Juhannusmorsiamen toive yllättää

No niin, nyt alkaa suora lähetys Satavuotiaan pihalta. Tunnelmassa on jotain omituista, ja kaikenlaisia juttuja olen kuullut ympäriltäni, tiedä tässä sitten mihin uskoa. Mutta kuitenkin, tervetuloa mukaan!

Se on ainakin tosiasia, että on ilmoitettu häitä juhlittavan täällä tänään juhannusaattona. Mutta se on vielä tuskallisen epäselvää, että ketä juhannusmorsian tarkoittaa sanoessaan Tahdon. Aivan kauhea tilanne! Muille osallisille tilanne on vaikea, mutta itse morsian vain hihittelee.

Toinen tosiasia on järjestetty avioliitto. Se näkyy kuvassakin, että juhannusmorsian ja juhannusruusu istutettiin jo pienenä kylki toisensa kylkeen sillä tarkoituksella, että he perustavat perheen naimaikäisinä.

No, jotain on kyllä jo perustettu, koska tässä kuvassa on heidän jälkeläisensä. Molemmat osapuolet ovat tunnustaneet asian; kyllä, tämä on heidän lapsi, aika pitkällä jo kasvussaan.

Tarkkasilmäiset pihapiiriläiset ovat tosin laittaneet liikkeelle huhun, että kannattaa katsoa lapsen lehtien ja varren väriä, että niinkun, näyttääkö yhtä vaalealta kuin vanhemmillaan?! 

Sitten on vielä se tosiasia, että melko lähelta löytyy särkyneitäsydämiä, tosi rikkirevittyjä sieluja, useampiakin. 

Nyt juhannusmorsian haastattelussaan suurena salaisuutenaan paljastaa, että hän herkuttelee juuristossaan luikertelevilla kastemadoilla. No huh huh, ei olisi uskonut! Mutta ei juhannusmorsian kaiken nähnyttä haastattelijaa hämää. Singahti napakka kysymys. -Mutta mikä on se salaisuus, jonka lupasit kertoa?  -Mitä muuta salattavaa minulla muka olisi, ei mitään, en ole koskaan ennen kenellekään kertonut matojensyömistäni.

No niinpä niin. Onneksi juhannusmorsiamen ystävä on odotellut sivummalla päästäkseen puhumaan suunsa puhtaaksi. -Tuon morsiamen juttuihin ei kannata uskoa. Minä kuitenkin tiedän, että se on särkenyt sydämiä, liehitellyt useampia uroksia, ja juhannusruusu sen rinnalla on murheissaan vain seurannut tilannetta ja toivonut juhannusmorsiamen rauhoittuvan. Mutta ei, se on nähty milloin kenenkin seurassa, ja melko intiimeiltä suhteet ovat näyttäneet. Minä itsekin olen kuullut, miten se tuolle yhdelle akileijallekin lirkutteli niin siirappisesti, että "Heisjan kulta-akileija!".

Pihapiirissä kihistään ja ollaan levottomia häitä odotellessa. 

Kaihonkukka katselee sinisillä silmillään niin kaipaavasti juhannusmorsianta.

Hei likka, huutelee tämäkin kasvi juhannusmorsiamen suuntaan.

No, kuka se sulhanen sitten on, tässä rupeaa jo kärsivällisyys loppumaan, kysyn juhannusmorsiamen ystävältä? -En tiedä! Viimeksi tunti sitten juhannusmorsian sanoi minulle, että ovat vain hyviä ystäviä tuon juhannusruusun kanssa, eikä todellakaan ole menossa sen kanssa naimisiin. Sitten on tuo punalehtiruusu;

sehän on ilmiselvästi juhannusmorsiamen lapsen isä, vaikka kukaan ei sitä ääneen sanokaan. Minä epäilen kuitenkin eniten tuota hehkuvaarakkautta. 

Se esittää niin välinpitämätöntä, eikä näytä julkisesti tunteitaan, piilottelee vielä hehkuvan punaisia kukkiaan.

On enää kymmenen minuuttia vihkimisen alkuun. Paikalle pöristelee peltosiemenkiitäjäinen tummassa puvussaan. Juhannusmorsian oli luullut sitä joksikin seppä-kovakuoriaiseksi ja ajatellut, että se sopii vihkijäksi, kun vihkikaavassakin sanotaan, että "On taottava, kun rauta on kuuma". Ystävä pyörittelee merkitsevästi silmiään kertoessaan tätä.

Sitten se tapahtuu. Siemenkiitäjäisen vieressä seisoessaan juhannusmorsian ilmoittaa: -Olen pahoillani, mutta minä en osaa päättää kenen kanssa haluan naimisiin. Voidaanko sopia sellaisista viikon mittaisista määräaikaisista avioliitoista? 

Seuraa pitkä hiljaisuus. Ensimmäisenä poistuu pöyristynyt vihkijä sanomatta sanaakaan. Sitten murinan ja porinan kera kutsuvieraat.

Juhannusmorsian seisoo liikkumatta pelokkaan näköisenä juhannusruusun vieressä. Hän katsoo arasti samettikukkaa, joka tuijottaa tiukasti juhannusmorsianta.

Menen ihmeissäni lähemmäs samettikukkaa, joka suostuu kertomaan mitä juuri silmiemme edessä tapahtui. Hän paljastaa, ettei tuo ole juhannusmorsian vaan suviruusu Poppius. Mitä? Siis mitä? Kyllä, Poppiuksen Suvi yritti päästä hyviin naimisiin varastamallaan juhannusmorsiamen identiteetillä. Mutta nähtyään yllättäen vanhan tutun, nykyään poliisina toimivan samettikukan hän perääntyi viime minuuteilla, koska pelkäsi, että samettikukka paljastaa hänet kesken vihkimisen. Jestas sentään. Voiko tämä olla tottakaan. Pitikin vielä tällainenkin kokea.

Ei siis tullut juhannushäitä, mutta juhannusta ei ole peruttu. Pian onkin jo juhannusjuhlat alkamassa ja ilo ylimmillään. Ja vihkisormukseksi kierretty safiirikiurunkannus säihkyy juhlapöydän koristeena.

Harakankellot kilkattavat keskikesän valoisuuden ylistystä pitkälle yöhön saakka.