Sieltähän se Väinö tuli

Touhulan kesärenki Väinö on siis Terhin tarinoita -blogissa tänä kesänä esiintynyt ja kesän aikana minun blogin Tamaraan rakastunut. Nyt Väinö pääsi tulemaan kultansa luo. 

Katso miten suloinen pari kuvassa on. Ole hienotunteinen äläkä kiinnitä huomiota Tamaran pörröttyneeseen tukkaan. Kuvasin nuorenparin jonkunsorttisen hellänhetken jälkeen.

Tamara oli niin iloinen, kun Wäpäsensä tuli käymään. Hän ei meinannut uskoa todeksi, kun Väinö kertoi, että ei vain tullut käväisemään vaan jää kolmeksi päiväksi. Hänellä on nyt lomaa.

Lomallaan kyyhkyläiset lukivat Päätaloa, kävivät uimassa ja tekivät useita luontoretkiä. Tamara oli niin kiinnostunut kaikesta, mitä biologianopiskelija Väinö retkillään kertoi kasveista, ja eläimistäkin hän tiesi paljon. Nuoripari ehti myös viettämään yhden päivän Turussa. Väinö oli niin kiintynyt Päätalon kirjaan, että kuljetti sitä koko ajan mukanaan.

Yhtenä päivänä löysin pihalta muistilapun, jossa oli pari osoitetta. Oli varmaan pudonnut Väinön taskusta.

Olivatkohan kyyhkyläiset ihan tosissaan olleet jo konkreettisesti etsimässä yhteistä kotia. Näyttävät nuo osoitteet olevan kaupunkiasuntoja. Helsingissäkös se Väinön opiskelupaikka on? 

Muistilapun merkintöjä ihmettelin, mutta sitten tajusin. Olivat laskeneet plussia ja miinuksia asuntovaihtoehdoista. Tarkastipa olivat pohtineet. Ymmärrän tuon, että Tamara oli antanut vain plussia tuolle Helsingin asunnolle.

Minähän en tietenkään mitenkään tarkoituksella salakuunnellut nuorten keskusteluja, mutta kun noita kukkapenkkejä siinä vieressä piti kitkeä, niin eihän sitä korviaan mitenkään voinut tukkia. No, siis kuulin, että Väinön jatkaessa opintojaan Tamara perustaisi pienen kahvilan. Nimikin oli jo keksitty; "Tamaran tortut ja tirakisut". Höristin korviani. Pelkäsin Väinön repeävän nauramaan. Mutta ei, sydämen sivistystä tuolta nuorelta mieheltä löytyi. Kuulin hänen nätisti ohjeistavan Tamaraa, että nimeä kannattaa vielä miettiä, ja että se on tiramisu se erikoisherkku.

Tamaran erheet ymmärtää; hänen maailmansa on ollut viime vuodet niin kapea. Yli kolme vuotta vain istunut Satavuotiaan alapihalla köynnöstornikasvien seuralaisena. Ystävänsä mustasilmäsusanna on toipuillut ja hoitanut naamansa mustelmia, eikä ole ymmärrettävästi jaksanut kovin ylevästi keskustella. Ja kelloköynnösten puhe on ollut yhtä kilkatusta keveistä aiheista.

Väinö paljastui suureksi kukkien ihailijaksi. Tamaran lukiessa lehteä Väinö katseli paljon pihaa ja sen kasveja. Rehellisesti totesi, että tykkäsi Touhulan pihasta enemmän.

Tamara tarjoili Väinölle kaikki keksimänsä herkut. Väinö halusi muistoksi kuvan välipalasta, jossa oli ruisleivän päällä karamellilevitettä ja mustikoita.

Väinön lähdettyä kyselin Tamaralta tulevaisuudensuunnitelmistaan. Kovin oli vaitonainen, kun kuulemma mikään ei ole vielä varmaa. Toiveissaan oli kuitenkin yhteenmuuttaminen Väinön kanssa. Vähän alakuloisena Tamara ilmoitti, että se tarkoittaisi irtisanoutumista Satavuotiaan pestistä. 

Nyt Väinö oli siis palannut vielä Touhulaan palauttamaan Päätalon kirjaa, viimeistelemään työnsä ja hakemaan tavaransa. Tamara ehtisi sinä aikana hyvästellä ystävänsä ja tottua ajatukseen muuttamisesta. Leikkisästi kysyi minulta, että onko hänelle antaa kavioita. Hetken löi tyhjää. Aah, kapioita! Kyllä minä muutamat pyyhkeet ja lakanat Tamaralle järjestän.

Oi voi, tässä kohtaa minäkin tajusin, että saatan menettää Tamaran. Ensi kesänä olisi sitten uuden köynnöstorniseuralaisen etsiminen. Tietäisiköhän Väinö jonkun kaverinsa, joka haluaisi ainakin kesäksi töihin maalle?

Vielä jatkan, kun jäi mietityttämään yksi keskustelu, jonka kuulin vain osittain. Tamara siinä ilmaisi huolensa, että onko heillä tarpeeksi rahaa. Pystyvätkö maksamaan vuokran ja elämään. Pitääkö ostaa vuodesohva, vai olisiko varaa oikeaan sänkyyn ja sohvaan. "Älä huoli Pikkuinen" vastasi Väinö, ja sitten madalsi ääntään juuri sen verran, että kuulin vain pätkän "... en ole kertonut vielä ...". Mitä? Mitä hän ei ole kertonut? Onko Väinöllä joku salaisuus?

Muuten, tuo Tamaran väärien sanojen ja sanojen väärin puhuminen paljastui vierailun lopussa heidän yhteiseksi jekkuiluksi, sisäpiirihauskanpidoksi. Väinön lähtöhetkellä he nimittäin yhdestä suusta kiittivät: "Kiitos Saimi kaikesta ja hyvää loppuloppiaista". Hetken nauttivat hölmistyneestä ilmeestäni ja sitten repesivät nauramaan. Hepulimaiselle nauramiselle ei meinannut tulla loppua. Nuorten nauru tarttui minuunkin, ja vieläkin hymyilen muistellessani heidän keskinäistä lämmintä tunnelmaansa. 

Kiitokset Terhille, kun päästi Väinön lomailemaan.

Kerron vielä, että kysyin ja sain Terhiltä luvan kaapata blogistaan Väinön kuvan ja käyttää sitä tämän jutun yhteydessä.