Pelastustoimen kaltaista

Ritarinkannuksen sinisyys houkutteli leikittelemään. Kuvasin sitä ensin Arabian Vanamo-leipälautasen ja sitten Arabian Ping Pong -kahvikupinalusen kanssa.

Pelastustoimi. Kun mietin tämän alkukesän puutarhanhoitoa, niin tulee mieleen pelastustoimi. Tulee hälytys alapihan uudesta kuusiaidasta; pikkuiset kuusentaimet pitää pelastaa pitkän heinikon ja vadelmanvarsien seasta. Kun se tehtävä on suoritettu, niin on tullut jo uusi hälytys - pii paa pii paa - äkkiä vuoden vanhan ruusualueen luo. Siellä vuohenputket yrittävät tukahduttaa pikkuruusut. Myös parissa kukkapenkissä on hätätilanne. Vuohenputket, niitty- ja rönsyleinikit sekä punakoison varret peittävät alleen pienimpiä perennoja. Mitä, kuusiaidasta hälytys, onko se se vanha vaiko jo uusi avunhuuto?! Se on uusi; parissa päivässä heinikko on ottanut taas vallan ja peittänyt kuusentaimet. Tätä tämä sitten on ollut, yhtä pelastamista.

Tämäkin tyyppi olisi tainnut tarvita pelastusta. Kasvi on rohtoraunioyrtti. Uhri lienee kartanokimalainen. Kuvan ruskeat möykyt ovat kuivuneita kukkia. Saalistaja lienee joku hämähäkki, koska uhri roikkuu pää alaspäin sen verkossa. Hiukan on utelias olo.

Mitä on tapahtunut? Voiko verkko tosiaan olla niin vahvaa, että kimalaisen kokoinen öttiäinen jää kiipeliin siihen? Ja mitä hämähäkki tuolle sitten tekee?

Tälläkin kaverilla saattoi olla kuvan ottohetkellä hätä. Paetessaan se päätyi umpikujaan. Mutta tähän ei pelastustoimea tarvittu. Kuvaaja perääntyi heti valokuvan otettuaan.

Tykkään kovasti tästä jänönsalaatista. Se on niin herkän kaunis luonnonkukka. Kauempaa katsottuna korkeita kukkavarsia ei näy, vain pienet keltaiset "tähdet" tuikkivat isoina rykelminä.

"Hei, häivy siitä, mitä siinä töllötät? Etkös tiedä kuka minä olen. Minä olen nelivyöjäärä. Enkä ollut piileskelemässä täällä vähän lahonneen koivunkannon kuoren välissä. Ja ei, en ollut myöskään tarpeillani. Laskin tuonne alas vähän jälkikasvumateriaalia. Ja sitä paitsi, tämä vain sattuu olemaan myös mielipaikkani, you know, rauhoittumis- ja voimaantumispaikkani. No, voisitko viedä sen kamerasi siitä edestä, jotta pääsen kapuamaan täältä ylös! Siis nyt heti! Parasta olisi, sillä jos et sattunut huomaamaan, niin minulla tosiaan on neljä, siis neljä mustaa vyötä, ja vielä lisäksi neljä keltaista. Keltaiset nyt ovat lähinnä vain koristeita."

Tämä on tesmaperhonen. Melkein aina löydettyäni ja kuvattuani jonkun uuden perhosen käy niin, että ajattelen " tämän täytyy olla joku harvinainen". Sitten kun löydän lajin perhoskirjastani, niin siitä kerrotaan "on yleisimpiä päiväperhosiamme". Niin kävi nytkin.