Tamara on pihkassa
Tamaran alkukesä on mennyt hyvin. Hän on nauttinut auringonpaisteesta ja virkistynyt sateessa. Köynnöstornilla istuskelu on kivaa varsinkin kun kelloköynnökset ja mustasilmäsusannat alkavat osoittaa kiintymystään Tamaraan.
Tässä yhtenä päivänä kuljeskelin Satavuotiaan alapihalla. Ajattelin mennä jututtamaan Tamaraa. Kun Tamara huomasi lähestymiseni, hän nopeasti laittoi jotain käsilaukkuunsa. Vähänkö ihmettelin.
☘️☘️☘️
Minä (M): Moikka, mitäs kuuluu?
Tamara (T): Hyvää.
M: Hmm, hyvää, onko jotain tapahtunut?
T: Ei, mitäs täällä nyt tapahtuis.
M: Mitä sinulla on käsilaukussa?
T: Ei mitään.
M: Eikö mitään?
T: No ei ei, ei mitään.
M: Näin kun laitoit sinne jotain.
T: Enkä laittanut, mitä mä muka olisin sinne laittanut.
M: Ok, minä tästä jatkankin matkaa. Mukavaa päivää!
☘️☘️☘️
Ehdin ottaa jo muutaman askeleen. Silloin ...
... Tamaran laukussa alkoi soida Saarenmaanvalssi.
☘️☘️☘️
M: Onko sinulla puhelin siellä laukussa?
T: Ei, ei tietenkään.
☘️☘️☘️
Yritin pysyä rauhallisena. Olen Tamaran huoltaja ja vastuussa hänestä, joten katsoin velvollisuudekseni tutkia asiaa.
☘️☘️☘️
M: Näytä, anna se puhelin minulle.
T: Ei mulla ole puhelinta, jätä mut rauhaan.
M: TÄNNE se puhelin.
☘️☘️☘️
Tamara ojensi puhelimensa nyrpein ilmein. Toisaalta näytti siltä, että halusikin päästä kertomaan jotain.
Puhelimesta näin, että äskeinen soittaja oli ollut joku Väbänen.
☘️☘️☘️
M: Kuka tämä Väbänen on?
T: Ei kukaan. Ei se ole sen oikea nimi. Se on vaan yks tyyppi. Se on niin söpö niin sanon sitä Väbäseks. Sillä on ihanasti kutittavat viikset ja kaulassa punainen ja sininen huivi ja ihan cool farkkutakki. Ja se opiskelee jotain, sillä on silmälasit ja kaikki.
M: Mistä sinä sen tunnet?
T: No mä näin sen kerran.
M: Missä ja milloin?
T: Milloin ja milloin, enhän mä oo päässyt täältä minnekään muuta kuin silloin juhannusaattona.
M: Mutta sinähän sanoit, että vain kävelit yksin rannalla, etkä tavannut ketään, etkä mennyt tansseihin.
T: Ai sanoin vai, mitä välii, menin kuitenkin.
M: Muuten, mistä sinä olet tämän puhelimen saanut? Mehän sovimme, että et tarvitse mitään puhelinta täällä meillä ollessasi.
T: Hah hah, se oli ihan iisiä. Joku puhelinmyyjä soitti mulle ja tarjosi uutta puhelinta alehintaan ja kotiinkuljetuksella. Olit silloin kaupassa tai jossain, kun se tuotiin.
M: Hmm, no, olkoon, kiitos kun sanoit, etkä nyt keksinyt jotain höpöjuttuja.
☘️☘️☘️
Minun täytyi ottaa miettimistauko. Lähdin tupaan keinuttelemaan. Tamara jäi tirskumaan kummallisesti. Tamaran kertomat tuntomerkit sopivat aika hyvin Touhulan Väinöön. En tiedä, voi se olla joku muukin. Mutta jos on Väinö niin, miten ihmeessä ... ? Tapasivatko he sittenkin juhannustansseissa? Tapahtuiko sittenkin se, minkä ei pitänyt tapahtua. Voi sentään!
Istuskelin tunnin verran asiaa pohtien. Tajusin, että minulla oli edelleen se penteleen puhelin kädessäni. Päätin tutkia sitä. Minun piti saada tietää. Avasin tekstiviestit.
🌸🌸🌸
20.6.2026
V: Hei sinä ihana kaunotar, unohdin nimesi 🤔. Minä olen se eilinen viiksityyppi.
T: Mä oon Tamara vaan, ja sä oot mulle Väbänen 😁.
V: 😂😂😂 vai Väbänen, hyvä on. Kiitos Tamara viime yöstä 😘!
T: 😘😍 kiitos sulle, sä oot jotenkin niin ihana.
V: Itseppäs olet. Niin luontevasti otit minua kädestä kiinni, tuntui tosi hyvältä. 😍😍🥰
T: 🥰🥰🥰
21.6.2026
T: Huomenta Väbäseni! 🥰🥰😍 Oletko jo herännyt? 🥰🥰🫠
V: Täällä ollaan, hommissa jo. Vaikea keskittyä. En saa sua mielestäni 🥰🥰🥰💋.
T: 💖💝 mä ajattelen sua koko ajan. 🥰🥰💞
22.6.2026
T: 💘💋💘 milloin nähdään? Iso ikävä! Sä olet niin ihana ja hauska. En ole koskaan ennen tuntenut näin ❣️
V: Voi Tamarani ❤️! Minulla ei ole vapaata viikkoon 😪. Yritän järjestää jotain. ❤️❤️❤️
23.6.2026
T: ❤️
V: ❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️
T: Superikävä ❤️❤️❤️, mä haluun, no, nähdä sut pian ❤️❤️❤️, mulla on ihan ❤️🔥❤️🔥❤️🔥 olo.
V: Niin mullakin ❤️🔥❤️🔥❤️🔥❤️🔥❤️❤️❤️❤️
🌸🌸🌸
Suljin äkkiä puhelimen. Teki pahaa vakoilla toisten intiimiä tunteilua. Upposin omiin muistoihini.
Varmasti on kuitenkin ihan hyvä, että Tamara on löytänyt ihastumisen ja rakastumisen. Näyttääkin niin piristyneeltä. Kun nyt vaan hoitaisivat hommansa. Ja että tuo rakkaus menisi hyvin.
Tamara oli näemmä aktivoitunut myös keittiössään. Löysin melkein jalkojensa juuresta, kelloköynnöksen tyveltä vastapaistettuja vehnäsämpylöitä. Taisi odottaa vieraita? Vai viemisiäkö oli leiponut? Mistä sitä tietää. Voi sentään!



Kommentit
Lähetä kommentti