Kesäkuun ensimmäiset päivät

Aamulla klo 4.55.

Löysin taas karttaperhosnaaraan. Katsohan sen keskikohtaa; siellä kimaltelee sateenkaaren väreissä jotain.

Näin myös paatsamasinisiiven siivet supussa. Aiemmin sain kuvattua vain siivet auki olevan yksilön.

Hassu pieni perhonen jökötti paikallaan siivet tiiviisti yhdessä, ja minä odottelin ja houkuttelin ja taas vielä odottelin, että se levittäisi siipensä. Mutta ei. Eihän se tehnyt niin, koska se oli kangasperhonen, Callophrys rubi. Siitä kirjoitetaan, että se kääntää kylkensä kohti aurinkoa, mutta pitää levossa aina siipensä supussa. Kuvaavaa on, että Forsman-Vesikon Päiväperhoset -kirjassakin kangasperhosen esittelyn yhteydessä on vain siivet supussa -kuvia.

Sen siivet ovat tasaisen ruskeat, ja alapuoli kirkkaan vihreä. Vihreä väri kuluu nopeasti, joten pitkään lentäneillä yksilöillä siipien alapuolikin muuttuu ruskeaksi, tyvellä voi olla vielä vihreää. Tämä minun kuvaama on ilmeisesti lennellyt huisin pitkät matkat, kun vihreää on noin vähän ja siivet alkavat olla repaleiset. Värin haihtuminen lienee ominaispiirre kangasperhoselle, sillä em. kirjassa on siitä erikseen kuva tekstinään "kulunut yksilö". Kangasperhosen toukan ravintokasveina ovat mm. mustikka, juolukka ja kanerva.

Pitäisiköhän perustaa oikein niittyleinikki-kukkapenkki. Se on aika kaunis kasvi. Jospa se oman penkin saatuaan tyytyisi olemaan siinä, eikä haluaisi mukaan kaikkiin muihin kukkapenkkeihin.

Noron reunalla siimeskohdassa vihreän ja sinisen väreistä löytyy se syvin sävy.

Mikähän näädännäppytauti tuomen lehdissä on?

Vuorenkilpi maistuu.