylissä

Tammikuu on talven kolmesta kuukaudesta keskimmäinen. Tammikuu on myös kolmesta talviunikuukaudesta viimeinen. TOUHU T ovat siis vielä rauhallisia ja hiljaisia. Lepokuukautenakin kaipaan värejä. Niitä nyt ei tuolla ulkona juurikaan ole. Minullehan valkoinen, harmaa ja beige eivät ole värejä, niinkuin olen aiemminkin todennut. Ne ovat puutostiloja; niistä puuttuvat värit.  Touhu sin nyt sen verran, että selasin vanhoja valokuvia löytääkseni sieltä virkistävän värikimaran. Tämän villatakin ostin kauan kauan sitten Isafjördurista. Silloin eräällä Islannin risteilyllä laiva pysähtyi siellä. Se oli aikaa, jolloin en tiennyt vielä Satu Rämöstä enkä kirjoistaan. Rämö ei ollut vielä edes kirjoittanut Hildur-sarjaansa. Löysin tuon villatakin pienestä villalankapuodista, jonka omistajarouva oli sen itse neulonut. Pidän tuota vaatetta niin suuressa arvossa, että tekisi mieli laittaa se vitriiniin ja olla käyttämättä, jottei vain mene pilalle. Villatakki on kyllä ihan normaalin muotoinen, kuva...

Hankin kirjan. Pääsääntöisesti käytän kirjastoa. Muutaman kirjailijan uutuusteokset ostan. Osan niistä jätän kirjahyllyyni, osan laitan kierrätykseen. Olen mieltynyt Sofie Sarenbrantin dekkareihin, ja nyt on ilmestynyt tämä uusin teos. Kansilehdellä kerrotaan kirjailijasta seuraavasti:

Tässä joku ilta Satavuotiaan tuvassa viettäessäni hämärän hyssyä tuli mieleen sanonta "aasinsilta". Mietin, että miksi se on juuri aasin eikä jonkun muun eläimen silta. Rupesin sitten etsimään tietoa, ja tajusin, että olen huolettomasti käyttänyt tuota sanontaa tietämättä mitä se oikeasti tarkoittaa. Olen pistänyt tuon sanonnan puheeni tai tekstini väliin ihan väärin. "Aasinsilta" tarkoittaa ihan muuta kuin mitä olin luullut. "Aasinsilta tarkoittaa jossain määrin kömpelöä tai huteraa siirtymää tai johdattelua aiheesta toiseen" Lähde: kirjastot.fi ja mtvuutiset.fi. Siis aiheiden välillä ei ole todellista, selkeää tai vahvaa yhteyttä, vaan puhuja väkisin vääntää jonkun huteran yhteyden. Voisiko ajatella jopa niin, että puhuja tarkoittaa tai mielessään tajuaa tai ainakin pitäisi tajuta, että "minä olen ihan aasi, kun yritän väkisin yhdistää nämä kaksi aihetta"? Aasi kuvastaa tässä siis huteraa, kömpelöä ja tyhmääkin? Mikä eläin olisi sitten sen vast...

Hetkinen - tarkistan vielä. Joo, muistin oikein. Haasteessa ei ole tarkennettu, että pitääkö näkymän kotini ikkunasta olla ulos vai sisään. Olen aiemmin kuvannut muutaman kerran näkymää ulos, joten nyt kuvaan näkymää kotini ikkunasta sisään.

Tein toisenkin bingorivin. Se on oikea pystyrivi eli AIKANSA KUTAKIN - PÄÄTELTY - VALMIS AIKANSA KUTAKIN Kuusen oksalla lumi sulaa vedeksi - ja välillä taas jäätyy uusiin jännittäviin muotoihin - aikansa kutakin.  PÄÄTELTY Jossakin on päätelty, että noiden lentokoneiden reitit eivät osu toisiinsa, vaikka samalla taivaan siivulla lentävätkin. VALMIS Syntymäpäiväsankarin kakku on valmis. Joo, tiedän. Ja vakuutan, etteivät alarivin pallerot ole lihapullia, vaikka kovasti siltä näyttävätkin. Nekin ovat kookosmakeisia. Luulit jo, että olin yhdistänyt alkupalat ja jälkiruokakakun 🤣.  Pahus, nyt kävi niin, että rupesi tekemään mieli lihapullia, mutta ei tuollaisia suklaakastikkeessa lilluvia. Jäljellä jääkaapissa ei ole enää yhtään lihapullaa, kun kaikki meni tuohon kakkuun 🤣🤣.

Minun bingorivini on nyt vinorivi vasemmalta ylhäältä alas oikealle eli SAMMUA - THE END - VALMIS SAMMUA "Onko aurinko sammunut, vai miksi näen niin hämärästi?" THE END Jukka Katajan Rentouminen ja voimavarat - kirjan (Edita 2003) THE END eli lähes viimeiset sanat ovat eräästä mielikuvaharjoituksesta. "Kuljet mielikuvissasi tietä, joka tuo sinulle hyvän olon tunteen. ...  Tulet risteykseen, jossa tie haarautuu. Risteyksessä on viitta, jossa toisessa lukee Vanhatie ja toisessa Uusitie." VALMIS Valmista! Piparit on leivottu. Paitsi eivät ihan valmiita ole; ovat kuvassa voipaperin päällä jäähtymässä ja odottamassa, että päällä oleva suklaa jähmettyy. Keskellä olevat pikkuruiset piparit tulevat täytekakun koristeeksi.

Torstai 20.11.2025 Tulin Satavuotiaalle pienen poissaolon jälkeen. Talossa sisällä ei ollut vielä ylläpitolämpöä. Kun saavuin klo 13.20  ulkolämpötila oli kaksi astetta plussan puolella. Ulkona oli ohut vähän loskainen valkoinen kerros. Kukkiva ruusunoksa symboloi nöyrtymistä talven edessä. Sisällä lämpöä oli kaksi astetta, tai jos tarkkoja ollaan niin 1.9 astetta. Laitoin pari patteria päälle. Takkaan laitoin isoja lämpökynttilöitä palamaan, sillä hormi pitää saada ensin kuivaksi ja lämpimäksi, jottei tule ilmalukkoa. Viimeisimmän nuohouksen jälkeen tuohon takkaan tuli tuommoinen ominaisuus tai taipumus. Muistan oikein hyvin sen yön. Illalla takka oli syttynyt ihan normaalisti, mutta sitten aika pian yhtäkkiä savun suunta hormissa kääntyi ja kaikki savu tuli sisälle. Tuprusi luukun reunoistakin. Sille ei mahtanut mitään. Tupa oli sankkana savusta. Hetkinen, lisään takkaan puita. No niin. Savun takia palohälyttimetkin aloittivat kovan huutonsa. Ennen nukkumaanmenoa oli tuuletettav...