Tuvan parhaat

 

Satavuotiaan tuvassa on muutama kohta, joista pidän erityisen paljon. Tämä kuva on kamarin puolelta. Siinä on äitini tekemä rekipeitto; se sopii erinomaisen hyvin tuohon kohtaan seinälle.

Tuohon seinävaatteeseen, rekipeittoon liittyy kiva tarina. Se tapahtui kauan sitten. Oli varmaan äidin tai isän syntymäpäivä ja me kaikki neljä lasta olimme paikalla. Kahvittelujen jälkeen äiti otti esille tekemänsä hienon rekipeiton. Hän sanoi, että nyt pidetään arpajaiset; arpa saa ratkaista kuka meistä neljästä lapsesta seinävaatteen saa. Äiti laittoi isän karvahattuun neljä arpalipuketta. Sitten seurasi arpojen nostovaihe. Kukaan ei uskaltanut heti avata saamaansa arpalipuketta, kun niin jännitti. Lopulta availimme niitä ja jokainen meistä vuorollaan huudahti ilahtuneena, että minä saan sen. Äidillä oli veitikkamaisen tyytyväinen ilme.  Hämmennys vallitsi. Mutta ei pitkään, sillä äitini meni komerolle ja toi sieltä kolme rekipeittoa lisää. Kaikki olivat melkein samanlaisia. Hän oli tehnyt meille kaikille oman rekipeittonsa, neljä rekipeittoa!

Tuvan seinustalla lattialla on tämä iso ns. pyykkikori, joka toimii meillä halkokorina. Korin löytäminen oli haasteellista. Useammalla markkinamyyjällä oli vastaus: "Ei ole. Näiden korien tekijöitä ei oikein enää ole". Lopulta Turun torilla olleelta myyjältä löysin tämän.

Tämä pyyhenaulakkoliina on myös äitini käsityötaidon näytteitä. Sen alle piiloon mahtuvat esiliinat, astiapyyhe ja joitakin grillausvälineitä.

Renginkaappi on yksi tuvan helmiä. Se on siis entisten omistajien ajoilta, lieneekö sekin sata vuotta vanha. Tästä kaapista olen kertonut enemmän blogini alkumetreillä (29.3.2023) otsikolla "Oletko nähnyt sitä renkiä, joka ...".

Ja vielä pikkutaulu kamarin oviaukon yläpuolelta. Se on kuulemma ollut siinä aina; on talon "suojelija", kertoivat entiset omistajat. Olkoon sitten, sen värit sopivat hyvin yhteen ympäristönsä värien kanssa.