Hangon Satama 22.8.2026 klo 3.52

Hangon Satama. Kuulas aamuyö. Laiturille pysähtyy taksi. Ulos astuu ryhdikäs nainen. Päättäväisen oloisesti kävelee kohti lähintä laivaa. Musta pitkä sadetakki kiiltää sataman valoissa. Takin kaulukset on nostettu pystyyn. Nainen ei katso sivuilleen eikä taakseen. Sataman lastaamisäänet ovat hetkeksi vaimenneet. Vain naisen kenkien kopina laivan portaissa kaikuu yössä. Laiva lähtee kohti Keski-Eurooppaa klo 3.52.

Hytti nro 12. Nainen istuu sängyllä päällysvaatteissaan matkakassi vierellään. Pienen hetken silmissään on nähtävissä epävarmuuden pilkahdus. Hän miettii. Kohta nousee seisomaan, hymyilee ja sanoo hiljaa itsekseen: "Hyvä tästä tulee". Riisuu takkinsa ja puistelee siitä roskat pois. Hytin lattialle varisee kuihtuneita kelloköynnösten ja mustasilmäsusannojen kukkia.

Niitty-yökkösellä on jännä tuo siipien kuviointi. Pikkuperhonen on kuin pieni koru kukkasella.

Ketoseen ilmestyi vähän hassu kukka, jostakin siemensekoituksesta peräisin.

Saimme Tamaran kanssa ikävän tiedon Touhulan Terhiltä. Väinö-rengillä on ampiaispesä kainalossaan. Oli siis jo silloin, kun lomallaan piti kainalossaan myös Tamaraa. Aikamoinen takaisku. Tamara on pahasti allerginen ampiaisille. Sitä paitsi Tamaralla on loukkaantunut olo, kun hän kokee Väinön huijanneen häntä. Tamara oli kysynyt kainalosta kuuluvasta surinasta, ja Väinö oli vain vetänyt Tamaran tiukemmin kainaloon ja kertonut sydämensä siellä hyrisevän rakkaudesta Tamaraa kohtaan. Ja samaan aikaan Tamara oli kuolemanvaarassa!

Tamara oli kiihtynyt, ja suolsi suustaan kysymyksiä. "Minä olin kertonut ampiaisallergiastani Väinölle. Miksi hän ei välittänyt? Miksi hän valehteli? Onko ne hiton ampiaiset tärkeämpiä kuin minä?"

No, siinä kävi sitten niin, että yhtenä päivänä kaupasta palattuani näin Tamaran lähteneen. Tuvan pöydällä oli kirje, joka oli osoitettu sekä Väinölle että minulle. 

Kirjeessä Tamara pahoittelee aiheuttamaansa hämminkiä, mutta toteaa, että hänen oli pakko lähteä. Pakko ottaa etäisyyttä ja selvittää ajatuksiaan. Hän oli ottanut kahden kuukauden pestin rahtilaivaan apulaiskokiksi.

Tavaransa hän pyysi lähettämään Väinön antamaan heidän uuden yhteisen kotinsa osoitteeseen. Tämä tieto lohdutti Väinöä, kun hän hurautti kimpsuineen kampsuineen hakemaan Tamaraa, ja minulla oli vain kirje ojennettavaksi hänelle.

Väinöllä oli tosiaan monta hurmaavaa vanhaa matkalaukkua mukanaan, ja Touhulan Terhi oli laittanut mukaan myös kapioarkun Tamaralle.

Tamaran kirjeessä oli minulle viesti, joka kuului näin: "Saat sen kurkun, vaikka se oli selvästi tarkoitettu minulle".

Kurkun, joopa joo. Aiempina kesinä Tamara oli vakuuttunut, että kelloköynnöksen siemenkodat olivat päärynöitä. Nyt ne sitten ovat kurkkuja! Tuo kuvan yksilö kasvoi ihan Tamaran otsalla.

Palataanpa parhaillaan merellä seilaavalle rahtilaivalle. Apulaiskokki Tamara ahkeroi siellä iloisella mielellä. Hän oppii koko ajan uutta kokkaamisesta ja muistakin keittiöhommista. Porukka laivalla on mukavaa, ja Tamara tulee toimeen kaikkien kanssa. 

Vaikka Tamaran pää surisee siellä kuhisevista ajatuksista, 'kuten Väinön kainalo' Tamara letkauttaa itsekseen, niin meren aaltoilu vie hänet sikeään ja lepuuttavaan uneen öisin. 

Välillä iskee tietysti ikävä, voi Väinö Väinö!

Sillä vähällä vapaa-ajalla, mitä Tamaralle jää, hän pohtii ja pohtii. Elämäänsä. Mitä hän haluaa elämässään? Mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä? Haluaako hän elää yksin, kaksin, kolmisin, ... ? Jos haluaa miehen itselleen, niin millaisen? Ja tietysti myös sitä, että voiko Väinö olla se oikea? 

Jos hän valitsee elämän yhdessä Väinön kanssa, niin yksi toive hänellä olisi tälle. "Kunpa Väinö lopettaisi hunajan käytön ja ostaisi oikeaa deodoranttia."

Pohdinnan avuksi Tamara on ottanut kynän ja paperin käyttöön. Hyttinsä pöydällä on lomake, jota hän aina silloin tällöin tutkailee ja täyttää. Lomakkeessa on sarakkeet erikseen hyödyille ja haitoille sekä nyt että pitkällä tähtäimellä. "Jos nyt menen yhteen Väinön kanssa, niin mitä siitä hyödyn nyt, entäs miltä kymmenen vuoden päästä elomme saattaa näyttää, ja mitä hyötyä siitä saan. Ja vastaavasti mitä haittaa siitä elämälleni voi olla nyt ja kymmenen vuoden päästä." Tamara pohtii, että menettääkö jotain muita mahdollisuuksia elämässään, jos nyt jakaa elämänsä Väinön kanssa. Yhtä huolellisesti Tamara miettii myös toisinpäin. Jos nyt jätän Väinön, niin mitkä sen hyödyt ja haitat ovat nyt, entä pidemmällä tähtäimellä.

Vaikka Tamara on Satavuotiaan pihalla ollessaan toiminut välillä vähän vallattomasti ja tuittupäisesti, niin kappas vain, tositilanteessa hänestä kuoriutuu vakavasti asioita pohtiva nuori nainen. 

Jätänkin hänet nyt rauhaan hyttiinsä lomakkeen äärelle. Tamaralla on hyvä olo itsensä kanssa, ja hän tietää päätyvänsä hyvään ratkaisuun, vaikka ei vielä tiedäkään mikä se tulee olemaan.