Häive- ja ratamoverkkoperhoset

Olipa kerran heinäkuinen aamupäivä. Olin tyhjentämässä ulkovessan säiliötä. Yhtäkkiä paikalle pyyhälsi iso tumma perhonen. Oikeasti pyyhälsi; tuli sellainen vaikutelma, että se tuli jostakin kaukaa kovalla kiireellä. Perhonen alkoi hullunlailla lennellä edestakaisin maahan pudonneissa kikkareissa ja nesteissä sekä puuhaani liittyneissä sottaisissa astioissa.

Minulla oli käsissä vähän liian tiukat kumihanskat, jotka olivat vaikeasti riisuttavat. Nyt kuitenkin kesken työni aloin riuhtoa niitä pois. Minun oli pakko saada kuvata tätä perhosta, jollaista en ollut ennen nähnyt.

Aluksi se näytti kokonaan tummanruskealta. Pian huomasin, että sen siivissä välkehti vähän sinistä väriä.

Sen liikkuessa olin pakahtua iloisesta hämmästyksestä. Sinisyys lisääntyi. Eniten sinisyyttä sain tuohon ensimmäisenä olevaan kuvaan. Se on valon taittumiskulma mikä vaikuttaa tuohon sinistymiseen.

Jonkin ajan kuluttua perhonen rauhoittui imemään maasta kosteutta.

Olin luullut sen suunseudussa olevaa jotain vihreää joksikin ruohonkorreksi, joka vain sattumalta oli siinä kohtaa. Nyt huomasin, että sehän oli sen "mehupilli", imukärsä vai miksi sitä sanotaan. Tuosta tuli lähinnä mieleen, että sen oikea imuke on tuhoutunut, ja perhosten varaosaliikkeessä ei ollut enää oikeanvärisiä pillejä vaan sen piti ottaa tuollainen neonvihreä. Se ei jotenkin sovi tuohon perhosen muuhun arvokkaan juhlalliseen ulkonäköön.

Niin innoissani häärin perhosen ympärillä kamerani kanssa, että se lopulta hermostui ja lennähti läheisen syreenipensaan oksalle, jossa se istui naama minuun päin. Nyt kippurassa oleva mehupillinsä näkyi myös hyvin.

Pyytelin häneltä anteeksi häirintääni ja vakuutin, että nyt saa olla rauhassa. Toivoin vain, ettei menisi pois. Myöhemmin näinkin hänet taas maassa istumassa mehupillinsä tiukasti maan uumenissa.

Ulkotöiltä sisään palattuani otin perhoskirjani esille selvittääkseni, että keheen minulla oli ilo ja kunnia tutustua. No siinähän hän komeili heti kirjankannessa.

Väärin! Ei olekaan ihan samannäköinen. Kansikuvassa on pikkuhäiveperhonen, jollaisen näin kaksi vuotta sitten maantiellä.

Tästä kirjasta olen tämän tekstin tiedot noukkinut.

Nyt näkemäni kaunotar on häiveperhonen. Sen leveys on melkein seitsemän senttimetriä. Tämä minun yksilö on koiras, naarailta tuo siniväri puuttuu. Onko reilua?

Häiveperhosen lentoaika on heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Aikuiset eivät käy kukilla, imevät vain maasta kosteutta. Toukka elää raidalla. Ja ennenkuin ehdit näsäviisastella, niin tarkennan, että raita -nimisellä puulla.

Samana päivänä myöhemmin kuvasin tienvierustalla lentelevää perhosta ja ajattelin sen olevan aiemmin näkemäni samanvärinen ketohopeatäplä. Tuota perhoskirjaa selatessani ja perhosen kuvaa tarkemmin katsottuani tajusin, että tämäkin oli uusi tuttavuus; ratamoverkkoperhonen.

Ratamoverkkoperhosen leveys on noin neljä senttimetriä. Sen toukat syövät tädykkeitä ja metsämaitikkaa.