Uusia

 

Tämä amerikankullero oli yksi uusista, jotka hankin Salosta Matildankartanon taimitapahtumasta. Ihastuin noihin kukinnon väreihin.

Lisäksi kotiin kannoin safiirikiurunkannuksen, tuohituomen ja viinivaahteran.

Nyt nolottaa, mutta kerron silti. Tein tyhmimmän mahdollisen virheen tuon viinivaahteran kanssa. Ostin, istutin ja googletin. Väärin meni, väärä järjestys! Katsoin keskipihan aukiolta aurinkoisen paikan ja kuvittelin mielessäni, miten se syksyisin on kuin koko pihan jalokivi loistaessaan oranssi-kelta-punaisessa syysvärissään noin viisi metriä korkeana puuna. Aah - miten suloinen kuvitelma! Googletuksen jälkeen tiesin, että se pitää istuttaa varjoon tai puolivarjoon ja mielellään muiden puiden suojaan. Siltikään se ei todennäköisesti selviä talvipakkasista. Ei ole selvinnyt Mustila Arboretumissakaan, jonka sivuilta tietoa löysin. Tai on jokunen taimi aina selvinnyt. Toki kerrottiin myös, että vaikka olisi paleltunut, saattaa aloittaa kasvun uudestaan. Silti kiltisti lapio uudestaan käteen, kannoin pikkutaimen talon seinän lähelle ison tuijan kainaloon ja istutin sen siihen hyvin varjoisaan paikkaan. Taimitapahtumassa myyjä oli kertonut, että taimi on kolmevuotias ja että se kasvaa hitaasti. Mustila Arboretumin tietojen mukaan kasvaa 2 - 3 metriseksi Suomessa, jos siis selviää hengissä talvesta. Pikkuisen haastetta tuli hankittua. Kuvan sain otettua siitä vain ylhäältäpäin. Jos sivulta olisin halunnut kuvata, kamera olisi pitänyt kaivaa maahan. Taimi on nimittäin vain noin 5 cm korkea. Jep jep. Ikäni ei riitä siihen, että näkisin metrinkään korkuista syysvärityskomeutta. Mutta ei se mitään. Tämä touhuilu kasvien kanssa on itsessään mielenkiintoisen hauskaa!



Kommentit

  1. Kauniin värinen kullero. Lohduttavaa kuulla, että muutkin sähläävät joskus kasvien kanssa. Vaikka hyvin tiedän, että kasvit pitäisi valita kasvupaikan mukaan, ostan aika usein kasveja heräteostoksena ottamatta selvää niiden kasvuvaatimuksista. Välillä käy juuri noin, että istutan kasvin jonnekin, jossa ajattelen sen näyttävän hyvältä, ja vasta sitten otan kasvista tarkemmin selvää. Jospa viinivaahterasi yllättäisi ja selviytyisi pihallasi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin monesti käy; innostuksen tunne voittaa järjen äänen. Toivokaamme yllätysselviytymistä, kiitos Keijunkukkanen!

      Poista
  2. Amerikankullero on ihana! En ole varma, onko pihassani enää yhtäkään niistä. Tämä olikin hyvä muistutus yrittää etsiä niitä syyssahramien lehtien viidakosta, viereinen rotkolemmikkikin on kasvanut todella isoksi ja luultavasti peittänyt matalat kullerot alleen.
    Voi sentään, kuulostaa tuo järjestys niin kovin tutulta! Kyllä sitä tuntee itsensä vähän hölmöksi näissä puuhissa välillä. Mutta se on se tekeminen, kasvien kanssa puljaaminen vain niin hauskaa, että se lienee pääasia. Mahdollinen syysväri sitten joskus on silkkaa bonusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila, toivottavasti löydät kulleroasi elossa!

      Poista
  3. Kauniin värinen kullero. Vai sillä lailla sinun kävi, älä sure, kaikille sattuu möhläyksiä. Mutta onpa kaikki nähneet nyt edes valokuvissa sun ihanan pikku vaahteran. Toivon sille kuitenkin kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
  4. Minä rakastan kulleroita ja tämä Amerikankullero alkoi kiinnostaa ,pitää googlettaa .
    Tekevälle sattuu .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila! Ymmärrän hyvin rakkautesi, kullerot ovat suloisia.

      Poista

Lähetä kommentti