Uusi aarre

Minulla on nyt uusi aarre. Tämä aarre on Varsinais-Suomessa sijaitseva satavuotias pieni hirsitalo, iso piha ja yli hehtaarin kokoinen metsä.

Kirjailija P. Mustapää on aikoinaan eräässä pakinassaan kirjoittanut tornikokemuksesta. Se on joku niin äärimmäisen voimakas ja valtavan upea kokemus, että tekisi mieli juosten kiivetä torniin ja huutaa se koko maailmalle.

Minulle tämän aarteen omistaminen on tuollainen tornikokemus. Siksi aloitan tämän blogin. Tuommoinen jatkuva torneissa kirmailu kun ei sovi meidän melkein satavuotiaiden tyyliin.

Nyt edessä on siis se pakahduttavan kiihkeä odotus, joka aina uudessa paikassa ensimmäisenä keväänä on; mitä kaikkea maasta nouseekaan?

Pitkäaikaisia "erityismielenkiinnon kohteitani" akileijoja ei taida pihalla olla, vielä.




Ylimmäisessä kuvassa on näkymä saunabaarin ikkunasta tuvalle päin.
Kahdessa alimmaisessa kuvassa näkyy tilusten korkeuserot; metsässä on "vuori" ja pihaa on kolmessa kerroksessa alaspäin.

Kommentit

  1. Kauniin näköinen paikka. Kyllä tuolla kelpaa asustella.

    VastaaPoista
  2. Hei, mukava löytää sinut "uudelleen", seurasin entistä blogiasi akileijoista. :) Sinulla on mielenkiintoisia aikoja edessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin on jännittävää odotettavaa! Minustakin oli hienoa huomata, että Sinä ja muut "vanhat tutut" löytyvät vielä linjoilta. Mutta näinhän se juuri on; puutarhainnostus ei ole mikään hetken hurmio vaan pitkäaikainen ja pitkäjänteisyyttä vaativa intohimon kohde.
      Saa nähdä millaisiin mittasuhteisiin pääsen akileijojen kanssa uudessa paikassa?!

      Poista

Lähetä kommentti