Konjakkikasvit
Konjakki valmistetaan valkoisista viinirypäleistä. Siitä saatua mehua käytetään ja tislataan, ja säilytetään tammitynnyreissä useita vuosia.
Tavallaan siis viiniköynnös ja tammi ovat konjakkikasveja. Mutta tämä juttu ei kuitenkaan liity mitenkään juuri noihin kasveihin.
"Konjakkikasvit" on puutarha-alan käsite. Sillä tarkoitetaan kasveja, jotka pieninä määrinä ovat mainioita. Mutta jos niitä on liikaa, liian suuria annoksia, niin siitä seuraa epämiellyttävä lopputulos, kuten liiallisen konjakin nauttimisenkin kanssa käy. Konjakkikasveilla on esimerkiksi miellyttävä voimakas tuoksu, kauniit vahvat värit tai kirjava lehdistö.
Miksi muuten "konjakkikasvit" eikä esimerkiksi "pöytäviinakasvit"? En tiedä. Tai ehkäpä tiedänkin. Siksi, että kyseiset kasvit ovat sopivan pieninä annoksina erityisen hienoja, ylväitä, jaloja, fiinejä, ...
Karin Berglundin kirjassa (Unelmien kotipuutarha, Otava 1996) Kenneth Lorentzon kirjoittaa, että useimpia tuoksuvia kasveja voi olla vaikka kuinka paljon, ainakin ulkona. Tällaisia ovat esimerkiksi kielo ja syreeni. Mutta tuoksuheisi, hyasintit ja jotkut pensasangervot tuntuvat ällöttäviltä, jos niitä on liikaa. Tuoksuheiden yksi pensas riittää KL:n mukaan täyttämään keskikokoisen puutarhan suloisella tuoksulla, mutta kolme pensasta on liikaa ainakin istuskelupaikan lähellä. Joidenkin valkokukkaisten pensasangervojen liiallinen runsaus tuoksahtaa viemäriltä KL:n mielestä.
Punaisten ja oranssien kukkakasvien suhteen pitää olla varovainen, KL toteaa. Puutarhan kokonaisuus kärsii, jos esimerkiksi voimakkaan punaista on ripoteltu sinne tänne ympäri pihaa. "Tummanpunalehtisillä kasveilla kuten veripyökillä saadaan aikaan huomiota herättävä vaikutelma. Useamman kasvin ryhmä vaikuttaa synkältä ja saa puutarhan tuntumaan surutalolta."
Jos kirjavalehtisiä kasveja on liikaa, kokonaisvaikutelma voi olla levoton. "Kelta- tai valkokirjavalehtiset kasvit on erotettava jyrkästi muun värisistä ryhmistä, jotta ne eivät näyttäisi sairailta."
Nämä olivat siis Kenneth Lorentzonin näkemyksiä "konjakkikasveista". Minulla itsellä ei ole juurikaan kokemusta runsaista ja isoista puutarhoista, joten en osaa lausua aiheesta mitään.
Minulla ei siten voi olla myöskään kyseistä ongelmaa. Toistaiseksi Satavuotiaan pihalla on niukasti kukkivia tai tuoksuvia kasveja; kuten pieni tilkkanen aromilasin pohjalla. Paitsi jos kaikki viime kesänä sinne tänne viskelemäni palavanrakkauden siemenet lähtisivätkin kasvamaan. Mutta luulen, että sittenkään niitä ei olisi liikaa, ainakaan minun mielestä.
Konjakin sopiva määrä taitaa olla käyttäjästä kiinni ;-) Tuli myös mieleen, että maku- ja väriaistien suhteen olemme myös kukin oma persoonamme. Toivon, että palavarakkaus itää siellä sun täällä puutarhassasi! Sen kirkkaanpunaiset kukat ovat kivoja väripilkkuja.
VastaaPoistaKiitos Saila! Juuri näin, yksilölliset makuasiat on kyseessä. Kukin tehköön mieleisensä näkymät ja tuoksumaailmat. Ja minulle sopii, että punaista olisi paljon.
PoistaTämä olikin varsin mielenkiintoinen lähestymistapa ja vertaus konjakkiin, ehkä voisin verrata sitä parfyymiin tai partaveteen - ihan miten vain! Punainen palavarakkaus siellä täällä olisikin aika kiva piristys, voimakkaasti tuoksuvaa jos on paljon pihassa, no siitäkään ei ole kokemusta, vain siitä että jotkut liljat tuoksuvat niin, että tuoksu leijailee ilmavirran mukana ja se on minulle sopiva. Myös illakon tuoksun leijailusta tykkään.
VastaaPoistaKiitos Kivipellon Saila! Parfyymi ja partavesi ovatkin hyviä vertauskuvia. Suloisia tuoksuja on paljon; myös pikkujasmike, tuomi, ruusut, jne. Valkolilja voisi olla liian päällekäyvä, jos sitä olisi paljon.
PoistaOnpa kauniin punainen kukkanen ♡♡
VastaaPoistaKiitos Suvi! Punaisesta, tuollaisesta voimakkaasta punaisesta tykkään.
PoistaMinäkin rakastan punaista palavaarakkautta ja sitä todellakin on ripoteltuna pitkin puutarhaa. Tai oikeastaan se on ripotellut itse itseänsä lisää joka puolelle, enkä minä sitä pois kitke. Tykkään muutenkin kaikista "vääränvärisistä" kukista puutarhassa eli kaikki lämpimät sävyt ovat minulle mieleisiä. Minusta tuntuu hassulta, että joku rakentaa puutarhansa värimaailman joidenkin trendien tai sääntöjen mukaan. Minusta sellainen suloinen sekamelska on kaikkein parasta😂
VastaaPoistaNäin on, kiitos Liisa! Olisi jopa ahdistavaa olla kauhean kurinalainen ja tiukka sen suhteen, että mitä missäkin saisi kasvaa. Luonnollinen ja suloinen sekamelska, kuten sanoit, on paras!
PoistaMielenkiintoisia ajatuksia väreistä - ja alkoholista. Minun puutarhani on värien (kuten monen muunkin asian) suhteen aikamoinen sillisalaatti. Innostun näkemistäni kasveista sillä seurauksella, että niitä sitten tulee istutettua milloin mihinkin sen mukaan, mihin kulloinkin mahtuu. Joskus ajattelen, että ryhdyn vihdoin suunnittelemaan istutuksia kokojen ja värien sekä kukinta-aikojen mukaan. Taitaa jäädä ajatukseksi. Eikä haittaa ollenkaan, sillä kyse on minun puutarhastani eikä palkintoa odottavasta näyttelytilasta.
VastaaPoistaJuuri noin, kiitos Between! "Oman näköinen" puutarha on kaunein ja rakkain!
Poista