Keltavuokkoja

 

Taas yllätyin; pihalla on keltavuokkoja ja vielä useammassa kohtaa!

Taitaa muuten olla niin, että tässä minun blogissa eniten esiintyvä sana on yllätys sen eri muodoissaan, ainakin tämän ensimmäisen kevään ja kesän ajan. 🙂

Kohtasin myös erään komean koiraan. Vaikka se on yöperhonen, niin siitä kerrotaan, että saattaa lennellä myös päivisin. Tämä yksilö oli kyllä jossain koomassa, koska sain melkein koskettaa sitä eikä se reagoinut mitenkään, piti vain tiukasti kiinni karvaisilla koivillaan pikkupuun tukikepistä. Tässä hän on: kirjokehrääjä!




Kommentit

  1. Ihania yllätyksiä! Täällä vielä odottelen omia keltavuokkojani kukkaan, nuput kyllä jo näkyvät. Ne olen joutunut itse istuttamaan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Ehkäpä ne tuntuvat sitten hienommalta, kun on oman työn kautta saatu.

      Poista
  2. Mikä sen ihanampaa kuin huutaa ihanaa . Tällaiset yllätykset on kyllä niitä parhaimpia . Minäkin löysin viime keltavuokon ulko vessaan menevältä polulta mistäköhän se siihen on tullut? muualla meillä ei ole .
    No on jännän värinen yökkönen kauniit kuviot siivissä .

    VastaaPoista
  3. Onpa komea koiras ja upea kuva siitä! Keltavuokot näyttävät kauniilta. Niitä ei kasva kotiseudullani, joten ihastelenpa sinun valokuviasi niistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä vaan ja kiitos kommentistasi!

      Poista
  4. Sinulla taitaa olla vähän kuin joulu joka päivä tämän kasvukauden ajan. Ikinä ei tiedä minkä kivan yllätyksen puutarhasta löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, osuva vertaus tuo joulu. Kiitos Iikku!

      Poista

Lähetä kommentti