Voi taivas!











Nämä olivat kaupunkitaivaita. Huomasitkin ehkä joidenkin kuvien alareunoissa kaupungin pikkuruisia tuntosarvia.


Taivas voikin toimia aasinsiltana juttuun, jota satuin lueskelemaan DIABETES 5/2025 -lehdestä juuri ennen kuin aioin julkaista tämän taivaskuvasarjan. Virve Järvisen kirjoittaman jutun otsikko on "Omannäköistä elämää eläkkeellä." Hän on haastatellut psykologi Anu Määttää.

Tekstin pääsanoma on, että kun puhutaan aktiivisesta vanhuudesta, se ymmärretään herkästi väärin niin, että eläkeläisen pitäisi joka päivä touhottaa harrastuksista, tapaamisista ja tekemisistä toiseen.

Hyvin usein kuuleekin sanottavan, että eläkeläisillä on aina kiire.

Liiallisella kiireellä ja höseltämisellä saatetaan täyttää elämä niin, ettei jää aikaa oman elämän pohdiskeluille, ettei tarvitse pysähtyä oikeasti tärkeiden asioiden äärelle.

Nimittäin Erik H. Eriksonin kehitysteorian mukaan jokaisella ikävaiheella on oma ns. kehitystehtävänsä. 

Ja vanhuuden kehitystehtävä on "pyrkiä hyväksymään eletty elämä ja sen lähestyvä päättyminen".

Kommentit

  1. Taivaalla voit nähdä todella ilmeitä ja värisävyjä. Upeita kuvia!
    Itsekin eläkeläisenä elän omasta mielestäni aktiivista elämää, vaikka en poistuisi kotoani kuin kerran tai kaksi viikossa. Joskus kauppareissujen lisäksi useammin, jos jotain esim. labraa tai muuta vastavaa tiedossa. Ja tietenkin lapsiin ja lastenlapsiin liittyvät menot :)
    En todellakaan halua enkä jaksa mennä viilettää koko aikaa jonnekin, kun tuntuu ettei kotonakaan saa kaikkea tehtyä mitä pitäisi :D

    VastaaPoista
  2. Ihania taivaita. 💙 Toinen toistaan kauniimpia kuvia.

    Ajankäyttö on kiinnostava asia. Meillä kaikilla on aina uudet 24 tuntia.
    Sitä kannattaa miettiä 🤔

    VastaaPoista

Lähetä kommentti