Satavuotiaan sylissä

Valitsin bingorivikseni keskimmäisen pystyrivin eli  Y - oma valintainen ääkköstely  ÄÄÄÄY - ÄY . K Y NTTELIKKÖ K Ä KK Ä R Ä M Ä NT Y P Ä ÄR Y NÄPUU Ja bonussanat; kaksi sanaa, yksi kuva, ÄÄÄÖYÄ ja ÖÖYYÄ eli JÄKÄLÄTÖYRÄS ja MÖRRIMÖYKYNPESÄ

Satavuotiaan pihalla olevan kallion päällä on kuoppa tai notkelma. Siinä on jonkin verran maata. Jo viime kesänä siinä kasvoi erilaisia kesäkukkia, näyttävimpinä kasveina olivat korkeat auringonkukat. Tänäkin vuonna heittelin useampaa lajia siemeniä tuohon maaplänttiin. Saa nähdä mitä siitä tulee. Ensimmäisenä sen täyttivät pikkuorvokit, joita on kaikkialla muuallakin. Sitten nousivat harakankellot. Seuraavaksi paikalle ilmestyi päivänkakkaroita. Nokkosetkin olivat hyvin edustettuina 😁. Tilanne 3.9.2025; nokkosia, nokkosia ja nokkosia. Kirjoitin jutun alun jo alkukesällä. "Saa nähdä mitä siitä tulee", olin toiveikkaana ajatellut. Hah hah! Mutta nyt sitten minulla on oma perhostehdas. On perhosten suhteen omaa tuotantoa, lähituotantoa. Ei pitkiä lentomatkoja.  Amiraalin, ohdake-, neito-,  kartta- ja tietysti nokkosperhosen toukat elävät nokkosessa. Juuri noita perhosia meillä on kyllä jo ennestäänkin. Mutta ilmaan mahtuu niitä lentelemään lisää. Monet perhosten toukat elävät ...

Sammalet ovat hyvin pehmeitä. Oikein paksu ja pehmeä sammalmätäs voi upottaa saapasta jopa 30 cm.

Kuusitoista kuvaa elokuun kahdelta viimeiseltä päivältä. Akileijan kukat pienenevät syksyä kohti mentäessä. Kosteutta. Metsän puolella kuusen juurella oleva pensas punastelee tänä kesänä, ei ole aiempina kesinä vaihtanut väriä. Mäntykiitäjän toukka käveli keskellä tietä. Nostin sen turvaan, tosin ensin kassin päälle kuvatakseni sitä. Mäntykiitäjästä ei ole haittaa männyille. Tarkistin sen Ötökkätiedosta. Tämä vesseli on ruusumailapistiäisen toukka. Nakerteli evästä suuhunsa ruusupensaassa. Eikös ole hieno punajuuri? No ei olekaan. Se on ruusunmarja.