Vuoritiellä valppaana

Nyt on aika lähteä taivaltamaan taas Vuoritietä. Nyt ei mennä ihan ylös asti vuorelle vaan käännytään Puolimatkan Krouvista takaisin.

Täytyy ensin kerrata perusasiat. Meidän tontillamme on myös metsää, josta osa on avohakattu muutamia vuosia sitten entisten asukkaiden toimesta. Runsaasti runko- ja risukasoja oli jätetty lojumaan metsään. Monimuotoisen luonnon kannalta hyvä. Ja myös minun kannaltani. Tykkään raivata rumuutta pois ja lisätä kauneutta tuolla metsäalueella. Se on minun leikkipuisto ja leikin siellä nyt vasta toista vuotta. Teen siellä kaikkea hassua. En touhua siellä mitään varten, touhuan vain. Siivoilen pieniä alueita sieltä täältä. Siirrän pihalta kasveja sopiviin kohtiin. Koristelen pikkupatsailla, joita löydän kirpputoreilta eurolla tai parilla. Annan hassuja nimiä paikoille. Vuorikin on siis oikeasti mahtavan korkea kallio. Tärkein ja ensimmäisin homma oli raivata risukon läpi tie vuorelle, siis rakentaa Vuoritie. Se piti tehdä rinteitä pitkin kiemurrellen, koska jyrkkiä rinteitä ei pysty kapuamaan suoraan huipulle. Joissakin kohdin on melkein pystysuoraa kalliota. 

Valppaana ei tarvitse olla sen takia, että edessä saattaisi olla vaaroja. Ei. Mutta jos harpot reitin puolijuoksua, et ehkä huomaa kaikkia pieniä "menninkäisiä".

Sitten Vuoritielle. Alussa vasemmalla puolella on kiveä vasten kaksi eläintä:

Jatkamme matkaa. Kohta oikealla puolella on kanto, jonka juurien koloihin olen istuttanut mm. juhannusruusua, mehitähteä ja maksaruohoa.

Vasemmalla puolella polkua kasvaa vadelmikkoa. Mutta oikealla puolella seuraavaksi on Huldanaukio, kyllä, Huldanaukio! Pienen aukion takana oli iso juurakko, jota aluksi putsailin puuntaimista ja kivistä. Tiedätkö Juurakon Huldan? Sen elokuvahahmon, joka muutti maalta Helsinkiin kotiapulaiseksi, ja alkoi iltaisin töidensä päätyttyä opiskella. Siksi aukiolla on opiskeluteemaistakin koristelua. Vanha pulpetti löytyi pihallamme olevan maakellarin uumenista. Se on niin hauras, että voisitko kiitos pidättää hengitystä tuota kuvaa katsoessasi. Muuten se romahtaa kasaan. Sain pulpettiin sisälle laitettua jopa yhden Huldalle sopivan vanhan oppikirjan, jonka nimi on Yhteiskunnallinen Siveysoppi. Huldahan opiskeli mm. Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa.

Tuon kannon ympärille istutin keväällä orvokkia. Se on ollut sitkeä kasvi. En ole sitä kastellut, en nyppinyt kuihtuneita kukkia pois, silti se kukoistaa, ja on jopa levinnyt ympäri aukiota. Kuvan alareunassa oleva puinen kärppä on niin elävän näköinen, että säikyn sitä itsekin vielä.

Kun olin repinyt maasta mustikan ja puolukan varvut sekä muun ei-toivotun aluskasvillisuuden, niin tilalle on itsestään ilmaantunut mm. metsäkurjenpolven ja ilmeisesti jopa  pystykiurunkannuksen alkuja. Lisäksi olen istuttanut vuohenjuurta ja kevätesikkoa aukiolle.

Itsestään kylväytyneet tammentaimet saivat suojakseen metallisen kirpputorilöydön.

Juurakon viereen nostin maasta löytämäni kelopuut, joihin on kiva ripustaa koristeita ja aurinkokennovaloja.

Jätämme nyt Huldanaukion ja jatkamme Vuoritiellä eteenpäin. Ihan Huldanaukion kulmassa on kanto ja vähän pikkuväkeä.

Seuraavaksi myös oikealta puolelta löytyy toinen kanto.

Mennään vielä eteenpäin. Vasemmalla puolella on edelleen pääasiassa vadelmikkoa. Oikealla on metsästä löydetty ja kiven päälle nostettu puukiekko. Nuo linnut sopivat siihen erinomaisesti värityksensäkin puolesta.

Vaikka koristelen metsää pikkuesineillä, niin se ei tarkoita, että yhtään mitenkään väheksyisin metsän maata, kasveja, kantoja ja kiviä. Ne ovat ne tärkeimmät. Ja tuota metsän omaa materiaalia löydän paljon pikkutouhuiluuni.

Luonnon omia taideteoksia varjelen hyvin.

Tarkkakorvaiset ehkä huomaavat, että kannon juurella on aasinsilmää tai jotain muuta maljasientä. Anteeksi, siis toisinpäin. Tarkkasilmäiset - aasinkorvaa.

Kun jatkamme vielä muutamia metrejä  Vuoritietä, niin pienen nousun jälkeen tulee Puolimatkan Krouvi. Siinä oli valmiina kolme kantoa istuimiksi, siitä nimi. Alueen laidassa on kivirykelmä, jonka päälle löysin juuri sopivan pikkupatsaan. Siinä hahmo tähyilee ylös vuorelle.

Nyt palaamme samaa tietä takaisin. Näytän yhden kuvan, josta ehkä vähän  hahmottaa sitä touhun määrää mitä tien raivaaminen on vaatinut. Ennen tuossakin kohtaa oli maassa kasoittain runkoja ja risuja.

Olen siis viettänyt paljon aikaa leikkipuistossani. Kaikenlaisen muun touhun lisäksi olen haravoinut polkua. Olen kävellyt sinne kastelukannun kanssa kastelemaan istuttamiani kasveja. Keksin äskettäin myös, että Vuoritietä ja muita metsään tekemiäni polkuja saa tehokkaasti pidettyä siistinä ruohonleikkurilla.

Naapuri ajaa useasti leikkipuistoni ohi ja näkee minut siellä. Moikkaamme kättä nostamalla. Emme ole niin tuttavia, että olisi ollut puhetta siitä, mitä metsässä puuhailen. Olenkin varoittanut miestäni, että voi olla, että joku päivä naapuri soittaa hänelle: "Hae se hullu akkasi täältä pois ja vie jonnekin hoitoon. Tuolla metsässä se kaiket päivät kummallisesti kykkii ja jopa kastelee metsää. Nyt se sekopää ajaa metsää ruohonleikkurilla".