Miltä veriletun nauru kuulostaa?

Eilinen päivä herätti minussa ajatuksia ystävä -sanan käytöstä. Ymmärrän mitä tarkoittaa, kun ihmiset ovat ystäviä keskenään. Tajuan myös "eläinystävä" -nimityksen. Tiedän myös esineisiin liittyvän romanttisen rakkauden eli objektofilian. Mutta sitä en ymmärrä, miten ihminen voisi olla jonkun villasukan, kasvin, ruoka-aineen tai kirjan ystävä.

Olet varmasti joskus kuullut jonkun sanovan, että: "En ole sarjakuvien ystävä", "En ole maksalaatikon ystävä" tai "Olen keltaisten kukkien ystävä".

Suo nyt minulle se ilo, että irvailen vähän tällä asialla. Korostan, että tämä ei kohdistu kehenkään henkilökohtaisesti, jos vaikka tuntuisikin siltä, että nyt kalikka kolahti. Minulle ei edes jää mieleen tällaiset asiat, että onko joku jossakin yhteydessä käyttänyt ystävä -sanaa tällä tarkoittamallani tavalla. Kirjoitan nyt siis yleisellä tasolla tästä aiheesta.

Ja tämä on siis pelkästään minun ongelmani. En voi sille mitään, että nipottajalohko aivoissani höristää korviaan tietyissä tilanteissa. Siis minun oma ongelma; sinä saat minun puolesta puhua ja kirjoittaa ihan miten tykkäät.

Ja tietysti oikeasti tiedän, ettei ystävällä tarkoiteta esineiden kyseessä ollen samaa asiaa kuin ihmisystävistä puhuttaessa. Mutta silti ... saanen kohta vähän irvailla.

Mutta ensin tämä ihmettely. Kun sinulle tarjoillaan verilettuja, niin ehkä sanot, ettet ole verilettujen ystävä. Tarkoitat varmaan, etteivät ne maistu sinulle tai jostain muusta syystä et halua niitä. Mutta miksi et sitten sano sitä suoraan? Kun sinulle ojennetaan verilettuvatia, niin mikset sano: "Ei kiitos, en tykkää niistä"? Miksi siihen pitää joku ystävyyslöpinä sotkea? 

Minkälainen sitten on ystävä? Mitä ystävän kanssa tehdään?

Ystävän kanssa käydään kävelyllä. No, jos olet laskiaispullan ystävä, niin käytkö kävelyllä sen kanssa? Jaaa, itseasiassa mistäs minä tai muutkaan voi sitä tietää vaikka kävisitkin. Voihan olla, että vaikka kaikilla vastaantulijoilla on taskut täynnä laskiaispullia tai verilettuja tai molempia. Ehkäpä juuri ne, jotka näyttävät puhuvan itsekseen, keskustevatkin taskussa olevan mannapuuroystävän kanssa.

Ystävän kanssa puhutaan kaikista mahdollisista asioista, sekä nauretaan ja itketään yhdessä. Minun on jostain syystä vaikea kuvitella, että parsakaali vastailisi minulle, tai kertoisi omista kokemuksistaan, tai nauraisi kanssani, vaikka kovasti siitä tykkäänkin.

Ystävän kanssa harrastetaan yhdessä. Hyvä on. Minun mielestä aladoopi eli lihahyytelö on herkullista. Jos pitäisin sitä ystävänäni, niin menisin sen kanssa kuntosalille. Pistäisin sen sellaiseen rasiaan, joka mahtuisi hyvin laitteissa oleviin juomapullokoloihin. Etenkin jalkaprässissä lihahyytelöllä saattaisi olla vaikeuksia toimia, mutta tietenkin ystävänä auttaisin. Mitä pitempään touhuaisimme kuntosalilla, sitä enemmän alkaisimme muistuttaa toisiamme. Eikös jotkut ystävykset näytäkin ulkonaisesti kuin samalla muotilla valetuilta. Kun poistuisimme lihahyytelön kanssa pitkäkestoisen yhdessä kuntoilun jälkeen kuntosalilta, niin minunkin liha olisi hyytelöä.

Tottakai ystävän kanssa mennään kuntoilun päätteeksi yhdessä saunaan. Voi minun suklaaystävääni! Kuinka hän lauteilla ihan silmissä rentoutuisi ja pehmenisi.

Ystävän kanssa on olemassa molemminpuolinen luottamus. Minä kyllä luotan villasukkaystäviini ja pidän heistä hyvää huolta. Miten se näkyy, että he luottavat minuun? Miten he auttaisivat minua, jos putoan tikkailta ja loukkaan käteni? Ystävän kuuluisi auttaa.

Ystävyys on vastavuoroista. Mitä hyasintti antaa minulle, kun minä annan sille vettä? Hetkinen, heeeetkinen! Himskutti, nyt jutultani on vaarassa pudota pohja pois, nyt varovasti, nyt on varottava sanojani. No joo, sovitaan, että kasvit voivat olla ystäviä. Esimerkiksi juuri tuo hyasintti antaa kauneuttaan ja tuoksuaan minulle. Mutta ei, en tiedä sittenkään. En minä nyt kävelylle lähtiessä ottaisi hyasinttiystävää mukaani. Tultuani sisään tuolta pakkasesta toteaisin vain, että hupsista, ystävä paleltui ja heitin sen roskikseen.

Ystävyyden synnyssä ei ole iällä merkitystä. Ystävyys ei lopu siihen, jos toinen sairastuu tai muuten muuttuu. Epäilenpä! Onko näin, jos lähden silakkafileystävieni kanssa kolmen viikon etelänmatkalle?

Käännelläänpä tätä juttua vielä hiukan. Palataan tuohon tilanteeseen, kun joku tarjoilee sinulle verilettuja. Jos sanotkin, että "ihanaa, olen verilettujen ystävä", ja otat niitä ison kasan lautasellesi ja alat hyvällä ruokahalulla syödä niitä. Niin, tarkoittaako se, että yleensäkin syöt ystäviäsi tai jopa ystäväsi? Tavatessasi ystävän halaamisen yhteydessä puraiset mojovan palan poskea ja alat mutustella sitä nautiskellen. Teetkö noin? Minä kyllä varoisin tyyppejä, jotka sanovat olevansa jonkun syötävän ystäviä 🫣.