Oletko nähnyt sitä renkiä, joka ...

Oletko nähnyt sitä renkiä, joka on unohtanut renginkaappinsa Satavuotiaan syliin?

Tuntomerkit:                                                    Joko fyysisesti hyvin pienikokoinen ja ketterä tai isokokoinen, sisukas ja vahva. Jokatapauksessa mustelmia selässään. Varakas, jolla on paljon tavaraa tai olettaa saavansa sitä paljon. Hajamielinen tai huonomuistinen. Ei kovin hyvä puusepäntaidoiltaan. Ei mikään romantikko; ei ole välittänyt koristeluista. Vaatimaton; ei puumerkkejään kaapissa.

Kuulostaako tutulta? Tässä vielä avuksi kuva hänen kaapistaan:

Tämä renginkaappi on tuvan seinällä ja todellakin isokokoinen, jonka sisään hintelä renki itse mahtuisi vaikka nukkumaan tai piileskelemään salaisuuksiensa kanssa. Kuka on se salaperäinen kaapitta/kaapista karannut renki, joka jaksanut kantaa tuota? Olen tutkinut kaapista jokaisen millimetrin, mutta päivämäärää, vuosilukua tai kaapin rakentajan puumerkkiä ei löydy. Harmi!

Aikoinaan renginkaapin idea on ollut se, että siihen mahtuu koko rengin  omaisuus ja että rengin muuttaessa uuteen palveluspaikkaan, hän on ottanut kaapin mukaansa, kantanut sen selässään jonkinlaisen nahkahihnan avulla ja sitten uudessa paikassa ripustanut taas seinälle.

Siihen saakka kunnes ko. renki löytyy ja hakee kaappinsa itselleen, niin se toimii mm. suklaakaappina ja baarikaappina sekä tuvan kaunistuksena ja yleisenä ihailun kohteena. Ei sitten muuten tarvitse kauhean aktiivisesti auttaa etsinnöissä 🤫.

Huonenimityksistä selvennystä tässä yhteydessä vielä. Satavuotiaassa on tupa ja loput huoneet ovat kamareita. Erheellisesti käytin aiemmassa tekstissäni olohuone-nimeä, hyi minua! Tupa-nimitystä käytetään myös koko talosta. Kun pihalla ollessa toteaa siirtyvänsä sisään, sanotaan menevänsä tupaan. Ai kuka näin määrää?! No, Satavuotiaan maailmassa vallitsevat säännöt 🤭.

PS. Blogini sivupalkissa on yksi saksankielinen puutarhablogi. Se ei tarkoita sitä, että hallitsisin saksankielen. Olen melkein sata vuotta sitten sitä vain vähän opiskellut. Mutta kun puhutaan ajanhallinnasta, painonhallinnasta, jne. niin tuon blogin ja sen kuvien avulla voin harjaannuttaa kevätkateuden hallintaa. Saksassa kevät näes on paljon pidemmällä.

Kommentit

  1. Aivan ihana kaappi! Minulta vielä puuttuu renginkaappi, sellainen kuuluu ehdottomasti vanhaan taloon. Jonakin päivänä sellaisen hankin. Onnea on talon mukana tullut renginkaappi! No, hyvälle rengillekin olisi käyttöä ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Onni tosiaan tuo on, että jotain hyvin vanhaa on säilytetty tuvassa, ja että myös edelliset omistajat jättivät sen seinään. Kunpa kaappi osaisi kertoa tarinansa. Mitä noilla pikkuhyllyillä on säilytetty tai tuolla yhdellä isommalla?

      Poista
  2. Kaunis ja kauniin värinen renginkaappi onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko, minäkin pidän tuosta väristä.

      Poista
  3. Erittäin ihana osa talon historiaa .Aika raskas se oli kantaa kun ne painoi niin paljon . Olikohan piioilla vain vaatemytty kun paikasta toiseen siirtyivät ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio Nila! Niin, mitähän piioilla oli omaisuutenaan? Ainakaan kapioarkkua kapioineen ei tarvinnut kanniskella, jos ei ollut tiedossa naimisiinmenoa lähiaikoina.

      Poista

Lähetä kommentti