Poroja pihalla?

Halusin tähän juttuun kuvia mukaan. Mietin, että miten voi saada jätteistä, tässä tapauksessa käytetyistä kahvinporoista, hyvän kuvan. Päätin yrittää jotain. Tähän kuvaan kokosin punaisen muovin päälle käytetyistä ja märistä sekä vähän myös kuivista kahvinporoista piparimuottitekniikalla kuvion.

Näin pääsit ensimmäisten joukossa näkemään kahvinporotaiteilijaurani ensimmäisen työn. 🤣 Sen nimi on 'Aamukukka'.

Selasin vanhoja puutarhalehtiä. Viherpihassa 3/2025 oli juttu otsikolla Poroja kasveille? Tekstin on kirjoittanut Outi Tynys. Asiantuntijana on ollut johtava tutkija Tapio Salo Luonnonvarakeskuksesta. Luin jutun tarkkaan, ja hyvä niin.

Nimittäin tähän asti olen toiminut niin, että kahvittelun jälkeen olen käynyt sirottelemassa vielä vähän lämpimät porot ruusuille ja joskus myös syreeneille. 🫣 Väärin! Mistähän ihmeestä olin saanut päähäni tuollaisen ajatuksen. Tuhkan kanssa voisi toimia noin, mutta ei kahvinporojen, ei edes nokipannukahvinporojen.

Ensinnäkin kasvien lannoitteeksi kahvinporoista ei ole. " ... koska ne sisältävät melko vähän ravinteita: jonkin verran typpeä, fosforia ja kaliumia sekä pieniä määriä sivu- ja hivenravinteita, kuten magnesiumia, kalsiumia, rautaa, sinkkiä ja mangaania."

Kahvinporoista on lähinnä hyötyä maanparannusaineena, silloin kun ne on sekoitettu kompostiin muiden eloperäisten jätteiden joukkoon.

Tuoreita poroja ei pitäisi heitellä suoraan kasveille, sillä niiden sisältämät rasvat ja hapot haittaavat kasvien juuristoa. No niin. Minä olen itseeni tyytyväisenä kierrättäjänä tehnyt juuri noin. Voi sentään.

Tekstissä mainitaan kuitenkin, että tuoreita poroja voi käyttää kohtuudella maanparannukseen. Esimerkiksi isolle alppiruusulle voi antaa useita suodatinpussillisia vuoden aikana. Nuorille kasveille poroja vain vähän. Taimimullassa porot voivat haitata itämistä ja juurten kasvua. Myös kohtuus on siis avainasia. Minä kun iloisesti tyhjensin suodatinpussin sisällön ruusun juurille joka päivä. Voi sentään.

Lähinnä kahvinporoja suositellaan happaman maan kasveille, kuten alppiruusuille ja pensasmustikalle, siis kohtuudella niillekin. Muistatko mille kasveille minä porot sirottelin? Juu, kyllä, ei-happaman maan ruusuille ja syreeneille. Voi sentään.

Tuli tuosta tekstissä mainitusta mangaanista mieleen yksi ihan muu asia. Jos sinulla on oma kaivo, josta juot vettä, niin olethan tutkituttanut sen veden laadun? Kaivovedessä oleva liiallinen määrä mangaania on tutkimuksissa todettu liittyvän jotenkin alzheimerintaudin kehittymiseen. Mm. motoristen toimintojen hidastuminen liiallisen mangaanin haittavaikutuksena mainitaan thl:n tekstissä. Lisätietoja löydät mm. thl/aiheet/ympäristöterveys

Ravinnosta ihminen ei voi saada liikaa mangaania, ainoastaan kaivovedestä ja saunoessa löylyvedestä. Löylyvedestä? Juu, kun heität kiukaalle vahvasti liian mangaanista vettä, sen vesihöyryistä ihminen nenän limakalvojensa kautta saa mangaania elimistöönsä. Voi sentään.

Vielä pakko lisätä tähän samaan tekstiin taas yksi ihan muu asia. Edellisessä jutussani mainitsin psykiatrian erikoislääkärin ja ratkaisukeskeisen suuntauksen kouluttajan Ben Furmanin. Googlettamalla päädyin katsomaan lyhyttä    Youtube-videota (Ajassa, 20.11.2025), jossa häntä oli haastateltu masennuksen hoidosta. Hän kertoi laitoshoidossa olleiden masentuneiden vanhusten hoitoon liittyvästä tutkimuksesta. Jotkut hoitomuodot olivat pahentaneet tilannetta, moni oli parantanut tilannetta vähän, ja yksi hoito oli ollut selvästi tehokkain, kirkkaasti ylitse muiden; nimittäin puutarhaterapia. Ettäs tiedät! Pihalle siitä nyt, jos se vain on mahdollista! Kasvien luo!