Villa Emilian Saran joulukysymykset
Sara blogissaan esitti jouluisia kysymyksiä ja vastauksiaan niihin. Hän toivoi bloginsa lukijoiden jatkavan kysymyksiin vastaamista. Joten kerron nyt vastauksiani joihinkin Saran blogin kysymyksiin ja lisään sekaan vähän omia kysymyksiäni. Sinäkin voit tehdä samoin ja tavallaan jatkaa tätä ketjua.
Mikä on paras joulutuoksu?Joulupipareiden tuoksu, toisena tulisi sisällä olevan kuusipuun tuoksu.
Teetkö jotain "Eläinten joulu" -teemalla?
Kyllä. Lemmikki- tai kotieläimiä ei ole, mutta viemme aina jouluaattona sopivaan paikkaan metsään jouluaterian: pähkinöitä, porkkanoita, omenoita ja muutama piparikin. Joulupäivänä käymme tarkistamassa tilanteen. Kaikki syöty. Arvailemme mitähän eläimiä on käynyt herkkukasalla.
Ruokiin liittyvä jouluperinne?
Keitän aattona tai aatonaattona riisipuuron. Teen siitä samettisen pehmeää keittämällä kauemmin mitä ohjeissa sanotaan, jopa yli kaksi tuntia. Lisäksi laitan siihen ohjeita vähemmän riisiä ja enemmän maitoa, joten puurosta tulee todellakin superpehmeää. Syömme sen paksun luumukiisselin tai sokerin ja kanelin kanssa.
Kaunein joulukoriste?
Kuusessa oikeat kynttilät. Niiden palamista pitää vahtia, mutta se on oivallinen hetki vain istua rauhassa ja hiljaa tunnelmoida!
Ikkunoissamme on ollut aina myös paperitähdet.
Käytkö joulumarkkinoilla?
Kyllä ja monilla markkinoilla. Turussa vietetään useana viikonloppuna Vanhalla suurtorilla jouluisia markkinoita. Ensimmäisenä viikonloppuna on tarjolla runsaasti myös lammastilojen tuotteita. Odotan kovasti paahdettujen manteleiden tuoksua!
Turussa myös Puolalan mäellä Iso-Puolalassa on ihanat ja tyylikkäät joulumyyjäiset ja joulukahvila. Olen tainnut joka vuosi ostaa sieltä kauniin ovikranssin. Viime vuonna ostin myös alla olevassa kuvassa olevan pienen olkikoristeen.
Turun kokoisessa kaupungissa on myös lukuisia muita joulumyyjäisiä.
Vaikka ei olisi tarvetta ostaa mitään, niin noiden tilaisuuksien tunnnelman takia on kiva käydä paikalla, useammankin kerran.
Joku lapsuudenaikainen joulumuisto?
- asuimme maaseudulla eikä perheessämme ollut autoa. Joulupäivän aamuna heräsimme todella varhain, sillä kymmenen kilometrin päässä kirkonkylällä joulukirkko alkoi klo 6. Useimmiten äiti jäi kotiin hoitamaan lehmien aamulypsyt ja me lapset isän kanssa kävelimme ensin reilun kilometrin pimeässä pikkutietä isomman tien varteen, josta oli linja-autokuljetus kirkolle. Paluumatkalla kaivoimme taskuistamme lahjaksi saatuja karkkeja. Tunnelma näillä reissuilla oli todella hieno.
Tässä vielä lisäkysymys: Jouluaattona ulkona ollessasi näet Petteri Punakuonon ja reen täynnä joululahjoja, mutta joulupukkia ei näy missään. Mitä teet?
Rauhallista joulun odotusta!
Pitääkin tästä lähteä sään pitoon.
Ooh ja aah! Nyt olen jo jonkin aikaa ihaillut hyviä kysymyksiäsi, mielenkiintoisia vastauksiasi ja ihania kuviasi. Nyt pitää jo koettaa kirjoittaa kommentti. :)
VastaaPoistaJouluaamun kirkkomatkanne on kuin vanhoilta hyviltä ajoilta. Ja juuri tuollaisia joulumyyjäisiä kaipaisin, joissa voisi ostaa vaikka olkikoristeita ja haistella jänniä tuoksuja. Paahdetut mantelit kuulostavat erityisen hyvältä.
Eläinten muistaminen jouluna lämmittää mieltä. Jännää kuvitella että metsän eläimet ovat herkutelleet ja toivottaneet toisilleen hyvää joulua. :)
Leivonnaisesi näyttävät todella herkullisilta ja sinulla on ihania kynttilälyhtyjä. Tuossa punaliinaisessa pöydässä kelpaa nauttia hyvästä ruoasta ja perheen ja ystävien seurasta.
Kiitos kun osallistuit haasteeseen! <3
Kiitos Sinulle Sara kauniista sanoistasi!
PoistaOlipa kiva lukea vastauksiasi jouluun liittyviin kysymyksiin.
VastaaPoistaOmasta varhaislapsuuden joulunajan muistoista, ehkä ihanimpia ovat hevosella ja reellä tehdyt kirkkomatkat. Meiltä kirkkoon ei ollut pitkä matka, vaan vain kolme kilometriä. Kirkonmenot alkoivat siihen aikaan aamu kuudelta. Kirkkoon kotoani pääsi kahta kautta, eli metsä- tai kylätietä pitkin. Kuljimme aina metsätien kautta. Muistan vieläkin sen ihanan tunnelman istuessani reessä lämpimien vällyjen alla tuijotellen pimeällä taivaalla hohtavaa tähtitaivasta ja kuunnellen reen jalasten alta kuuluvaa tunnelmallista pakkaslumen natinaa.
Ihana muisto, kiitos Kruunuvuokko! Meilläkin oli hevonen, mutta matka oli ehkä liian pitkä rekiajelulle, kun linja-autokin oli tarjolla. Yksi lämpöinen välly on vielä tallessa.
PoistaOnpa ihania vastauksia, minäkin siirryin jonnekin entisaikojen tunnelmiin. Tuollaista joulun juuri pitäisi olla! Se, miten mainitset joulukuusen katselemisen, on myös niin asian ytimessä <3
VastaaPoistaIhana idea tuo eläinten jouluateria. Jos on lunta, voi jäljistä yrittääkin jotain päätellä!
Kiitos Saila! Toivotaan jouluksi sen verran lunta, että eläinten jäljet näkyisivät.
PoistaIhania pipareita ja suklaata lisukkeena. Herkullisia leivonnaisia ja niin jouluisia tunnelmia muutenkin koko postaus täynnä. Ilmeisesti ruokasali, missä tuo ihana kynttiläjoki. Täydellinen tunnelma. Suloinen lapsuusmuisto!
VastaaPoistaVoi kiitos Maatuska! Tuo kynttiläjoki onkin oivallinen nimi tuolle pöytäkoristeelle. Peilin ja valojen kanssa saa helposti kaunista.
PoistaMuistojesi myötä maalasit meille oikean joulutunnelman.
VastaaPoistaKiitos Between, hienosti sanottu!
PoistaHei Anna!
VastaaPoistaAivan ihania leipomuksia, ja kauniita Joulukoristeita.
Terveisin Marika
Voi kiitos Marika kauniista sanoistasi!
VastaaPoista