Hyi mikä sika!

Ensin kaikenlaista sekalaista viime päiviltä.

Noppasukkien kuudella värillä jatkoin sukkien neulomista paksuuntuvilla raidoilla. Jotkut värit alkoivat jo loppumaan.

Illan hämärtyessä vaahteranlehtien punaisuus hohti vahvemmin.

Maijan blogissa "Oma tupa, tontti ja lupa" kerrotaan, että punainen väri puiden lehdissä kertoo stressistä. Oranssi ja keltainen ovat varautumista ilmentäviä värejä puiden lehdissä.

Tuli ihan surku, kun katselin vaahteroitani; ne ovat stressaantuneet. Mutta tietysti se kuuluu asiaan näin syksyllä valon vähentyessä. Niiden pitääkin reagoida juuri noin tähän aikaan vuodesta.

Metsäpuutarhaan siirtämäni mongolianvaahtera kasvaa kivasti.

Kuutamoa ja tähtitaivasta on ollut ihaltavana useina öinä.

Maakellarikummulle on jotkut aiemmin istuttaneet herttavuorenkilpeä ja joitain pensaita. 

Ja sitten kerron vielä viimeisimmästä havainnosta Satavuotiaan tontilla.

Metsässä vuorelle vievän Köysitien vieressä havaitsin uusia kuorimis- tai kyhnyttämisjälkiä kaatuneen kuusen rungossa. Pian huomasin maassa hyvin tummaa, lähes mustaa kakkakasaa ja kakkapökäleitä. Hyi mikä sika! Keskelle polkua päästellyt! 

Juttelin naapurin kanssa (en siksi että olisin epäillyt häntä), ja hän kertoi näillä seuduin nähdyn villisikoja. Jestas! Tutkin nettiä; kakka sopi villisikaan; mustaa ja makkaramaista. Se olikin ollut siis todennäköisesti oikeasti sika, villisika, metsäkarju toiselta nimeltään.

LuontoPortin mukaan villisikauros voi painaa yli kaksi sataa kiloa ja olla lähes kaksi metriä pitkä, siis pitkä ei korkea. Eli aikamoinen jötikkä. En haluaisi painikaveriksi.

Villisika liikkuu hämärällä ja pimeällä, juoksee nopeasti ja ui hyvin. Murahtelee ja tuhisee etsiessään ruokaa (kuten monet ihmiset seisoessaan jääkaapin ovella), ja haukkuu römeästi tultuaan häirityksi.

Loukkaantuneena tai uhattuna villisika voi käydä ihmisen kimppuun. Silloin se tähtää torahampaillaan reisivaltimoihin, minkä takia tilanne voi olla hengenvaarallinen.

Ovatkohan metsässä näkemäni nukkumapainaumat jonkin karjun jälkiä eikä peuran niinkuin olen aiemmin olettanut. 

Nyt muistin vielä, että alapihan yhden ison risu- ja lehtikasan päällä oli melko isoa möyhinnän jälkea, josta silloin ajattelinkin, ettei taida olla minkään kottaraisen tekosia.

Taidan nimittää tuota otusta jatkossa metsäkarjuksi. Villisiasta tulee liian myönteinen mielikuva; nimittäin herkullinen virolainen ruoka-annos. 

No, tuo metsäkarju voi tietysti nyt loukkaantua tästä epäkunnioittavasta ja tylystä tekstistä ja käydä kimppuun. Täytyy siis olla varovainen!

Jos näet metsäkarjun, toimintaohjeet ovat suurinpiirtein samat kuin karhun kohtaamisessa. Peräänny rauhallisesti, älä käännä selkää. Neuvotaan myös etsimään jokin este; iso kivi tai puu, johon voit nousta. Ilmeisesti metsäkarju ei osaa kiivetä niinkuin karhu osaa. En jäisi kyllä sitä katsomaan, jos on mahdollisuus hiljaa paeta. Kehoitetaan myös soittamaan 112. Jos törmäät autolla metsäkarjuun, pysy auton sisällä, älä tule ulos autosta, ja silloinkin soita 112.