Säilöin aurinkoa

Ihmiselämän mutkat ovat mielenkiintoisia. Lapsen ja nuoren pitää opetella aikuisen elämän niksit, ja aikuisen pitää sitten tietyssä vaiheessa opetella vanhana olemista. Minulla on selvästikin vielä opinnot pahasti kesken; oliskohan toi "Vanhuuden alkeet" -kurssi vasta puolessa välissä?! Seuraavana olisi "Vanhuuden perusteet" ja sitten vasta voi siirtyä joihinkin syventäviin opintoihin. 

Nimittäin liian suuri innostuneisuus (en malttanut pitää taukoja enkä lopettaa ajoissa), raskaat fyysiset työt (puunrankojen kantelu ylämäessä, savisen märän maan lapioiminen, rinnepihassa ylös-alas taivallus) ja ikääntyminen (ikä lähempänä sataa kuin nollaa) oli liian paha kolmiyhteys. Nyt olen lähinnä vain vetänyt lonkkaa, tai siis mm. yrittänyt venytellä lonkkaa yms.

Onneksi aurinko paistoi ja huomasin, miten sen säteet loistivat lasiesineissä, kristalleissa ja verhoissa. Otin nämä säteet talteen.