Leikkiä vaan

 
Nämä ovat puutarhamessujen hankinnat Hyötykasviyhdistyksen myyntipisteeltä.

Valkopärskäjuurta on kutsuttu myös aivastuskasviksi, en tiedä miksi. Jos sen syöminen aivastuttaa, niin jäävät aivastukset kovin vähiin, sillä tämä kasvi on erittäin myrkyllinen.

Rohtonukulakin on suurina annoksina myrkyllinen. Sitä on käytetty aiemmin lääkekasvina; sillä on rauhoittava vaikutus mm. sydänvaivoissa, migreenissä, ahdistustiloissa ja vaihdevuosivaivoissa.

Pallerokiurunkukan kukat ovat kauniin taivaansinisiä, luvataan esittelytekstissä.

Huiskuvuoriminttu on hyvä teeyrtti. Lisäksi tämäkin kasvi käy lääkkeestä; se edistää ruuansulatusta, lisää ruokahalua, alentaa kuumetta ja auttaa katarrioireisiin.

Villasormustinkukka on myös myrkyllinen, jopa niin, että kasvia käsiteltäessä tulee käyttää puutarhakäsineitä. Sen lehdistä saatavista glykosideista tehdään yhä sydänlääkettä. 

Etelänrastin kukat ovat ihanan taivaansiniset ja läpimitaltaan 1 cm.

Ja tiedätkö mitä tein? Sekoitin kaikki nuo  siemenet ja kylvin ne tekemääni uuteen kukkapenkkiin. Kyllä! Tein niin, vaikka joukossa on yksi-, kaksi- ja monivuotisia ja eri kokoisia kasveja. Yhteistä niille on kasvupaikkavaatimukset; ne pitävät aurinkoisesta paikasta. 

Aika moni noista on myrkyllinen, mutta vannon, ettei minulla ole mitään taka-ajatuksia. Enkä myöskään ole perustamassa apteekkia, vaikka useampi on jonkin sortin lääkekasvi. Täytynee laittaa kukkapenkin viereen varoituskylttejä ja puutarhakäsineautomaatti.

Tässä noiden kasvien siementen sekoittamisessa on se hauskuus, että jos joku kasvi penkkiin ilmaantuu, niin minun kiinnostava ja haastava tehtävä on keksiä mikä noista kuudesta kasvista se on. Jännittävää!

Kukkapenkkiä tehdessä vietin hetken aikaa tämän kaverin kanssa. Levittelin kohopenkin pohjalle sanomalehtiä. No tämäpäs saapasteli lukemaan tv-ohjelmia. Olisikohan hänellä ollut joku avunpyyntö minulle, kun pysähtyi tuon "Ambulanssi apuun!" -tekstin kohdalle.

Olen suurella ihastuksella lukenut Sailan ja muiden tekstejä, joissa esiintyy kymmeniä erilaisia lumikelloja. Olen siinä kohtaa mielessäni hymähtänyt, että ai niin meillä ei ole yhtäkään.

Mutta kas vain, yhden kukkapenkin reunaan nousi tämä:

Eikös se olekin ... joo kyllä minun mielestä!

Etsin viime syksynä istutettujen sipuleiden pusseja. En löytänyt. Taisinpa heittää ne pois silloin. No joo, jatketaan samaan malliin. Tänään istutimme uusia sipulikasveja. Pussit tietoineen vaan roskiin. Hih!

Tuota, öhömm, en taida ottaa oikein vakavasti tätä puutarhakasvien kasvattamista. Totta! Myönnän kyllä. Minulle tämä on yhtä leikkiä. Viskon siemeniä, sipuleita ja taimia sinne sun tänne ja vielä tuonnekin. Myöhemmin ihmettelen ja yllätyn iloisesti. Vanhenemisessa on se hyvä puoli, että voi palata leikki-ikävaiheeseen.

No, Satavuotiaan pihalla ja metsässä on niin paljon kaikkea muutakin kiinnostavaa puuhailtavaa. Kuten se Huldan aukio, josta olen kerran aiemmin lyhyesti maininnut. Näytän kyllä sitä Sinulle kunhan se on valmiimpi.

Muuten Satavuotiaan pihalla puro lirisee pienesti ja rentukat kukkivat sen varrella. Keltavuokot avautuivat melko pian valko- ja sinivuokkojen jälkeen. Ja pystykiurunkannuksia kasvaa luonnostaan useampaa eri värisävyä.

Pitääkin tästä lähteä leikkimään.