Repolaisen haaste: Tammikuun TOUHU

Tammikuu on talven kolmesta kuukaudesta keskimmäinen. Tammikuu on myös kolmesta talviunikuukaudesta viimeinen. TOUHUT ovat siis vielä rauhallisia ja hiljaisia.

Lepokuukautenakin kaipaan värejä. Niitä nyt ei tuolla ulkona juurikaan ole. Minullehan valkoinen, harmaa ja beige eivät ole värejä, niinkuin olen aiemminkin todennut. Ne ovat puutostiloja; niistä puuttuvat värit. 

Touhusin nyt sen verran, että selasin vanhoja valokuvia löytääkseni sieltä virkistävän värikimaran.

Tämän villatakin ostin kauan kauan sitten Isafjördurista. Silloin eräällä Islannin risteilyllä laiva pysähtyi siellä. Se oli aikaa, jolloin en tiennyt vielä Satu Rämöstä enkä kirjoistaan. Rämö ei ollut vielä edes kirjoittanut Hildur-sarjaansa. Löysin tuon villatakin pienestä villalankapuodista, jonka omistajarouva oli sen itse neulonut. Pidän tuota vaatetta niin suuressa arvossa, että tekisi mieli laittaa se vitriiniin ja olla käyttämättä, jottei vain mene pilalle. Villatakki on kyllä ihan normaalin muotoinen, kuvassa se on mutrulla sohvan selkänojaa vasten.

Vaalea liina menettelee, jos sillä on lempiväriäni oranssia, ja jos se on silittämätön 🤣.

Tämä kuva todistaa, että olen tykännyt vahvoista väreistä koko ikäni. Ihan varmasti olen saanut itse valita tuon kankaan, josta äiti ompeli päälläni olevan mekon.

Vaalea liina käy myös, jos sen päällä on runsaasti vihreää.

Tämän tikkurin ja alla olevat lapaset olen neulonut itse. Paksut kaksinkertaisella langalla tehdyt. Tarvitseeko erikseen kertoa, että ovat lämpimät? Häh? 😂 No, ei tarvitse!

Valkoinenkin käy, jos se on kielo tai maitoon keitetty kaurapuuro.

Ruskea väri käy, jos se on suklaata.

Tähän vielä kuva, joka ei ole värikäs, kylläkin valitettavasti huonolaatuinen. Kuva kuuluu kaikkeen edellä lukemaasi ja näkemääsi liittyvään harjoitustehtävään. Muistat tuon ensimmäisen kuvan punaisen villatakin. Myöhemmin toisella Islannin risteilyllä etsin uutta villatakkia Reykjavikin kaupoista. Ei ollut juurikaan minun makuuni kauniita. Erään kaupan valikoimassa oli sentään yksi. Kovin vaikeaa ei liene arvata minkä noista kuvan villatakeista tai -paidoista ostin.

Touhuamisesta puheenollen; kannustan toimettomuuteenkin, olemaan touhuamatta koko ajan. Kokeile esimerkiksi kahden tunnin stoppia. Asetu mukavaan asentoon loikoilemaan sellaiseen aikaan ja paikkaan, jossa saat olla rauhassa. Lähelläsi ei saa olla mitään ääniä päästäviä laitteita. Vireystilasi pitää olla sellainen, ettet nukahda vaan pysyt hereillä koko kaksituntisen ajan. Pidä silmät auki. Sitten vain olet. 

Itsellä on käynyt niin, että aluksi kaikenlaista asiaa pyörii mielessä iloisena sekamelskana. Pikkuhiljaa pää alkaa rauhoittumaan ja selkiintymään sekä  tyhjentymään ajatuksista. Asiat tuntuvat olevan järjestyksessä, mieli on kepeä.