Uusi aarre
Minulla on nyt uusi aarre. Tämä aarre on Varsinais-Suomessa sijaitseva satavuotias pieni hirsitalo, iso piha ja yli hehtaarin kokoinen metsä.
Kirjailija P. Mustapää on aikoinaan eräässä pakinassaan kirjoittanut tornikokemuksesta. Se on joku niin äärimmäisen voimakas ja valtavan upea kokemus, että tekisi mieli juosten kiivetä torniin ja huutaa se koko maailmalle.
Minulle tämän aarteen omistaminen on tuollainen tornikokemus. Siksi aloitan tämän blogin. Tuommoinen jatkuva torneissa kirmailu kun ei sovi meidän melkein satavuotiaiden tyyliin.
Nyt edessä on siis se pakahduttavan kiihkeä odotus, joka aina uudessa paikassa ensimmäisenä keväänä on; mitä kaikkea maasta nouseekaan?
Pitkäaikaisia "erityismielenkiinnon kohteitani" akileijoja ei taida pihalla olla, vielä.
Kauniin näköinen paikka. Kyllä tuolla kelpaa asustella.
VastaaPoistaHei, mukava löytää sinut "uudelleen", seurasin entistä blogiasi akileijoista. :) Sinulla on mielenkiintoisia aikoja edessä!
VastaaPoistaKiitos, niin on jännittävää odotettavaa! Minustakin oli hienoa huomata, että Sinä ja muut "vanhat tutut" löytyvät vielä linjoilta. Mutta näinhän se juuri on; puutarhainnostus ei ole mikään hetken hurmio vaan pitkäaikainen ja pitkäjänteisyyttä vaativa intohimon kohde.
PoistaSaa nähdä millaisiin mittasuhteisiin pääsen akileijojen kanssa uudessa paikassa?!