Nupinaa ja nupikoita

Syyshohdekukka kukkii ja hohtaa syksyllä. Siinäpä kasvi, joka kunnioittaa nimeään.

Köynnöstornin mustasilmäsusannat vaan rehevöityvät syksyn edetessä. Tamara istuu tuolla tornin toisella puolella ja nauttii siellä kelloköynnösten kukista. Paitsi nähdessään kameran kädessäni ei enää ollutkaan tyytyväinen vaan nupisi jotain hänen laiminlyömisestään; en kuulemma tarpeeksi kuvaa häntä. Voi sentään.

Pensasruusuissakin on vielä kukkia.

Pikkuorvokit ovat ihania, kun ne kukkivat varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.

Koivupölkyn ympärille on kasvanut paistettukananmunasämpyläsieniä.

Joissakin ruokapakkauksissa lukee kuvan vieressä "Tarjoiluehdotus" vaikka siinä kuvassa olisivat vain ne lihapullat. Tässä olisi nyt todellinen tarjoiluehdotus. Varoitus: En ole selvittänyt ovatko nuo sienet syötäviä, joten älä oikeasti syö, syötä tai tarjoile.

Yläpihan nurmikossa kasvaa runsaasti ruskonupikkaa. Se on jotenkin niin söpöä.

Syysaurinko on erilaista verrattuna aurinkoisten kesäpäivien valoon. Nyt valo ja varjot ovat jotenkin "kovempia". Tiedän, ettei tuo ole oikea termi, mutta en keksi parempaakaan. En oikein osaa selittää.