Puutarhaikkuna

 

Yläpihalla talon vieressä olevan satavuotiaan syreeniaidan takana on jyrkkä pudotus alapihalle ja sen edessä matonpiiskausteline. Talon tapana on näköjään ollut sijoittaa vanhat sähkötolpat reunuksiksi pihalle. Hyvin ne rajaavatkin uudistuvaa ja laajenevaa syreeniaitaa.

Poistin tuijien ja syreeniaidan välistä kituliaan tuijan jäännökset ja karsin vähän kuivia syreenin oksia. Haaa, siihen muodostui ikkuna! Puutarhassa olevista porteista ja ovista seuraavaan puutarhahuoneeseen näkee kerrottavan enemmän, mutta ikkunoista vähemmän. Toki jotkut ovat vieneet idean pidemmälle ja laittaneet vanhat ikkunan raamit sopivaan kohtaan puutarhaa.

Siirrytäänpäs sitten lähemmäs ikkunaa. Tuo verkkoaita on joskus asennettu tuohon varmaan turvallisuussyistä tuon jyrkän rinteen vuoksi.

Ihan aidan vierestä voi sitten jo tirkistellä tontin alimmaiseen nurkkaan saakka. Kuvan etualalla on yksi punakoisoesiintymä. Se näyttää viihtyvän myös kuivalla ja aurinkoisella paikalla, ei pelkästään puronvarren pöheikössä.

Ikkunasta voi kurkistella alapihan tapahtumia; onko peuroja omenapuiden kimpussa tai istuuko vaaleanpunaisella penkillä ketään.

Kuvat ovat sen näköisiä niinkuin sataisi vettä, ja se johtuu siitä, että ihan oikeasti ihanasti sataa vettä!

Puro kun tuli mainittua, niin ylpeänä vielä esittelen: oma puromme, jossa runsaiden sateiden ansiosta oikein ryöppyää ja kohisee vettä.