Satavuotiaan sylissä

Pikkukultasiipi on pienikokoinen eli noin 2,5 cm:n mittainen. Se on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Minä näin sen ensimmäisen kerran. Pikkukultasiipi suosii mm. avoimia matalakasvustoisia ja paahteisia maastokohtia. Itse näin tuon vuoremme huipulla, jossa kasvaa jäkälän lisäksi puolukkaa ja matalaa kanervaa. Toukka syö suolaheiniä ja hierakoita, erityisesti ahosuolaheinää. Laji talvehtii toukkana. Lisää perhosasiaa. Amiraalien joukossa näin aika risaisen yksilön. Ruderaatilla kuhisee edelleen amiraaleja ja myös pari kultakuoriaista näin. Toisaalla kukkivat nauhukset ja malvat.

Se pieni osa metsästämme, jota voisi sanoa lehdoksi, ja jossa kasvaa useita nuoria tuomia, oli nyt uuden perhoshavaintoni estradi. Perhonen oli aika levoton lennellen edestakaisin tuomen oksilla ja pysytteli sellaisilla paikoilla, jonne en pystynyt lähemmas menemään, joten kuva on valitettavasti huono ja päätähti siinä vain pienenä täplänä. Mutta toiminee todistusaineistona. Kuvan perhonen on ruostenopsasiipi , ja tämä yksilö on naaras. Se on harvinainen sekä vanhan perhoskirjani että Suomen lajitietokeskuksen tuoreen tiedon mukaan. Sitä tavataan Suomen eteläosissa paikoittaisena ja harvalukuisena. Se aloittaa lentonsa myöhemmin kuin mikään muu Suomen päiväperhosista ja se lentelee elokuun alusta syyskuun alkupuolelle.  Ruostenopsasiiven voi nähdä ruokailemassa pelto-ohdakkeen kukinnolla. Toukkien ravintokasvi on tuomi. Laji talvehtii munana. Ne ovat valkoisia kauniskuvioisia ja sijaitsevat tuomen vesojen oksanhangoissa. Tässä ruostenopsasiiven levinneisyyskartta. Ym. tiedot ja kar...

Rita A blogissaan "Kieltenopen kotiblogi" esittelee välillä hassuja sanoja, hän osaa kiinnittää huomiota niihin ja nähdä sen hassuuden niissä. Olen hänen ansiostaan alkanut myös katselemaan sanoja sillä silmällä. Minusta vehmas -sana on sellainen jännän hassu sana.  Edellisen tekstini kaunosielu -sana on kauneutensa lisäksi myös jotenkin hassu. En nyt keksi muuta kaunoa kuin kaunokirjallisuus ja kaunokirjoitus. Hutiloiden kirjoittaessa kaunosielu saattaa muuntua kainosieluksi, joka muuten on myös nätti sana. Myös kainosielut ovat viehättäviä ihmisiä. Vahingossa voi kirjoittaa myös kaunasielun kaunosielun sijaan, tai jopa kuonasielun. Huh huh. Pidinkin kielen keskellä suuta kirjoittaessani vastauksia edellisen tekstin kommentteihin. Näissä kuvissa on sama vehmas näkymä Satavuotiaan yläpihalta. Toinen on kuvattu aamu- ja toinen ilta-auringossa. Voiko sen mistään erottaa kumpi on kumpi, pelkästään kuvien perusteella, jos ei tiedä tämän paikan ilmansuuntia. Virmajuuret ovat tänä ...

Eräs tuttavani laittoi minulle viestin, jossa kertoi irtisanoutuneensa työpaikastaan. Ei kestänyt olla enää siellä, koska "olen kaunosielu", hän selitti. Suurinpiirtein tiesin mitä hän sillä tarkoitti, mutta päätin kuitenkin katsoa millä tavalla tuo sana virallisesti selitetään. Kaunosielu - niin kaunis sana! Tässä kuvakaappaus osasta google-haun tuloksia. Jos valittaisiin kukkien 'Kesän Kaunosielu', niin mikähän se olisi. Minun yksi ehdokas olisi tuo ensimmäisen kuvan syysleimun kukinnon yksi kukkanen. Se näyttää 'sielukkaalta ja herkältä'. Tai malva, joka näyttää ainakin 'herkältä', ja ehkä hiukan 'empaattiselta' ja kyllä, myös 'myötäelävältä'. Syyshohdekukka näyttää pirteältä ja vahvalta; se varmasti jaksaa koko ajan valppaana kuunnella toisen murheita ja siten olemaan aidosti 'myötätuntoinen'. Bonuksena antaa vielä omasta energiastaan murheiselle, jotta tällä on voimia ratkaista ongelmat tai elää niiden kanssa. Toisaalta sor...

Kuvassa ovat Martti Innanen ja Gunnar-pässi. Kaksi kertaa. Jos olet nuorenpuoleinen ihminen, niin vihreä valo saattaa jäädä syttymättä. Ei se mitään, en kuitenkaan aio auttaa asiassa. Jollakin luokkaretkellä jonkun paikkakunnan jossakin puistossa kohtasimme Martti Innasen ja Gunnar-pässinsä. En sitten muista sitäkään, että tunnistinko heidät julkkiksiksi itse, vai huomasinko vaan luokkakaverien valokuvaavan heitä ja siksi otin itsekin kuvan. Joko kamera temppuili tai minä käsittelin sitä pöhkösti, minkä seurauksena Innanen pässeineen tallentui kaksi kertaa samalle filminpätkälle. Lyön vetoa tuon pöhköilyn puolesta, nimittäin ...                       🫣🫣🫣🫣🫣🫣🫣 ... lapsuudenaikaisessa albumissa tuon Innasen kuvan vieressä on kuva minusta samalla retkellä. Seison muistomerkissä ujosti hymyillen. Juuri niin, muistomerkissä. Jalkojeni alla näyttäisi olevan joku laatta teksteineen. Muistomerkkiä ympäröivät matalat rautaiset ketjut. ...

Näin ensimmäistä kertaa ohdakeperhosen. Aikuiset yksilöt eivät pysty talvehtimaan Suomessa, joten jos näet tämännäköisen perhosen toukokuussa, niin se on lentänyt tänne Afrikasta asti. Uskomatonta! Kuvan yksilö lienee Suomessa kehittynyt, ja se lentelee elokuun alusta syyskuun ensimmäisiin pakkasiin. Ohdakeperhonen lenteli ruderaatillani, kuten myös neito-, sitruuna-, herukka- ja  karttaperhoset sekä ketohopeatäplät ja amiraalit. Neitoperhosen siipien "nurja puoli" näyttää siltä, kuin se olisi vähän kärähtänyt, niinkuin se olisi lentänyt metsäpaloalueen läpi. Tällainen pelto-ohdakkeinen paikka näyttää houkuttelevan kaikkein eniten erilaisia perhosia ja kaikkia muita pikkuötököitä meidän pihalla. Ruderaatin reunassa on matala kanto. Seisoin sillä mahdollisimman liikkumattomana. Kännykkä kamera-asennossa valmiina käsissä, jotta voin käännellä sitä vaivihkaa hitaasti oikeaan suuntaan. Aluksi perhoset lennähtivät kauemmas, mutta mitä kauemmin seisoin, sitä lähemmäs ne tulivat. Mi...