Kolme kuvaa: Maaliskuu
Mieheni nimipäivä
Mieheni nimipäivä on maaliskuussa. Ostin hänelle tulppaanikimpun sen kunniaksi. Valitsin tämän kimpun, koska en ollut ennen huomioinut tällaista lajiketta, jolla on niin pienet ja matalat kukinnot. Myös väritys oli mielestäni hieno. Onkohan tällaisten sipuleita myytävänä kotipuutarhaan istutettavaksi? Pikaisen selauksen tuloksena en löytänyt vastaavia olevan myynnissä.
Mandariinikarkote
Kahtena talvena on sitrushedelmien kuoret hedelmäpuiden oksille ripusteltuna suojannut niitä peurojen pureskelulta. Sattumaa? Vai oikeastiko kuorten tuoksu on tehonnut? Itse en ole tuota keinoa keksinyt, vaan jostakin sen olen lukenut tai kuullut. Yhdestä omenapuusta olivat kuoret pudonneet maahan ja peittyneet lumeen, ja se puu onkin syöty niin, että runkosuojan yläpuolelle jäi noin 20 cm tyhjä tynkä varsi. Kaikki hedelmäpuumme ovat melko nuoria. Kuvassa on jo haalistunut appelsiininkuori ja tuoreampia mandariininkuoria. Kuva on otettu maaliskuun ensimmäisinä päivinä, ja vieläkin on lunta melkein yhtä paljon.
Minna Canthin kakku
Minna Canthin päivä on 19.3., joten tein jo etukäteen hänen nimikkokakkunsa; maustekakku, johon tulee kermavaahtoa taikinaan ja perusmausteiden lisäksi pomeranssia. Kakusta tuli kyllä erittäin pehmoinen, mutta maku oli kovin mieto.
No, onneksi olin kaukaa viisas. En lusikoinutkaan koko kakkutaikinaa kahden litran kuivakakkuvuokaan kuten ohjeessa sanotaan. Käytin pienempää vuokaa ja loput taikinasta kypsensin litteässä tasaisessa vuoassa. Lopputulos on kuvassa tuon varsinaisen MC-kakun takana. Tuo kaukaa viisauteni on itse asiassa ennakkoluuloni. Ns. kuivakakut ovat mielestäni harvoin meheviä ja todella maukkaita. Jo sanan "kuivakakku" kirjoittaminen aiheuttaa kurkussani aavikkomaisen oudon tunteen, ja nyt on pakko käydä välillä juomassa lasillinen vettä.
Noin. Tekipä hyvää.
Tuosta litteästä kakkusesta kun leikkasin palan ja laitoin päälle kasan, ison kasan kermavaahtorahkapassionhilloseosta, niin johan makua löytyi ja maistui myös tuolle yllä mainitulle nimipäiväsankarille. Sattuneesta syystä Minna C itse ei voinut tulla kahville.
Täytyy tarjoilla maustekakun makuun sopivan kastikkeen kanssa tuo kuivakakkumallinenkin. Aargh, taas, VETTÄ!
Tämä on siis Kristiina K:n aloittama haaste.
Mielenkiintoinen tuo mandariininkuorikikka!
VastaaPoistaNiinpä! Kiitos pioni!
PoistaTässä mukavia kikkoja, ensinnä nuo mandariikuoret. Minun pitää keväämmällä suojata pieni juhannusruusuni. Jänikset tykkäävät siitäkin.
VastaaPoistaMinnakakku on kaunis, mutta niinhän ne kakut pruukavat ollakin. Hyvin sait kokoon kolme maaliskuun kuvaa.
Kiitos aimarii! Toinen helppo tapa suojata jäniksiltä on sellainen, että laittaa hiustuppoja esimerkiksi ruusun oksiin. Ihmisen hajua useimmat eläimet karttavat. Aiemmin sain parturiltani ison kassillisen hiuksia, joista tein pikkunyyttejä.
PoistaTodella kauniita tulppaaneita, mielenkiintoinen mandariinikikka ja kaunis, mehevännäköinen kakku. Minulle maistuvat myös kuivat kakut. :) Ne ovat ihania esimerkiksi teen kanssa.
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa! <3
Kiitos Sara ja hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua Sinullekin! Ruoka- ja juomamieltymykset ovat niin yksilöllisiä - ja hyvä niin!
PoistaKakku vaikuttaa todella hyvälle. Pitää kokeilla.
VastaaPoistaKiitos sami niilola! Löydät reseptin helposti netistä.
PoistaLovely tulips !
VastaaPoistaInteresting idea...
And yummy cake...
Have s hinny day !
Anna
Thanks Anna!
PoistaHahaa, olemme kuivakakkusamiksia, minustakin ne eivät koskaan ole hyviä. No, koska niistä puuttuu kermavaahto :-D (ja muut täytteet) Enpä kyllä ole pullaihmisiäkään, täysin hyödyttömiä kapistuksia. Leivokset sen sijaan... ;-)
VastaaPoistaHyvä idea varmasti nuo sitruksenkuoret, auttavatko ne tosiaan, jos ovat noin harvassa? Täällä tuntuu, että peurat söivät kaiken ennen kuin sain aidan riittävän korkeaksi ja tiheäksi. Jos laittoi jotakin hajukarkotetta, esim. lampaanvillaa, oli 20 cm päässä oleva oksa syöty.
Kiitos Saila! Enpä minäkään pullasta tykkää. Pelkkä vehnänen ei maistu miltään. Jos et kerro kenellekään, niin tunnustan, että joskus olen ostanut mehevän näköisen rahkapiirakan, mutta jättänyt pullareunat syömättä. Ilmeisesti tuollakin harvuudella sitruskuoret ovat riittäneet. Ihmisen hajua saa hedelmäpuun oksiin hiustupoilla. Kokeiltu on, entisessä pihassa. Omasta päästä ei tarvinnut hiuksia kiskoa, vaan sain niitä kassillisen parturilta.
PoistaMandariinikikka menee kokeiluun... kiitos!
VastaaPoistaKUIVAkakut - niitä ihailen kuvina, viimeisin omakohtainen kokemus tiikerikakun yritykseen juontaa pian jo täysi-ikäisyyteen.... kaipa se on kaikki sellainen itselle vaikeaa, jota ei tapaa tehdä ja syödä. Minä taasen olen hiivaleipuri - lapset tykkää pullia pyöritellä - joten useinkin teen taikinan ja hauskaa nähdä millaisia niistä keksivät... mulla tulee parin viikon päästä (aprillipäivänä - vaikka ei ole aprillia juttu tää) 2-vuotta, kun en ole syönyt mitään viljaa... ja viimeiset 1½-vuotta ovat olleet elämäni kivuttominta aikaa hermoratavauriosta ja hermoborresta huolimatta. Kunhan pääsen kotiin - niin postaan taas uusimman "vihreän leipäni!"
Kiitos Repolainen! Hyvä, että löysit Sinulle sopivamman ruokavalion. Se on tärkeää kokonaishyvinvoinnin kannalta.
PoistaMandariinikarkote kiinnostaa! Enpä ole moisesta ennen kuullutkaan.
VastaaPoistaKiitos Pia K! Juu, tuo keino on suhteellisen helppo, jos syö syksyisin ja talvella sitrushedelmiä.
PoistaKiva kuvasarja!
VastaaPoistaSinulle olisi haaste blogissani https://puutarhaterapiaa.blogspot.com/2024/03/koska-kukkii.html
Kiitos Pirjo! Kiitos haasteesta!
PoistaOlipa mielenkiintoinen tuo sitruskuorikarkoite, täytynee laittaa kokeilla. Enpä minäkään ole kuivakakkuihmisiä, hyvä pulla kyllä maistuu ja kakku - mieluumiin suolainen, jos on mehevä tai ihana bebe.
VastaaPoistaKiitos Kivipellon Saila! Näin meille kaikille on erilaisia herkkuja tarjolla, kullekin mieltymystensä mukaan.
PoistaKivat kuvat haasteeseen.
VastaaPoistaKiitos MaaritKoo!
Poista