Mystinen Tamara


Et ole vielä tänä keväänä ja alkukesänä nähnyt vilaustakaan Tamarasta täällä blogissa, sillä hän on ollut nolona viimevuotisissa kauhtuneissa ja risaisissa vaatteissaan. Tamara on siis köynnöstornin uskollinen seuralainen. No nyt hän halusi päälleen jotain väljää ja kultaista. On kuulemma juhlavuosi. -Ahaa, mikähän juhlavuosi?  -No, olen jaksanut istua tässä vahtimassa noita köynnöksiä jo toista vuotta. Niin muuten, missä ne köynnökset olivat talvella. Ja nytkin vielä, missä ne ovat, vaikka on jo yli kesäkuun puolenvälin. Tässä vaan istun tyhjän panttina. 
Hyvä on, puin Tamaralle sinisen minihameen ja kultaisen viittamaisen puseron. Hän oli jostain kuullut, että mystisyys on yksi muoti-ilmiö tänä kesänä, ja hän halusi piilottaa kasvonsa pitsin alle. Voi sentään!

Tamaraa pukiessa näin köynnöstornin yhden pölkyn rakosessa hietatuhatjalkaisen.


Hietatuhatjalkaisen ravintoa ovat lahoavat puut, joten se oli ihan oikeassa paikassa. Se siis jätti rauhaan tuon vieressään köllöttelevän mehukkaan etanan. Hietatuhatjalkainen on hieman alle 5 senttimetriä pituudeltaan. Se oli niin nopea liikkeissään, kuinkas muutenkaan niillä jaloilla, etten ehtinyt laskea sen jalkoja kuin seitsemäänsataankahteenkymmeneenkolmeen.

No, sitten sain ne kasvitkin paikalleen.
Köynnöstorniin Tamaran seuraksi ja vahdittavaksi tulivat tänä kesänä limenvärinen kelloköynnös ja kaksi eriväristä mustasilmäsusannaa. Kun Tamara kuuli tämän, häneltä pääsi sellaista kiroilua, etten sitä voi tähän kirjoittaa. -Ei tänne mitään akkoja kaivata, etkö olisi löytänyt jotain casanovaköynnöstä tai köynnöstaunopaloa. Ja mitä, Susanna! Ei kai se ole vaan se suupaltti-Susku, istuttiin vierekkäin Konginkankaan lukiossa. Jos on, niin minä häivyn täältä! Se nainen ei edes tiedä miltä tuntuu, kun ala- ja ylähuuli on kiinni toisissaan, sitä räpätystä kukaan kestä. 

Yritin rauhoitella Tamaraa ja kerroin, että Susanna-rouvat on valittu tänne "kesäleirille" turvakodin naisten joukosta. - Etkö sinä jo noiden nimistä osannut päätellä, mustasilmäsusannat, että he tarvitsevat sinun turvallista ja rauhoittavaa seuraa tämän kesän ajan. 
Se puri Tamaraan; hän oli kelvannut vaativaan tehtävään, nosti ylpeänä ja tyytyväisenä nenänsä pystyyn. Tai ainakin joku kohouma pitsin alla näkyi.

Kommentit

  1. Kiitos taas aamunauruista😂Ainakin kymmenen vuotta tuli lisää ikää! Voihan Tamara, hän onkin melko kirpakka tapaus, mutta ehdottoman tyylitietoinen!
    Oletko ihan varma ettet mennyt sekaisin laskuissa noiden tuhatjalkaisen jalkojen kanssa...?

    VastaaPoista
  2. Voi Tamara, vielä Tauno Paloa muistelet ja casanovaa - ne olivat hyviä aikoja ne, onneksi sentään Susannalla on mustasilmä, se varmasti rauhoitti ja limeä - niin sitäkin voi laittaa vaikka juhannusjuomaan piristämään! Olipa hauska kirjoitus! Mukavaa Juhannus-viikkoa!

    VastaaPoista
  3. :D oletko varma että uskallat jättää köynnöksesi Tamaran hoiviin? Tuntuu vähän liian töpäkältä tädiltä puutarhuriksi..😂 Jokatapauksssa ihanaa kesän jatkoa molemmille! 🌞🌞

    VastaaPoista
  4. Torakka Tamara vahtii ettei mustasilmä Susanna saa enää mustaa silmää! Hauska kirjoitus! Iloista Juhannuksen odotusta 🌞🌺

    VastaaPoista
  5. Tamaran kipakkuus ei laimentunut uusista vaatteistakaan. Luultavasti hän vain näyttelee kovapintaista maailmannaista ja ottaa mustasilmäiset ja limenvihreät köynnökset huomaansa.
    Komea kuva hietatuhatjalkaisesta. Ison jalkamäärän lisäksi se on kiillottanut itsensä juhannuskuntoon.
    Hyvää pian alkavaa juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
  6. Pakko taas kehua sinun kirjoitusta, loistava.

    VastaaPoista
  7. Aikamoinen topakka Tamara siellä onkin. Köynnöstaunopalon ottaisin kyllä minäkin pihalleni!
    Sinulla on hienosti sana hallussa ja osaat kirjoittaa mielenkiintoisesti. IHAILEN:)

    VastaaPoista
  8. Onpa sillä Tamaralla temperamenttia. Onneksi osaat häntä käsitellä. 😀

    VastaaPoista
  9. Tamarassa on selkeää filmitähtiainesta ja diivamainen asenne ja asento tuo luonteen hyvin esiin; vaatteiden ja asusteiden glamourista puhumattakaan.
    Tästä sain kyllä inspiraaatiota yhteen omaan projektiin. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi 👸! Kerrothan sitten omasta projektistasi!

      Poista
  10. Hyvää juhannusta sinulle ja Tamaralle :)!

    VastaaPoista
  11. Hih... mikä ihana postaus... naurusta kostui silmänsyrjä...
    Vaan mahdoitko Tamaralle sellaiset vermeet pukea, että pysyy "nahoissaan" - bilehile vielä vie yöttömässä yössä.... innostuu liikaa mystinen pitsiin piiloutunut villikko?!
    Hietatuhatjalkainen olisikin pidempi pureskeltava kuin puujäärä....
    Lahopuissa kasvattavat syötäviä toukkia Amazonilla... minäkin nautiskellut sellaisen elävältään...

    VastaaPoista
  12. Sanoisinko ihana ja napakan topakka Tamara. Kyllä sai hyvät naurut taas.
    Ihanaa Juhannusta

    VastaaPoista
  13. Tamara on siinä juhlahepenissään. Hyvää juhannusta sinulle ja hänelle.

    VastaaPoista
  14. Toivottavasti Tamaralle on myös sadevaatteita, etteivät hienot hepenet kastu.

    VastaaPoista
  15. Voi ihanuus Anna, mitä olitkaan taas keksinyt. Olet antanut mennä mielikuvituksen ihan laukalle ja siitäkös meille iloa riittää. Hyvät kuvat!

    VastaaPoista
  16. Lempeää juhannusta satavuotiaan sylissä!

    VastaaPoista
  17. Voi Tamara, olet sinä kyllä aika kipakka lady. Rouva vai neiti, täytyy käydä lukemassa uudestaan ja tarkkaan ja pahoittelut, minä kuulin sinusta vasta nyt. Mutta hyvä sydän sinulla selvästi on, kun otit Susannat hoiviisi.
    Sitä minä vain jäin miettimään, että onkohan sinulla sukulaisia täällä meillä päin 🤔
    Semmoisia aktiivisia pyöräilijöitä, jotka eivät pelkää sadettakaan? Taitavat asua jonkinlaisessa yhteisössä, minä olen nähnyt vain "portinvartijan", jossain Pöllönkulmalla on kuvakin, mutta muistapa sitä nyt tähän hätään..
    Leppoisaa Juhannusta sinne satavuotiaan pihamaalle - ja sateen sattuessa sisälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Pöllö! Tamara on ollut talvilomalla. Voin kertoa sinulle, että on todella joissakin asioissa aika jäärä ja boheemi. Kelloköynnöksen siemenkodat ovat sellaisia aika isoja, ja viime kesänä Tamara luuli niitä päärynöiksi ja vaati , että keittäisin niistä päärynähilloa ja tarjoilisin sitä hänelle ranskalaisen sinihomejuuston kanssa. Vaikka kuinka yritin kertoa totuutta, niin ei uskonut. Mukavaa juhannusta!

      Poista

Lähetä kommentti