Pauliinan PUUTARHAYSTÄVÄNI-KIRJA

Pauliina / Kukka & Kaali -blogista laittoi liikkeelle kivan haasteen, johon kaikki halukkaat voivat tarttua! Alkuperäiset kysymykset kokonaisuudessaan löytyvät hänen blogistaan. Minä vastailen vaan osaan kysymyksiä.

Nimimerkkini: anna

Puutarhan syntymäaika: Puutarha on vähän yli satavuotias, ja sitä ovat monet entiset asukkaat rakentaneet. Vanhimpia kasveja ovat varmaan lilat syreenit sammaloituneen kiviaidan vieressä. Itse olen hoitanut puutarhaa vasta yhden vuoden verran.

Lempivärini puutarhassa: Toistaiseksi pihallamme on eniten luonnonkukkia ja entisten asukkaiden istuttamia kasveja. Itse pidän eniten voimakkaista väreistä, kuten vihreästä, oranssista ja tummanpunaisesta.

Lempityökaluni: Pienet oksasakset ovat aina taskussani, kun pihalla kuljen. Niillä saa myös kuivuneet kukinnot napsittua pois. Tonttiimme sisältyy myös pieni metsä, jossa riittää siivottavaa. Joten saha ja kassara ovat lempityökalujani myös ehdottomasti.

Näistä pidän eniten: Ensimmäisenä kesänä yllätyin iloisesti pihamme kieloista, kelta- ja sinivuokoista, rentukoista, jänönsalaatista, kevätesikoista, punakoisosta ja monista muista kasveista. Perennoista pidän eniten ehdottomasti akileijoista. Akileijahurmos tai -hulluus oli laajimmillaan entisessä puutarhassani, nykyisessä on vasta muutama lajike. Seuraavat akileija-naamakuvat ovat edellisen puutarhani ajoilta, ja kuvissa on vain pieni osa minulla kasvaneista erilaisista akileijoista.

Koska kaikki vuodenajat ovat ihania, niin eipä unohdeta jääkukkia.

Näistä puutarhakirjoista pidän: Unelmien kotipuutarha, Karin Berglund, Otava 1996. Tämä kirja on hyödyllisten tietojen lisäksi muutenkin tärkeä minulle. Ostin sen kerran lohdutuksesi saatuani kuulla ikävän uutisen. Muistan miten päättäväisesti kävelin kirjakauppaan ajatellen, että nyt olen ansainnut tai nyt tarvitsen hyvän puutarhakirjan.

Onnistunein asia puutarhassani: Tästä asiasta kunnia kuuluu entisille asukkaille. He ovat nimittäin tehneet lukuisia hienoja kiviaitoja ja pengerryksiä rinnepihaan.

Jos vuodessa olisi pelakuu, viettäisin sen metsässä touhuten. Lisäksi opettelisin tuntemaan ötököitä, kiviä, sammalia,  lahottajasieniä, ym sellaista kivaa. Esimerkiksi lahottajasienet ovat ja tekevät varsinaisia taideteoksia, kuten seuraavasta kuvasta näet.

Haaveilen, että saisin pihaamme siilejä ja paljon erilaisia perhosia. Punarintoja ja sinitiaisia saa tulla myös lisää.

Nyt hyppään sivuraiteelle. Minulla ei ole ollut Ystäväni -kirjaa, mutta oli Muistoja -kirjanen, johon koulukaverit, opettajat ja perheenjäsenet kirjoittivat värssyjä sivuille, joille oli valmiiksi liimattu kiiltokuvia. Keräilin sieltä muutaman puutarha-aiheisen värssyn.

Siskoni kirjoitti:

"Kun kuljet kukkateitä,

ja poimit ruusuja,

niin heitä yksi tielle,

muistoksi minulle."

Tämän toiveen toteuttamiseen minulla onkin mahdollisuus piakkoin, jos menen hänen syntymäpäiväjuhlaansa ilman kukkakimppua. Voin sanoa, että se on siellä tiellä. 🤣

Koulukaverini kirjoitti:

"Lepän lehdet rapisee

ja tuohituppi palaa.

Sydämesi vapisee,

kun uskollinen halaa."

Koomisin värssy koulukaverilta:

"Oot kuin pieni perho,

se liitää iloissaan,

mut kohta lento päättyy,

niinkuin sinunkin."

Onneksi yli viisikymmentä vuotta on kulunut, eikä lentoni ole päättynyt. Enkä sitä toivo pitkään aikaan tapahtuvankaan.

Koulukaverin värssy:

"Kun ruusu kuihtuu, niin hoida liljaa.

Kun ukkos suuttuu, niin ole hiljaa."

Hah hah!

Viimeisenä yli 20 vuotta sitten kuolleen äitini kirjoittama värssy:

"anna, kaino, kultatukka.

Isän ilo, äidin riemu.

anna, kukkain ystävä,

kuule niiden kuisketta.

Valkovuokko kuiskaa näin,

armas pieni ystäväin, sydämesi, taivaan taimi, pidä puhtahana aina."