Kuusi kuvaa kesästä

Sain Saraheinältä blogista Saran mökissä ja puutarhasssa tämän haasteen, jonka on liikkeelle laittanut Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo.

Kesä 2023 oli ensimmäinen kesäni Satavuotiaan pihalla. Lumen alta paljastui kivoja yllätyksiä; luonnonkasveja paljon. Varsinaisia kukkapenkkejä ei pihassa ollut ollenkaan. Siellä täällä oli joitain perennoja ruohikon keskellä ja jopa metsässä. Muutamassa laatikossa oli raparperi, salaattia, mansikoita ja minttua. Joitakin krookuksia nousi maasta huhtikuussa ja myöhemmin kaksi tulppaania.

Sinivuokot olivat mukava yllätys, myöhemmin löysin myös keltavuokkoalueita.

Ulkorakennuksen vierestä oli kaadettava kaksi koivua; toinen jättiläinen ja toinen melkein jättiläinen. Kuvassa ovat metsurin pätkimät paksuimmat rungot, mutta loput koivuista retkottivat vielä pitkin pituuttaan pihalla. Niiden sahaamisessa ja kirvestämisessä sekä jälkien putsaamisessa oli melkoinen homma. Mitään muuta emme juurikaan ehtineet emmekä jaksaneet alkukesästä tehdä.

Yksi hienoimmista yllätyksistä oli pikkuruisen puron löytäminen metsän puolelta. Ja vielä sekin, että myöhemmin puronuomaa reunustivat rentukat!!!

Tuon kuvan ottamisen jälkeen olen siistinyt puron ympäriltä kuivien heinien ryteikköä ja vesakoita. Saa nähdä miltä tuo tulevana kesänä näyttää. Loppukesän sateisuuden ansiosta pikkupuro oikein pursusi vettä.

Yhdessä entisessä pihassa meillä oli varsinainen yrttitarha. Niinpä, kun torilla näin myytävän aaprottia, niin heti tartuin siihen. Sen jännälle tuoksuvia versoja on mukava ohikulkiessa hiplata.

Muuten emme kovin montaa uutta kukkapenkkiä tehneet kesän aikana. Mies istutti pioneja ja liljoja; hän on hulluna niihin.

Metsässämme on paljon kallioita ja myös hyvin korkea kallio, jota kutsun vuoreksi. Kesän aikana sain raivattua metsän läpi polun, jota pitkin on helpohkoa kiivetä vuorelle. Siellä on nyt pari penkkiä ja pikkuinen pöytä/kirjahylly. Ja tuo kuvan maisema. Se ei kyllä ihan tuolta enää näytä, sillä alkusyksyn myrsky kaatoi tuon männyn, jossa on huivini merkkinä "vuoren valloituksesta". Mänty jäi kallelleen toista puuta vasten. On vähän haastetta, kun mietin tulevana kesänä näköalahuoneen sisustusta uudelleen.

Minulle ennestään tuntemattomien luonnonkasvien ja muiden pihan yllätysten lisäksi kohtasin outoja ötököitä. Tämä lienee villakehrääjän toukka.

Nyt kun olen muistellut viime kesää, niin täytyy sanoa, että huisin jännittävä ja yllätyksellinen se oli!

Mitä kuvista puuttuu? Akileijat! Olen ollut noin kaksikymmentä vuotta täysin pimahtanut akileijahullu! Mutta nyt Satavuotiaan pihaan ja metsään liittyvät ilmiöt voittivat akileijat. Ohoh! Mutta se  johtuu vain siitä, että nyt vielä akileijasatoni on kovin pieni ja sisältää vain tavallisimpia lajikkeita.

Tämä oli siis Kuusi kuvaa kesästä -haaste:  julkaise kuusi kuvaa viime kesältä, aihe on täysin vapaa ja haasta muita mukaan.

Haastan seuraavat blogit:                Selätön puutarhuri/Maatuska                Kukka & Kaali                                  Pikkuinen puutarhani                      Maribels Garden                              Kristiina K