Toiveikas talvimieli

Kivipellon Saila blogissaan kirjoitti hamsterihommistaan, joten nyt on aika julkaista tämä juttu.

Veikko Huovisen Hamsterit (WSOY 1957) on kirja, jonka otan esille kirjahyllystäni joka syksy. Se on riemullinen kuvaus iloisesta syksystä, jolloin varustaudutaan talven varalle. Se saa suorastaan innolla odottamaan hurjia lumimyrskyjä ja paukkupakkasia.

Toinen kirjan ihana anti on sen vanhahtava kieliasu.

Kirjassa kerrotaan ensin itse Hamsterista. Hän on yksin maaseutumökissä asuva mies. Mökki on maalattu punaiseksi, ja sen vierellä kasvavat tuomi ja pihlaja. "Hänen nimensä on Hamsteri. Kun ihmisellä on sellainen nimi, ei tarvitse pitää surua etu- ja sukunimestä."

 "Hamsteri rakastaa lämpimästi kaikkia kirjoja, joissa puhutaan monenmoisista varastoista." "Hamsteri pitää englantilaisista mitoista: paunoista, nauloista, unsseista ja busheleista." "Voi taivas, miten Hamsteri rakastaakaan vanhahtavia, romanttisia mittoja: virstoja, Amsterdamin jalkoja, tynnyrinaloja, sentnereitä, kannuja ja tynnöreitä. Tynnöri on satumainen mitta, sen voi kuvitella miten suureksi tahansa, täynnänsä rommia, suolalihaa, valaanrasvaa ja leipää."

"Talvi-iltoina, vihurien liehutellessa lumijauhoa kinoksien harjanteilla ja pihlajanoksan rapsuttaessa ikkunaan, Hamsteri kerää lukutuolinsa viereen kirjoja, joissa kerrotaan hirsikämppiin majoittuneista metsästäjistä ja muista vaeltajista. Hän etsii kirjoista lumimyrskykohdat."

"Tällaiset lukuillat päättyvät aina siihen, että Hamsteri menee ruokakaapille iso puukko kädessään. Jo aamulla, nähdessään tuiskun nousevan illaksi, hän on varannut puoli kiloa savustettua, tummaa kestomakkaraa. Tuollaisessa makkarassa yhtyvät hänen mielestään suolalihan ja savustetun kuivalihan esikuvalliset edut. Hän leikkaa puukollaan tai repii hampaillaan isoja palasia makkarasta ja syö ne maiskutellen ja suutaan hirvittävästi mukeltaen, koska varmasti turkismetsästäjätkin niin syövät. Sitten hän röyhtäilee ja murisee itsekseen jotakin valjaskoirille annettavasta kapakalasta. Viimein hän etsii vaatekaapin nurkasta geneveripullon ja nauttii siitä korttelin tai tuopillisen. Geneveriä hän ottaa siksi, että se luultavasti eniten muistuttaa vuosisatojen takaista 'paloviinaa' ja on maultaankin hyvin pahaa. Pullollinen kestää kaksi talvea, joten nuo korttelit ja tuopilliset eivät ole kovin vetäviä."

Kesällä Hamsterin naapuriin muuttaa kaupunkilaisperhe; isä Rurik, äiti Tellervo ja lapset Raisa, Niilo ja Pauli. Hamsteri saa heidät innostumaan talvivarastojen hankkimisesta. Seuraa onnellisia yhteisiä hetkiä, mm. retki lakkasuolle. Kaikenlaista ostetaan talven varalle, jos vaikka kauppaan ei pääse lumimyrskyn takia kulkemaan. Sokeria, jauhoja ja säilykkeitä hankitaan suuret määrät. Myös lähituottajilta hankitaan kaikkea tarpeellista.

"Hamsteri esittää Rurikille seuraavan päivän ohjelman. He päättävät ottaa mukaansa eväitä ja tehdä kävelyretken. Ensin he käyvät eräässä talossa sopimassa juurikasveista ja lampaista. Sitten siirrytään Vilhelmiina-muorin mökille tekemään tilaus huopatallukkaista ja Rurikin turkisliiveistä. Hetimmiten taas suunnataan askeleet Jallu-ukkelin luo, jolta tilataan honkapuuta. - Honkapuuta, mitä varten ... mitä käytäntöä sillä on? utelee Rurik. - No, mitä poltat takassa sitten, jos et honkaa, sanoo Hamsteri. - Ei ole mitään niin ihanaa polttopuuta kuin punertava, raikas kelohonka, tervaisin oksin, pihkaisin uurtein. Se syttyy kuin ruuti, se palaa jylisten, se antaa intoa ja polttaa surut pois. Siinä on ihana tuoksu, tuulahdus rannattomalta havumereltä, terveiset suurilta soilta ja vaarojen kupeilta."

Rurik tilaa Vilhelmiina-muorilta myös tikkurin, paksun villapaidan sekä mm. villasukkia koko perheelle.

Kun Rurik ja Hamsteri asioivat erään metsästäjän luona, tämä myy koiransa Luppakorvan Rurikille. Metsästäjä markkinoi koiraansa näin:

 " - Siitä saatte hyvän koiran, tarjoaa metsästäjä. - Se on viisas ja mietiskelee kaikenlaisia asioita aikansa kuluksi. Opettakaa sille aakkoset, niin jouluna se jo lukee sujuvasti ainakin poikien kirjoja! Antakaa sille shakkilauta eteen ja jo neljännellä siirrolla huomaatte olevanne häviöllä. Näettehän sen otsan?"

Syksyn edetessä kaikki alkaa olla valmista talven tulla. Vesisateiden jatkuminen turhauttaa. Lopulta tulee sitten se innolla odotettu talvi lumituiskuineen. 

"Kautta maan ihastellaan lumen tuloa." "Hevosmiehet katselevat rullakartiinien raoista, että tuleepas rekikeli. Kilpahiihtäjät syöksyvät yhtenä miehenä lumisiin metsiin. Vankikarkurit ovat iloissaan, kun lumi peittää jäljet."


"Ja niin alkaa oikea talvi, kylmä, armoton. Kuutamoöinä kaikki jäätyy. Aamut ovat raudanhehkuisia, iltahämärät kolkosti vihertäviä.        Mutta lämpimissä majoissaan hamsterit viettävät rauhallista elämää. He tulevat hyvin toimeen ja odottavat kevättä, joka herättää taas kaikenlaisia toiveita kuten kaikki keväät. Mutta sinne on vielä aikaa, joten tärkeintä on toiveikas talvimieli, joka edellyttää vankkoja elintarvikevarastoja ja villavaatteita, kuten Hamsteri sanoo."

Huovisen Hamsteri on niin vaikuttava kirja, että sen innoittamana olen neulonut itselleni tikkurin, ja tuvan renginkaapissa on pullo geneveriä. Minua hymyilyttää oma toimintani. Pitäisiköhän vielä etsiä kirjahyllyn kirjoista lumimyrskykohtia.

Kommentit

  1. Hamsterin useat lukemiskerrat ovat olleet minullekin riemullinen ja kannustava kirja! Nykyään kai pitäisi puhua huoltovarmuudesta, itse en sitä sanaa koskaan käytä, olen hamsteri. Mutta talven tullen kun lumijauho liehuttelee katoilla ja lumidyyneillä, vetäydyn kammiooni - studiolleni nauttimaan levosta, jonka olen ehkä ansainnut kevään ja kesän ahkeroinneista, niin me miehen kanssa nykyään teemme. Ja miehelläni on uskomaton herkkumuisti, pakkasesta ja kellarista särvintä lämpimään ruokaan ja jälkkäreihin, niitä saa vaikka lumi olisi tuiskuttanut tien umpeen. Tikkuri tai tikkureita minullakin on ja lisää tulossa itselle ja Muruille (pappani käytti tuota sanaa ja se on minulle rakas, kuten sana kuraus eli vetoketju).
    Vaikka talvi tulee, se on minulle lepohetki, latautumisen ja haaveilun aika, villalanka-aika ja silloin voi lukea kirjoja, joissa on lunta paljon kuten Santeri Ivalon Viipurin Pamaus, siinä on myös ihanaa vanhahtavaa selkeää kieltä eli vahva suositus.
    Kiitos tästä ihanasta postauksesta!

    VastaaPoista
  2. Oh hoh. Uskomaton postaus ja tuo sailan kommentti. Tulipas hyvä mieli.

    VastaaPoista
  3. Onpa ihana kertomus, loistavasti kerrottu ja ihanat katkelmat! Hih, vankikarkurit tyytyväisiä. En ole lukenut Hamsteria, mutta kyllä se täytyy joskus lukea. Minä luen talvisin mielelläni vanhoista retkistä etelä- ja pohjoisnavalle, vaikka niissä koetaankin järkyttävää nälkää ja kylmää, mutta sitäkin ihanammalta tuntuu kääriytyä untuvapeittoon tai hakea kaapista syötävää. Ja on sentään katto pään päällä, ei tule viima telttakankaan läpi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti