Ukon päivällinen


On kostea ja lämmin päivä. Nyt on ilta-aterian aika. Ukkoetana on löytänyt herkullisen sienen.

Se nakertaa sen varsiosaa nautinnollisesti molemmin puolin.

Siirryn kuvaamaan sitä toiselta puolelta. Ukkoetanan tunnusmerkit näkyvät hyvin; hengitysaukko kauempana päästä ja selässä koholla oleva "selkäranka". Espanjansiruetanalla selässä ei ole tuollaista ja sen hengitysaukko on lähellä päätä. Lisäksi sen väritys on usein yksivärinen.
Ukkoetana syö raatoja, kasvijätettä ja sieniä, kuten tarinamme Ukko tässä näin tekee. Se ei tuhoa puutarhakasveja, ainakaan ei pitäisi tuhota.

Sienen lakki maistuu Ukolle.

Ukko näyttää ihan hirviöltä. Tulee mieleen, että yrittääkö häätää minua häiritsemästä ruokailuaan? Yrittääkö suojella herkkuaan ryömimällä leveästi sen päälle? En tiedä. Enkä tiedä sitäkään, millaisiin tekoihin Ukon kaltaisten tyyppien älyllinen kapasiteetti riittää.


Siirryn kameroineni taas toiselle puolelle. Jos on kysymys pelkästä syömisestä, niin on kyllä hankalan näköinen ruokailuasento. Kuvittelepa, että itse jäätelötötteröä nuollessasi kapuaisit sen yli voidaksesi lipoa sitä kauimmaiselta puoleltakin.
Ehkä se vain halusi tulla alas sieneltä toiselta puolelta vaihtelun vuoksi.

Mutta mitäs nyt tapahtuu?
Ukko on edelleen kyyristyneenä sienen päällä, ja pohjoisen suunnasta lähestyy nuori Esa.

Esa saattaisi olla keskenkasvuinen espanjansiruetana. Mitähän hänellä mahtaa olla mielessä?

Ukko ei jäänyt ottamaan selvää Esan aikeista vaan lähti jatkamaan matkaansa. Pelästyiköhän se Esaa, vai tuliko kylläiseksi, vai eikö enää kestänyt jatkuvaa ympärillä kyttäämistäni?

Aikoinaan joku ratkaisukeskeistä lähestymistapaa opettaessaan totesi, että jos ei ole tietoa, on vain useita vaihtoehtoisia oletuksia jostakin tilanteesta, niin kannattaa uskoa siihen vaihtoehtoon, josta tulee itselle eniten hyvää mieltä.

Joten nyt kun minulta puuttuu tieto Ukon lähtemisen todellisesta syystä tai syistä, niin valitsen mieleeni tulleista vaihtoehdoista sen, että se tuli kylläiseksi ja tyytyväisin mielin jatkoi iltakävelyään.

PS. Tarkoituksella en kerro miten Esan kävi, jotta meillä kaikilla olisi hyvä mieli.

Kommentit

  1. Kamalan hyvät kuvat ja stoori, mutta kammoisena katselen niitä varovaisesti 😀 hiukan kauempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita! Ymmärrän kammon, mutta ei ne syö ihmistä, eivätkä varmaan yritä pussatakaan.

      Poista
  2. Mahtavat kuvat. Rouskis rouskis ja maiskis maiskis! Ainakin Ukko aika tehokkaasti estää muiden pääsyn sieniapajalleen, mutta tätä teoriaa ei tue se, että se otti hatkat. Ehkä se oli syönyt parhaat palat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Niinpä, jätti muille vain huonot osat sienestä.

      Poista
  3. Ukko taisi saada vatsansa täyteen. Arvaa vaan, muistanko tämän pohdinnan seuraavan kerran jätskitötteröä syödessäni. Pitää varmaan ostaa maxikokoinen tuutti, jotta mahdun sen ylitse kiertymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh, voithan yrittää tuota temppua. Kiitos Between!

      Poista
  4. Oi että onkin ihanat ja onnistuneet kuvat. On kyllä iso ja mahtava Ukko.
    Ihanaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos enkulin käsityöt! Hyvää viikkoa sinulle!

      Poista
  5. Passing by... ;)
    Have a shinny day !
    Anna

    VastaaPoista
  6. No nyt. Mahtavat kuvat. Harvemmin näkee täällä ukkoetanoita. Lehtokotilot valtaa kaikki paikat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi lehtokotiloitanne! Täälläkin yksittäisiä kuoria näkyy silloin tällöin, mutta eivät ole levinneet. Kiitos sami niilola!

      Poista

Lähetä kommentti