Uusia

 

Tämä amerikankullero oli yksi uusista, jotka hankin Salosta Matildankartanon taimitapahtumasta. Ihastuin noihin kukinnon väreihin.

Lisäksi kotiin kannoin safiirikiurunkannuksen, tuohituomen ja viinivaahteran.

Nyt nolottaa, mutta kerron silti. Tein tyhmimmän mahdollisen virheen tuon viinivaahteran kanssa. Ostin, istutin ja googletin. Väärin meni, väärä järjestys! Katsoin keskipihan aukiolta aurinkoisen paikan ja kuvittelin mielessäni, miten se syksyisin on kuin koko pihan jalokivi loistaessaan oranssi-kelta-punaisessa syysvärissään noin viisi metriä korkeana puuna. Aah - miten suloinen kuvitelma! Googletuksen jälkeen tiesin, että se pitää istuttaa varjoon tai puolivarjoon ja mielellään muiden puiden suojaan. Siltikään se ei todennäköisesti selviä talvipakkasista. Ei ole selvinnyt Mustila Arboretumissakaan, jonka sivuilta tietoa löysin. Tai on jokunen taimi aina selvinnyt. Toki kerrottiin myös, että vaikka olisi paleltunut, saattaa aloittaa kasvun uudestaan. Silti kiltisti lapio uudestaan käteen, kannoin pikkutaimen talon seinän lähelle ison tuijan kainaloon ja istutin sen siihen hyvin varjoisaan paikkaan. Taimitapahtumassa myyjä oli kertonut, että taimi on kolmevuotias ja että se kasvaa hitaasti. Mustila Arboretumin tietojen mukaan kasvaa 2 - 3 metriseksi Suomessa, jos siis selviää hengissä talvesta. Pikkuisen haastetta tuli hankittua. Kuvan sain otettua siitä vain ylhäältäpäin. Jos sivulta olisin halunnut kuvata, kamera olisi pitänyt kaivaa maahan. Taimi on nimittäin vain noin 5 cm korkea. Jep jep. Ikäni ei riitä siihen, että näkisin metrinkään korkuista syysvärityskomeutta. Mutta ei se mitään. Tämä touhuilu kasvien kanssa on itsessään mielenkiintoisen hauskaa!