Ketoset

Satavuotiaan alapihalla on ollut turhan paljon pelkkää nurmikkoa. Päätin kokeilla sellaista lähes itseitsensä hoitavaa ketoa, itsepalveluketoa. Kaivoin pyöreän alueen ympärille pienen ojan. Soikion läpimitta on jotain seitsemän metriä. Ketosen sisäpuolellakin vähän kaivelin esiin multamaata, ja heittelin sinne kaikenlaisten niittykukkien siemeniä.

Huomasin, että tykkään tämmöisistä puutarhaprojekteista, joissa annan alkuun pienen sysäyksen ja sallin luonnon hoitaa loput. Sitten vaan seuraan jännittyneenä ja mielenkiinnolla mitä tapahtuu.

Havaitsin myös, että tuollainen nurmikkoon kaivettu multainen seinämä houkuttelee maa-ampiaisia pesimään. Ainakin kahdessa kohtaa on pieni reikä, josta niitä luikahtaa maan sisään. Täytyy yrittää muistaa olla varovainen, ettei käy niinkuin lapsena. Olin peltojen välissä olevan ojan pohjalla tallannut maa-ampiaispesään, ja saanut koko pesällisen kimppuuni. En itse muista siitä mitään, sen verran pieni olin ollut. Mielikuvissani iso musta ampiaispilvi seuraa minua, kun juoksen pitkin peltoa karkuun. Myöhemmin aikuisena puolukoita kerätessäni myös osuin maa-ampiaisten pesään. Sen verran vieläkin on inhottava olo ampiaisista, etten pysty tilaamaan Suomen luonnonsuojeluliiton Luontokaupasta "Save the Queens" -t-paitaa.

Ketosen alkutilanne näytti tältä.

Kesäkuun kymmenespäivä Ketonen oli tämännäköinen.

Alkukesän rankkasateiden jälkeen jo pitkäksi kasvanut heinikko oli täysin lakoontunut, joten menetin toivoni, että kylvämäni niittykukat sieltä alta pääsisivät kasvuun.

Kaatunut heinä alkoi kypsyä, ja muita kasveja nousi heinien läpi. Mutta niitä kylvämiäni niittykukkia ei näkynyt.

Ketosessa oli lopulta sittenkin pari kylvettyä kesäkukkaa.

Jotkut valkoinen ja sininen 'Japanese mix' - kesäkukkaseoksesta. 

Yksi kiva yllätys oli se, että huomasin Ketosessa kasvavan palsamipoppelin taimen. Se on tervetullut, saa kasvaa siinä ainakin pienen puun kokoiseksi. Sen emokasvi on noin kymmenen metrin päässä. Lajin sanotaankin helposti tekevän juurivesoja.

Ketosessa viihtyneet (1 kpl 🤣) perhoset:

Luultavasti virnaperhonen on tämä, joka piileksi ruohon seassa.

Kesäkuun alussa tein vielä toisen ympyrän, mutta pienemmän; Pikkuketosen. Sitä kaivelin mullalle reilummin. Keltavuokkolämpäreen jätin kääntämättä. Alennusmyynnistä sain kymmenen pussia kukkien siemeniä yhteishintaan 3,40. Ne kaikki viskoin Pikkuketoseen.

Heinäkuun 12. päivän tilanne. Molemmat ketoset olivat saaneet "koristeeksi" varastoista löytyneitä vanhoja työkaluja. Pikkuketosessa sojottaa heinähanko.

Huomaatko? Eletään elokuuta, ja todellakin Pikkuketosessa kukkii krassia ja ruiskukkaa. Muutama kehäkukka on nupulla. 

Myöhemmin avautui kehäkukkien lisäksi muutama unikko.

Ja parhaillaan siellä kukkii malvaa.

Tässä alkukesällä otetussa kuvassa Pikkuketonen on etualalla ja sen jälkeen Ketonen. Punaisena näkyy köynnöstorni Tamaroineen.

🦋 Ehkäpä ensi kesänä noissa ympyröissä kukkii enemmän. Ihan riittää muutamakin kukkavarsi, ei makeaa mahan täydeltä.

Yläpihalta katsottuna Ketoset näkyvät tuossa keskivaiheilla; Pikkuketonen kokonaan ja Ketonen osittain koivunrungon takana. Muuten, tuo koivu on kipeä, paha kolo, mutta sinnittelee hyvin. 

Olen mieltynyt pallonmuotoon, ympyröihin nurmikolla. Tuonne mahtuisi vielä pari pallopenkkiä. Ehkä heinäpelloiksi, heinäpalloiksi.

Tämän aamun taivas: