Satavuotiaan sylissä

Konjakki valmistetaan valkoisista viinirypäleistä. Siitä saatua mehua käytetään ja tislataan, ja säilytetään tammitynnyreissä useita vuosia. Tavallaan siis viiniköynnös ja tammi ovat konjakkikasveja. Mutta tämä juttu ei kuitenkaan liity mitenkään juuri noihin kasveihin. "Konjakkikasvit" on puutarha-alan käsite. Sillä tarkoitetaan kasveja, jotka pieninä määrinä ovat mainioita. Mutta jos niitä on liikaa, liian suuria annoksia, niin siitä seuraa epämiellyttävä lopputulos, kuten liiallisen konjakin nauttimisenkin kanssa käy. Konjakkikasveilla on esimerkiksi miellyttävä voimakas tuoksu, kauniit vahvat värit tai kirjava lehdistö. Miksi muuten "konjakkikasvit" eikä esimerkiksi "pöytäviinakasvit"? En tiedä. Tai ehkäpä tiedänkin. Siksi, että kyseiset kasvit ovat sopivan pieninä annoksina erityisen hienoja, ylväitä, jaloja, fiinejä, ... Karin Berglundin kirjassa (Unelmien kotipuutarha, Otava 1996) Kenneth Lorentzon kirjoittaa, että useimpia tuoksuvia kasveja voi oll...

Nyt on uusi vuosi, mutta vielä kerran vanhat kujeet. Eli vielä yhden kerran leikittelen noilla kasvien nimillä. Jos uskot populaaripsykologisten kirjojen persoonallisuusluokitteluihin, horoskooppeihin tai muihin vastaaviin, niin älä lue tätä. Saatat uskoa tähänkin juttuun, vaikka kuinka varoittelisin. Tässä tekstissä ei ole mitään vakavissaan otettavaa; tämä on pelkkää kasvien nimillä leikittelyä. Tämä teksti on siis jatkoa "Bussinkuljettajanleinikki" (13.10.24)  ja "Liisa on ahkera ja Heikki hyvä" (29.11.24) -jutuille. Tässä jutussa heittelen kysymyksiä itsetutkistelun avuksi. Mutta kaikki on siis leikkimielistä, muistathan sen! No niin, aloitetaan, kysymys kuuluu seuraavasti: Mitähän se kertoo sinusta ,  A ) jos kasvatat puutarhassasi pääasiassa seuraavia kasveja: isovaleunikkoa, jättiväinönputkea, isoniittyhumalaa, jumaltenkukkaa, jättilaukkaa, jättimarskinliljaa, isopäivänkakkaraa, elefanttiheinää, isomaksaruohoa, jättisipulia, isotähtiputkea, komeasilkkikukk...

Tämä on Repolainen reissaa ja räpeltää -blogin Repolaisen aloittama uusi kaikille blogeille avoin haaste. Etsi osallistumisohjeet hänen blogistaan. Oma bingorivini on kupongin keskimmäinen pystyrivi eli neuloa, odottaa, tutkia.  Eilen aloitin kaulahuivin neulomisen oranssilla langalla. Odotin kuvan dekkarin julkaisemista ja kauppoihin ilmestymistä. Sen oli luvattu tapahtuvan viikolla 2, ja silloin sen pääsinkin ostamaan. Olen lukenut kaikki suomennetut Sofie Sarenbrantin kirjat. Nyt tämä ensimmäinen yhdessä Carina Bergfeldtin kanssa kirjoittama romaani "aloittaa uuden kiihkeätempoisen, psykologista jännitystä tihkuvan Frida von Engen -sarjan". Tuo suora lainaus on kirjan kannen esittelytekstistä. Nyt odotan kiihkeästi tuon kirjan lukemisen aloittamista. Ja se tapahtuu puolen tunnin päästä. *** En pystynytkään vastustamaan kiusausta, enkä odottamaan puolta tuntia.  Kirjan varsinainen ensimmäinen kappale alkaa näin: "Valo virtaa keittiön ristikkoikkunasta ja valaisee v...

Tämä haaste taitaa kulkea kahdella eri nimellä. Sen on aloittanut Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi. Sain haasteen Rikkaruohoelämää -blogin Betweeniltä tuolla otsikossa olevalla nimellä. Samaa Päivin aloittamaa haastetta olen muissa blogeissa nähnyt myös nimellä "Kesällä 2024 ilahduttanut  kasvi". Minun kasvini on kelloköynnös. Useimmille se taitaa olla vanha tuttu, mutta minulle se oli uutuus viime kesänä. Kelloköynnös on yksivuotinen, ja sitä löytyy useamman värisenä. Ostin lähipuutarhurilta violetin ja vaalean version (lime) yli metrin pituisina taimina. Ne kasvoivat nopeasti. Alusta asti oli myös selvää, että kelloköynnökset tykästyivät ja kiintyivät Tamaraan, joka istuu köynnöstornin reunalla. Kelloköynnöksen versot vetivät Tamaraa hihasta ja kiertyivät sen kaulan ympärille ikäänkuin sanoen "Pysythän siinä". Ensimmäiset nuput ilmestyivät kesäkuun loppupuolella. Ne avautuivat kiduttavan hitaasti; ensimmäinen kukka oli auki heinäkuun kolmastoista päivä. Kiinn...

Ukkini eli isänisä oli seppä ja maanviljelijä. Tämä 11 cm korkea purkki on hänen takomansa vuonna 1906. Ehkä se on toiminut kahvipurkkina. Ukki kuoli alle 40-vuotiaana keuhkokuumeeseen. Kerron tekstin lopussa miksi näin kävi. Saadessani purkin haltuuni sen sisällä oli vanha lehtiartikkeli otsikolla Naisväki ohjaksissa. Se kertoo isänäidistä ja hänen pojistaan. Lehtijutun kirjoittaja Maikki Pesonen oli kylätiellä kohdannut - suora lainaus:  "kolme reipasta maatalouskamppailijaa, jotka täysinäisin lantalaatikoin palasivat läheisen hevostallin alueelta vieden kotipellolleen ensi kesän satoa varten kasvinravintoaineita. Ensimmäisenä istui lantalaatikon takaosassa säkinkappaleen päällä keski-ikäinen leskiemäntä, jonka kaikki 3 lasta ovat poikia ja jokainen heistä nyt siellä, missä täytyy vielä toistaiseksi silmä kovana tähytä inhan idän suunnalle, ainaisen vaaran vyöhykkeelle." Pitkän tarinan keskivaiheilla juttu jatkuu näin:  "Tottuneesti ohjastaakin naishevosmies Polleaan, ...

Pakkasta on ollut enimmillään noin kymmenen astetta ja maassa on lunta alle viisi senttimetriä.  Pakkanen on rakentanut jääpuikkourut. Vähäinen lumi on lakittanut nauhuksen siemenkodat; takkutukkapunapäät. Pakkanen on piirrellyt ikkunoihin. Pakkanen on jättänyt rauhaan kesäkukiksi hankitut neilikat kylmän tilan ikkunalla; ne viheriöivät sitkeästi, vaikka vieressä on jäinen ikkuna. Mutta sitten pakkanen on kyllä pyörähdellyt leikkipuistoni eli metsäpuutarhan koristeilla ja puraissut rouvaa poskesta.

Tämä on Repolaisen (blogi Repolainen reissaa ja räpeltää) keksimä kiva ja innostava haaste blogeille. Nyt viimeisenä on vuorossa lempivärit.  Tässä kuitenkin ensin kiitoskuva Repolaiselle. Ihan itse räpelsin vähän minäkin. Neulelankakorini kuvastaa parhaiten lempivärejäni. Vahvat värit ovat minulle tärkeitä. Joskus aikoinaan olin kuvannut tekstin pätkän jostakin kuvalehdestä. Valitettavasti en muista tarkemmin mistä ja kenen ajatuksia tekstissä on. Ei liene kuitenkaan minkään tieteellisen tutkimuksen tuloksia. Mutta kuvaa hyvin minun suhtautumista väreihin. Nyt kiitän kaikkia joulutoivotuksista ja toivottelen hyvää uutta vuotta 2025!

            Sinivuorten yö,           siellä uuras työ,           se on päättynyt,           ja on juhla nyt!           Hyvää   ja rauhallista   joulua!           🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄

  Julisteet Tykkään mielettömästi näistä vanhanajan julisteista, joita voi käyttää myös pöytäliinana. Juoksurimpsut Tykkään myös näistä vanhoista koristenauhoista, joissa juoksee tonttuja ja olkipukkeja. Niitä voi pitää esimerkiksi ikkunalaudalla tai pöydällä. Kuvausta varten levittelin ne sohvatuolin kankaan päälle.                                                    Jungstedtin kirja Mari Jungstedtin tuorein kirja Viimeinen tukikohta on yksi herkkukirjoista, joita olen säästellyt joululukemistoksi. Tämä oli siis Kristiina K:n keksimä ja aloittama haaste blogeille. Kiitokseksi hänelle tässä vielä uuden kultapallon kuva!

Joka joulu teen tassupipareita suklaakoristeella. Nyt kokeilin isohkoja sydämiä, joiden sisään laiton hasselpähkinäkaakaolevitettä. Tein myös mehevän tortun. Vuoan pohjalle ensin voitaikinaa, päälle reipas kerros rommi-kirsikkamarmeladia. Kuvassa vasta pieni osa marmeladista. Seuraavaksi kerros Fazerin sinistä ja päällimmäiseksi kerros piparitaikinaa. Tarjoilin sitä kermavaahdon kanssa. Tortusta saisi kauniimman, jos kaulitsisi tuon piparitaikinan sileäksi ja päälle tekisi haarukalla tai jollain muulla vastaavalla kuviointia. Ja pursottaisi sitten tuon kermavaahdon nätisti, eikä rönttäisi lusikalla kuten minä tein. Mutta maku on tärkein. Tarvitseeko sanoa, että tuliko hyvää? Rommin, kirsikan ja suklaan maut sopivat erinomaisesti yhteen. Ja vielä kuva, jossa nuo juhlatortun eri kerrokset näkyvät hyvin. Hyvää itsenäisyyspäivää 🇫🇮🕯!