Kotini vanhin esine


Ukkini eli isänisä oli seppä ja maanviljelijä. Tämä 11 cm korkea purkki on hänen takomansa vuonna 1906. Ehkä se on toiminut kahvipurkkina.
Ukki kuoli alle 40-vuotiaana keuhkokuumeeseen. Kerron tekstin lopussa miksi näin kävi.
Saadessani purkin haltuuni sen sisällä oli vanha lehtiartikkeli otsikolla Naisväki ohjaksissa. Se kertoo isänäidistä ja hänen pojistaan.



Lehtijutun kirjoittaja Maikki Pesonen oli kylätiellä kohdannut - suora lainaus:  "kolme reipasta maatalouskamppailijaa, jotka täysinäisin lantalaatikoin palasivat läheisen hevostallin alueelta vieden kotipellolleen ensi kesän satoa varten kasvinravintoaineita. Ensimmäisenä istui lantalaatikon takaosassa säkinkappaleen päällä keski-ikäinen leskiemäntä, jonka kaikki 3 lasta ovat poikia ja jokainen heistä nyt siellä, missä täytyy vielä toistaiseksi silmä kovana tähytä inhan idän suunnalle, ainaisen vaaran vyöhykkeelle."

Pitkän tarinan keskivaiheilla juttu jatkuu näin: 
"Tottuneesti ohjastaakin naishevosmies Polleaan, jonka takia taisi saada salaa ikävässä jo kyyneliäkin vuodattaa, Pollen ollessa poikien kanssa sotapolulla talvisodassa."

Harmittelin, kun lehtileikkeessä ei ollut missään vuosilukua. Toisella puolellakin oli vain syntymäpäiväilmoituksia. Mutta - kappas vain - yksi ilmoitus paljasti, että 60 vuotta täyttää apteekkarin leski Sanna Maria Olsoni, joka on syntynyt 23/3 1883 Kontiolahdessa.
Sitten jännittävä laskutoimitus: 1883+60=1943, onko oikein?!
Lehtileike on siis maaliskuulta 1943, jolloin isäni oli pikkuisen vajaa 20-vuotias.
Fingerpori-sarjakuvan lukijat saattoivat nyt hätkähtää, että miten minä isästäni noin sanon. Mutta isäni ei todellakaan ollut yhtään vajaa, hän oli erittäin älykäs ja olisi halunnut kouluttautua, mutta siihen ei ollut varaa, ja hän päätyi itseoppineeksi maanviljelijäksi. Enkä tällä tarkoita, että maanviljelijän ammatti olisi mitenkään vähäpätöinen tai huono valinta. Isäni oli siis 19 v 11,5 kk vanha lehtijutun ilmestyessä, ja oli ollut jo sotapolulla tuon Maikki Pesosen sanontaa käyttääkseni.

Kahvipurkin ja lehtileikkeen kanssa samaan porukkaan kuuluu vielä sokerisakset, jotka ovat myös ukkini takomat. Toisessa kahvassa on ollut jotain, joka mennyt joskus rikki. Ehkä siinä on ollut lenkki seinälle ripustamista varten?

Niin, se seppä-ukkini nuorena kuoleminen. Eräänä lauantai-iltana joku kyläläinen oli tuonut hevosensa kengitettäväksi. Ukki oli jo käynyt saunassa, mutta suostui tuohon työhön. Hän vilustui, sai keuhkokuumeen ja kuoli. Tämä tapahtui samana vuonna samassa kuukaudessa kuin isäni syntymä.

Lapsuudenperheessäni onkin ollut varoittavana sanontana, ettei pidä mennä saunan jälkeen enää ulos kylmettymään.

Tämä juttu liittyy Kristiina K:n aloittamaan haasteeseen; hänen bloginsa ja muut tähän haasteeseen osallistuneet löydät tuosta sivuseinältä.

Kommentit

  1. Sinäpä löysit upeat tavarat ja liikuttavat tarinat.
    Kyllähän lehtileikkeessä varmasti on sota-aika, kun ollaan suunnalla, jossa itään pitää tähyillä jatkuvasti huolissaan. Voi miten surullista, että ukkisi kuoli niin nuorena ja huonon onnen ja sattuman johdosta.

    VastaaPoista
  2. En kestä miten hienoja esineitä ja tarinoita niiden takana te blogini lukijat olette kirjoittaneet! Tämä tarina on niin hieno lehtileikkeineen. Ja hieno ja mittaamattoman arvokas on tuo purkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina K! Todellakin olet saanut haasteellasi aikaan hienoja muisteloita ja tarinoita, tarkoitan nyt siis muidenkin blogien tarinoita. Mukava oli antaa mielensä vaeltaa kauan sitten olleisiin tapahtumiin ja omiin juuriin.

      Poista
  3. Voi Anna miten upea tarina ja hienot esineet. Minun rakas Touhula-mökkini on ollut ennen kyläsepän kotitila ja maastosta löytyy vielä paljon taottua tavaraa.
    Taas tuli minulle yksi uusi blogi seurattavaksi :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi ja tervetuloa mukaan! On varmasti kiinnostavaa löytääTouhulasta kaikkea kyläsepän työhön liittyvää. Meidän Satavuotiaan varastoista on löytynyt vanhojen puutarhatyökalujen lisäksi suutarin työväline.

      Poista
  4. Lovely tin, lovely story !
    Sad story about your grandpa...
    Have a cozy Sunday !
    Anna

    VastaaPoista
  5. Henkeä pidätellen luin tarinasi. Kiinnitin huomioni lehtileikkeen pitkiin lauserakenteisiin ja mielenkiintoiseen kuvakieleen. Varmasti rakas esine sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sini! Minäkin ihailin lehtijutun kirjoitustyyliä.

      Poista
  6. Tulin vastavierailulle, onneksi ja kiitos! Voikohan näitä "vanhin esine" -postauksia useamman? Tuli sokerisaksista mieleen... Aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
  7. Vautsi mitä aarteita! Taitava seppä ollut ukkisi!

    VastaaPoista
  8. Sinulta löytyy aarteita aikojen takaa!

    VastaaPoista
  9. Olipa todella mielenkiintoista luettavaa. Ukkisi on ollut selvästi hyvin taitava takoja, kuten noista sokerisaksistakin voi hyvin päätellä. Miten harmillista, että hän kuoli keuhkokuumeeseen niin nuorena.

    VastaaPoista
  10. Ukkisi tekemä kahvipurkki on hieno. Mikä löytö onkaan purkin sisällä oleva lehtileike.
    Jännä yhteensattuma. Äitini isä oli myös seppä ja hänenkin kuolemaansa liittyy hevosen kengittäminen. Äidinisä kengitti hevosta, joka yllättäen potkaisi häntä leukaan. Hän oli yksin tallissa hevosta kengittämässä. Ilmeisesti hän oli mennyt tajuttomaksi ja ehti kuolla vamman aiheuttamaan runsaaseen verenvuotoon. Äiti oli tuolloin 3-vuotias, isänsä alle kolmikymppinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogissani on sinulle haaste: https://rikkaruohoelamaa.blogspot.com/2025/01/haaste-mieluinen-kasvituttavuus.html

      Poista
    2. Oi voi, todellakin samantyyppinen onneton tapahtuma Sinunkin suvussasi. Sepän ammatti on tainnut olla vaarallinen. Kiitos Between, myös saamastani haasteesta!

      Poista
  11. Onpa upeat perintökalleudet, arvokkaat, muistoja täynnä. Sokerisaksissa oli varmaan 'lukko' jolla sai sakset varresta kiinni, mielenkiintoinen ja koskettava lehtileike myös! Sodan alussa minun isän isä eli pappa oli Kangasalla mylläri ja jäi juhannusaattona myllynkivien väliin ja kuoli, oma isäni oli silloin sodassa myös. Toki piti itään aina tähytä, jo desanttienkin vuoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan kauhea onnettomuus Sinunkin suvun historiassa ollut. Kiitos Kivipellon Saila myös tuosta lukko-tiedosta, olet varmaan oikeassa.

      Poista
  12. Tuota lehtileikettä ei kyllä kannata hävittää. Nuo sokerisakset on todella mahtavat.

    VastaaPoista
  13. Hienot tavarat. Kertomukset laittavat ajattelemaan tuota aikaa. Voi miten surullinen oli ukkisi loppu.

    VastaaPoista
  14. Hieno esine ja hieno tarina. On minullekin opetettu, ettei saunan jälkeen saa mennä ulos. Riitti se kun ulkosunasta kipaisi sisälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija! Tuo onkin hyvä opetus. Muistan kivoina hetkinä nuo saunasta sisälle kipaisut; kapea polku korkean hangen keskellä ja kova pakkanen.

      Poista
  15. Ehdin jo arvailla, että Kristiinan haaste tuo esille tarinoita/esineitä, joita tuskin muutoin tulisi postattua! Purkkisi, lehtileike ja ukin tarina - kiitos kun jaoit.... luin hitaasti ja nautinnolla, jotenkin sielunsilmin näin tapahtumia - jos oli kirjoitustyyli lehdessä mielenkiintoinen, niin sinun tyyli pikkuhiljaa edeten oli suorastaan elokuvamainen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Kristiina heitti kyllä hedelmällisen haasteen. Ja Sinä heitit kommentissasi hurjan kaunista palautetta. Kiitos Repolainen!

      Poista
  16. Hartaasti ja lämmöllä voi katsella ja kosketella perittyjä esineitä ja ajatella poismenneitä sukulaisia ❤️

    VastaaPoista
  17. Kaunis purkki ja kaunis ja surullinen tarina.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti