Kahdesta kahteenkymmeneen

Torstai 20.11.2025

Tulin Satavuotiaalle pienen poissaolon jälkeen. Talossa sisällä ei ollut vielä ylläpitolämpöä. Kun saavuin klo 13.20  ulkolämpötila oli kaksi astetta plussan puolella. Ulkona oli ohut vähän loskainen valkoinen kerros. Kukkiva ruusunoksa symboloi nöyrtymistä talven edessä.

Sisällä lämpöä oli kaksi astetta, tai jos tarkkoja ollaan niin 1.9 astetta. Laitoin pari patteria päälle. Takkaan laitoin isoja lämpökynttilöitä palamaan, sillä hormi pitää saada ensin kuivaksi ja lämpimäksi, jottei tule ilmalukkoa. Viimeisimmän nuohouksen jälkeen tuohon takkaan tuli tuommoinen ominaisuus tai taipumus.

Muistan oikein hyvin sen yön. Illalla takka oli syttynyt ihan normaalisti, mutta sitten aika pian yhtäkkiä savun suunta hormissa kääntyi ja kaikki savu tuli sisälle. Tuprusi luukun reunoistakin. Sille ei mahtanut mitään. Tupa oli sankkana savusta.

Hetkinen, lisään takkaan puita.

No niin. Savun takia palohälyttimetkin aloittivat kovan huutonsa. Ennen nukkumaanmenoa oli tuuletettava. Kaikki ikkunat ja ovet auki, mikä tarkoitti "tervetuloa hyttyset ja muut ötökät". Kun sitten yritin nukkumista, vilu ja miljoona hyttystä häiritsivät. Hyvä niin. Otin puhelimeni esiin ja aloin googletella takan savuttamisesta. Ja löysin sen. Kiitos näiden kammottavien laitteiden. Nyt oli taas iso apu löytämästäni ilmalukko-tiedosta. Aamun tullen tiesin mitä tehdä. Kynttilöillä ensin hormin lämmitys ja - tadaa - takka veti taas normaalisti.

Annoin noiden lämpökynttilöiden palaa pari tuntia ja sinä aikana tein tarkastuskierroksen tiluksilla. Kaikki oli ennallaan ja hyvin. Taivaalle oli viritelty pitsinauhaa.

Sisälle tultua oli jo aika laittaa takkaan tuli. Ai niin, ennen ulosmenoa join tulokahvit paikallisen leipomon wienermunkilla. Se on perinne.


Kello on nyt 18.00 ja sisällä on 5.6 astetta lämmintä. Tiedän selviäväni tästä illasta ja yöstä. Olen pärjännyt näin kylmässä ennenkin. Muistelen lämmöllä aiempia vastaavia kokemuksia. Tuntuu hyvältä haastaa itseäni ja todeta, että selviän. Sormet ovat kohmeessa; on vähän hankala kirjoittaa. Hengitys vielä vähän huuruaa.
Kun pistäydyin ulkona, huomasin miten päivällä kulkemani askeleet näkyivät maassa.


Tein itselleni lämmintä juotavaa. Ensin veden keitto, sitten hunajan ja rommin lisäys. Kaapissa oli vain juoksevaa hunajaa. No se ei juossut sattuneesta syystä. Se oli kylmästä niin jähmeää, ettei saanut puristettua ulos tuubista. Rommi ei ollut jäässä. 
Sain sisälämpötilan nostettua 12.7 asteeseen ennenkuin menin nukkumaan. Mitä yökyöpeleitä joutsenet oikein ovat; ääntelivät vielä iltakymmenen aikaan lennellessään pienen lammen ympärillä. 

Perjantai 21.11.2025

Herätessä ja ylösnoustessa klo 6.27 sisälämpömittari näytti 13.7 astetta. Hämmästyin. Luulin, että olisi ollut enemmän, peittojen alla oli niin lämmintä. Nukuin hyvin. En palellut yöllä yhtään. Laitoin yöpaidan päälle villatakin, ja minulla on todella lämmin untuvapeitto. Oli kyllä totta puhuen ihan pikkuisen viluinen olo aluksi, joten otin päälleni vielä toisen peiton. 

Ulkona on vielä pimeää ja puoli astetta pakkasta. Pihalla käydessä saappaiden alla kuului rouskuntaa, kun eilinen sohjoinen maa oli jäässä.

Laitoin heti tulen takkaan. Olipa nihkeää. Hyvistäkin sytykkeistä huolimatta takka näytti minulle mustaa naamaa.

Hetken istuin aina vaan sammuvan takan edessä miettien. Yritin muistella, että mitä hohdokasta tässä pitikään olla, tässä koko hommassa.

Sitten takka syttyi iloisesti palamaan. Katselin sen valossa ympärilleni ja muistin miten ihanaa täällä on.


Ikkunasta näin, että taivaanrannassa oli hieman vaaleaa. Kyllä se tämäkin päivä valkenee, ja lämpenee. Aamut ovat elämän parasta aikaa.

Puutalo on hauska lämmetessään. Siellä sun täällä kuuluu naks ja poks, rits ja räts, kun rakenteiden lämpötila muuttuu.

Kello on yhdeksän, ja lämpötila 14.9. Sormia paleltaa ja nokka tuntuu kylmältä siitä huolimatta, että välillä istun ihan takkaluukun edessä. Kun välillä nousen nojatuolistani, niin palatessa päällinen tuntuu taas kylmältä; joka kerta saan istua uudestaan kylmälle tuolille.

Aurinko taitaa olla vapaapäivällä, pienesti satelee lunta. Ei hätää, minulla on katto pääni päällä ja seinät ympärillä.

Katosta tulikin mieleen tuo mystinen tila Satavuotiaan tuvan sisä- ja ulkokaton välissä. Sen täytyy olla aika matala, silti siellä on pienet ikkunat talon molemmissa päädyissä. Täällä sisäkatossa on pieni luukku, josta sinne pääsisi kömpimään. Ainakin kuntokartoittaja oli aikoinaan päässyt katsastamaan ja valokuvaamaan sitä. Kuvat ovat epäselviä, niistä ei näe oikeastaan mitään mitä "vintillä" on.

Jostakin syystä en haluakaan tietää tarkemmin vintin elämästä. Lepakoita siellä elää ainakin. Joskus on leikitelty ajatuksella, että entäs jos sinne olisi joku kerta syttynyt valo, iik, tai ikkunassa näkyisi kasvot, iik iik. No, lähinnä siellä on jotain villaisia ja pahvisia eristeitä ja lepakoiden jätöksiä. Ja mitä ihme kirppuja niillä lepakoilla onkaan. Joten on varmasti helppo uskoa, ettei tee mieli mennä sinne ryömimään.

Paitsi jos, entäs jos, jospa joku entinen asukas on piilottanut sinne aarteen. Kaikki on mahdollista täällä. Maakellarissakin ... niin, kun avasimme ensimmäisen kerran maakellarin oven, ja odotimme näkevämme siellä hyllyjä ja ehkä jopa unohtuneita säilykkeitä hyllyllä tai edes lattialle pudonneen muumioituneen lantun, niin ehei, ei ei, ei sinnepäinkään, ei mitään tuollaista. Siellä oli kaksi pulpettia, kaksi ikivanhaa kellertävää puista pulpettia.

Kello on kymmenen. Ja lämpöä on jo 16.1 astetta. Otan jo patterit pois päältä, turhaa kuluttavat sähköä. Tästä eteenpäin pärjätään takalla. Laitan kahvit tulemaan, ne on nyt ansaittu. Lämpö on valtaamassa tuvan.

17.6 on lämpöasteita nyt tuvassa kellon ollessa 11.32. En lisää enää puita takkaan. Poltan uudestaan  illemmalla. Lämpö nousee vielä hiilloksen aikana, ja vielä pellin kiinnilaittamisen jälkeenkin.

Kello on vähän yli 16. Tupa lämpenee olettamaani hitaammin. Nyt on 18.9 astetta. Ehti tulla jo uusi hämärä ja uusi takanpolttaminen ennenkuin tullaan pääsemään siihen kahteenkymmeneen.


Nyt kellon ollessa 18.22 sisälämpömittari näyttää 20.0 astetta lämmintä. Tikkurin alta voin ottaa pois pari puseroa, enää ei palele.
Kyllä lämpö on vaan niin suloista.

Kommentit