Satavuotiaan sylissä

Ohrauunipuuron syöminen jäi kesken, kun niin innostuin tästä haasteesta. Vasemmalla on kahvipurkki. Pyyhepinoissa on kokokeltaisiakin pyyhkeitä. Neulomani villasukat. Palluroilla peitin salaisen tekstin 🤫. Postikorttijemmastakin löytyi keltaista. Seuraavat pääsiäisnauhat, -rimpsut tai miksi niitä sanotaankaan ovat yleensä ikkunalaudoilla, mutta ne oli nyt helpompi kuvata pöydällä. Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä ihan uuden mekkoni helmaosa. Mekossa on muitakin värejä, ja ehkäpä kuvaan joskus koko mekon. Mekko ei ollut heräteostos; olin hautonut asiaa muutaman päivän ja tänään sitten annoin houkutukselle periksi. Tämä on Repolaisen ideoima innostava värihaaste. Kiitos hänelle!

Helsingin Messukeskuksessa on tänä viikonloppuna Kevätmessut, joissa yhtenä osana puutarhamessut.  Parasta antia olivat Ideapihat. Risupiha Metsäinen pöllipiha Tein ostoksia maltillisesti. Ostin kolme loistokevätesikkoa ja muutaman pussin siemeniä. Hyötykasviyhdistyksen siemenmyynnissä oli niin tungosta, ettei ollut toivoakaan katsoa koko valikoimaa. Toisten päiden välistä huomasin ja sain pitkällä käsivarrella napattua joitakin mielenkiintoisia siemeniä. Tuosta rohtonukulasta mainitaan, että se on uhanalaisen tarhasulkuperhosen ainoa tunnettu ravintokasvi. Yritin löytää netistä tuommoista perhosta, mutta löysin vain sulkaperhoset. Olisiko kirjoitusvirhe pussin kyljessä? Alla oleva kuva on kaapattu Lajitietokeskuksen sivuilta. Sitten vain odottelemaan sulka- tai sulkuperhosia kotipihaan, kummatkin käy. Hyötykasviyhdistyksen Siemenluettelossa on hurjasti kasveja, joista en ole koskaan kuullutkaan; dalmatianpietaryrtti, etelänarnikki, kamferibasilika, kellosormustinkukka, kruunusuvik...

Näillä ruusukuvilla haluan onnitella blogiani (siis itseäni), joka täytti yksi vuotta 14.3.2024. Ensimmäisen tekstin otsikko oli "Uusi aarre", ja sitä satavuotias, tai nyt jo yli satavuotias, pikkuhirsitalo pihoineen ja metsineen edelleenkin on. Kiitän suuresti kaikkia teitä lukijoitani ja kommentoijiani kannustuksesta ja innostamisesta! Jatketaan! Vielä profiilikuvani päähenkilöt lähikuvissa.

Repolainen blogissaan "Repolainen reissaa ja räpeltää" laittoi liikkeelle värihaasteen. Tällä kertaa saa esitellä mitä vihreää elämässä. Tämä lukeva sammallapsi löytyi viime keväänä Modernin taiteen museosta Emmasta Espoossa. Jättikokoinen peikonlehti ex-työpaikallani. Neulomani villasukat. Saniaisia löytyy paljon Satavuotiaan pihalta. Kesämekkoni. Ruokapöydän koristeet. Risteilyllä Islannissa. Minkähän värin Repolainen antaa meille seuraavaksi?

Arvasitko, mikä tarkoitus tikkurin nappi ja nyöri systeemillä on? Siihen liittyy tämä puukko. Puukon ostin aikoinaan joiltain markkinoilta. Markkinoiltahan ne tarvekalut ennenvanhaankin hankittiin. Puukko on suomalaisella käsityötaidolla tehty.  Eikö puukko olekin kaunis? Jokanaisen tarvekalu! Ja näin saan sen tikkuriini roikkumaan ja se on aina kätevästi käsillä niin sisä- kuin ulkohommissakin. Täytyy vaan muistaa kylille lähtiessä ottaa se pois; aseen kantaminen yleisellä paikalla on rikos.  Tuosta tikkurin värikkyydestä puheenollen. Repolainen Ta daa - tikkuri on valmis -tekstin kommentissaan mainitsi tuon turkoosin. Se ja paidan oranssi ovat mielestäni kauneimmat värit. Tuo turkoosi on joko Maijaa tai Jannea. Ihan muuhun aiheeseen sitten. Pihamme reunalta on joskus varmaan sata vuotta sitten kaadettu joku valtavan paksu puu. Sen paikalla on nyt melko korkea kanto, joka on ontto sisältä. Oikeastaan jäljellä on vain sen ohuehkot ulkokuoret. Ja niissä hauskoja reikiä muutama....