Pörriäisiä

Minäkin sain kuvattua muutaman kimalaisen. En ole varma tunnistinko ne oikein?!


Kartanokimalainen Ukonkellon kukinnossa.

Kartanokimalaisella on hassu paksu punaruskea turkinpala yläselässään.

Kontukimalainen?

Mantukimalainen? Tällä ja edellisellä kimalaisella on keltaista siitepölyä pusseissaan.

Yksisarvinen mehiläinen ryömii ulos ukonkellon kukinnosta aika ryvettyneenä. Se on paljon pienempi kuin kimalaiset. Noin pieni:

Ukonkellot ovat kauniita ja pörriäisille mieluisia.

Voiko olla punaisempaa kuin palavarakkauden kukinto?!
Miten tuota nimeä oikein taivutetaan? Onko se sittenkin "palavanrakkauden" kukinto?

Tamaralla on vielä asiaa:

"Kaikki hyvin. Ei tee tiukkaakaan. Vähän toi kelloköynnös kiristää hiuksia ja huivia. Mutta minulla on parkkiintunut nahka ja vahva tukka."

Kommentit

  1. Minäkin yritin tänään kuvata kimalaisia, mutta näin vain yhden! Toki muita lentäviä sitten vähän enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo kyllä varmaan vielä onnistut! Kiitos pioni!

      Poista
  2. Hyvin olet saanut noita pörriäisiä kuvattua ja nimettyä. Minä kun en tiedä mitä eroa on mehiläisellä, ampiaisella ja kimalaisella kutsun niitä kaikkia vaan yleisnimellä pörriäinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina K! Pikkuhiljaa minäkin olen joitain hyönteisiä oppinut tunnistamaan.

      Poista
  3. Tamara :-D
    Ihanat kimalaiskuvat! Kyllä se taipuu palavanrakkauden. Itse aina mietin kultaistanoutajaa. Kultainennoutaja taipuu noin ja se on niin yleinen (sekä rotu että sana), että ainakin minun on siitä helppo muistaa sääntö harvinaisempiinkin sanoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Ja kiitos kielioppitunnista!

      Poista
  4. Hyviä kuvia ötököistä, joiden tunnistaminen sinulta sujuu. Meillä pörriäisiä on aurinkoisina päivinä vaikka kuinka paljon. Niiden kuvaaminen on minusta hankalaa, kun eivät pysy riittävän kauan paikallaan. Tai sitten olen liian hidas.
    Aloin taivuttamaan palavarakkautta ja menin täysin sekaisin. Kaikki vaihtoehdot tuntuivat korvassa oikeilta. Kielioppisääntöjä on viime vuosina uudistettu, eikä aina hyvään suuntaan. Se, mitä itse olen koulussa oppinut, ei välttämättä enää päde.
    Ehkä kelloköynnöksessä on Tamaran iholle ja hiuksille tarpeellisia aineksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Kiitos myös, kun pohdit tuota kielioppiasiaa. Voi olla noin, että syksyllä Tamaran iho on sileänsamettinen, kun kelloköynnös on sitä voidellut 😁.

      Poista
  5. Ötökkökuiskaaja taas vauhdissa - jestas miten upeita kuvia!
    Lastenlasten kanssa innostuimme viime viikolla googgeloimaan näitä pistäviä ötököitä...
    hyttynen sylkee... sen pitäisi antaa pistää kunnolla, niin sitten kutiaisi vähemmän, ohhoh...
    Ja mitä tulee kimalaisiin, ampiaisiin ja mehiläisiin - niin niitä on tulkittu vain hoikkuuden/pulleuden tai karvojen/karvattomuuden perusteella.... mutta kontuja & mantuja ei olla koskaan kuultukaan... rakkaus on tosissaan tulessa, niin upea on tuo palava rakkautesi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Repolainen! Hyviä neuvoja hyttysistä.

      Poista
  6. Lovely pictures !!!
    Visitors are always welcome...like bees, butterflies and others...
    Have a shinny week !
    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks Anna! You too, have a shinny week!

      Poista
  7. Monenlaisia kimalaisia niitä onkin ja hyvin olet saanut kuviin. Kohta on Tamaralla kinkkiset olot, vaikka kuinka olis parkkiintunut iho. Kaverit kasvaa vierellä ja käyvät iholle vääjäämättä.
    Suuhun ainakin sopii paremmin taivutettuna ja niin se näkyi olevan myös puutarhakirjassa taivutettuna, palavarakkaus siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska! Toivottavasti Tamaralle tulee myös kukkaisa olo 😁. Kiitos kielioppitutkailuistasi!

      Poista
  8. Kimalaisten surina on yksi kesän ihanimmista äänistä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti