Rakkaushuijauksen uhri

Rakkauden voima -otsikolla hehkutin kesäkuussa palavanrakkauden kasvuvoimaa pölkyn läpi. 

Pöh ja höpö höpö! Ei se ollutkaan aitoa rakkautta, tulin huijatuksi. Tai, siis no, tutkin kasvin varren huolimattomasti. Sehän on suopayrtti eli saippuakukka. Iloitsen kyllä enemmän saippuakukasta, koska sitä on vähemmän pihallamme.

Huomasin erehdykseni, kun vieressä oleva kukkavarsi alkoi kukkia, ja pölkyn läpi kasvavassa on samanlainen varsi ja nuppujakin.


Sitten muita huomioita Satavuotiaan alueelta.

Vammautunut hepokatti tai iso heinäsirkka. Ihmettelinkin liikkumattomuuttaan, mutta vasta kuvasta huomasin raajan puuttuvan.

Paksussa maassa makaavassa puunrungossa näytti olevan rivi kuparille hohtavia pikkupalloja.
Sieniähän ne tietenkin olivat.


Metsän korkean heinikon seasta loisti jotain hyvin kirkasta. Kirkkaan oranssi kääpä! En ollut ennen nähnyt. Kaksi pientä oranssia käävän alkua löytyi myös.

Nyt sain napsastua kuvat nokkos- ja kaaliperhosesta. Niitä ei vielä ollut kokoelmassani. Kaaliperhosesta en kyllä ole ihan varma, vaikka tutkin pitkään perhoskirjaa. Tuo saattaa olla lanttuperhonenkin. 

Kommentit

  1. Waude miten upeita kuvia. Tuo hepokatti surettaa, koska ei pääse enää hyppäämään. Kauniita myös nuo pikkuruiset sienet. Pitääkin ruveta ryömimään, että saa hyviä kuvia otettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos enkulin käsityöt! Joo, pitää ryömiä ja sitten olla pitkän aikaa paikallaan liikkumatta, kun yrittää saada kameraa tarkentamaan oikein. Milloinkahan joku tulee kysymään, että onko kaikki hyvin 🤣.

      Poista
  2. Sienissä on mitä ihmeellisimpiä mielikuvituksen tuotteita, siltä tuntuu! Ihanat kuvat. Suopayrtti onkin tosi mukava löytö. Tästä muistinkin, että menen tutkimaan, onko omani elossa. Se viihtyy hirmu huonosti. Jotkut väittävät, että leviää, minä väitän, että sinnittelee niukin naukin elossa.
    Vammautunut hepokatti surettaa täälläkin. Toki luonnon otukset vammautuvat, mutta aina se surettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu on tuo vammautuminen surullista. Toivottavasti löysit suopayrttisi elossa. Kiitos Saila!

      Poista
  3. Ikävästi on hepokatin asiat, ei taida jaksaa soitella viuluaan. Suopayrtti ja nuo sienet tuntemattomia minulle. Puunlahottajia on niin paljon. Perhosia olen opetellut tänä kesänä tuntemaan, vähän edistynytkin. En saa vain noin hyvin kuvatuksi, mitä sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko ajan on mahdollista oppia lisää; niin kohteista kuin niiden kuvaamisestakin. Kiitos aimarii!

      Poista
  4. Kauniita ja mielenkiintoisia (ja yksi surullinen) huomioita luonnosta ja puutarhasta.
    Suopayrtti leviää täällä, mutta saa levitäkin, koska tuoksuu niin hyvälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Tuoksunkin takia toivoisin suopayrtin lisääntyvän meillä.

      Poista
  5. Great pictures of nature !!!
    Have a lovely week !
    Anna

    VastaaPoista
  6. Lanttu- tai kaali... perhosena kuitenkin kaunis! Kauniita ja ihanan yksityiskohtaisia kuvia...
    Kuvantaminen todella auttaa lääketieteessäkin, hepokatinkin kohdalla. Ehkä elää kuitenkin onnellisena juuri sinun puutarhassa, kun saa olla siellä oman itsensä - arvostettu, kuvattu ja suojassakin... toivottavasti ei ole kipuja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Repolainen, olet niin empaattinen! Toivottavasti jaksaa jatkaa elämää noin, piilopaikkoja sillä ainakin on.

      Poista
  7. Taas kivoja kuvia pienistä yksityiskohdista. Hepokatti-parka!

    VastaaPoista
  8. Kuin satupuutarha, ihastuttavaa 🧡

    VastaaPoista
  9. On todella upeita kuvia. Hyvin sait hepokatin kuvaan.

    VastaaPoista
  10. Suopayrtti onkin oikein sitkeyden perikuva.
    Hienoja kuvia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti