Satavuotiaan sylissä

LISÄYS 29.9.2026: Tässä tarinassa kaikki ei ole totta. Tein tämän lisäyksen, koska muutama on kertonut säikähtäneensä. Ostin lankakaupasta villalankaa. Sellaista hempeää, jossa värit vaihtuvat kivasti. Aloin neulomaan siitä itselleni kaulaliinaa. En päässyt kovinkaan pitkälle, olisiko ollut jotain kymmenen riviä, kun tunsin oloni jotenkin nuupahtaneeksi. No, mitäs tuosta, ajattelin. Näin syksyllä ovat nuupahtelut ihan normaaleja. Jatkoin neulomista. Olo ei ollut hyvä. Olinkohan saamassa flunssan? Katselin neulomaani huivin pätkää ja jotenkin en ollut tyytyväinen. Jotain oli vialla. Päätä alkoi särkeä. Oli etova olo. Ulkona muka paistoi aurinko, mutta kun katsoin ikkunasta ulos, näin vain synkkiä tummia pilviä. Minulla alkoi olla todella huono olo. Näkö välillä hämärtyi ja alkoi olla vaikea nähdä silmukat. Jatkoin silti neulomista. En ollut syönyt mitään, en kyennyt. Suurinta herkkuani on graavisiika ruisleivän päällä, mutta nyt voileipä kuivui lautasella. Ajatuskin siitä oksetti. K...

Kätevää, kun metsästä saa jo valmiiksi ruskistetut sienet. Tämä ei ole suositus noiden syömiselle; en tiedä ovatko syötäviä sieniä. Alapihan uusimmassa kukkapenkissä ei ole yhtään kukkaa. Siellä hehkuvat vain punaiset kivet. Sateiden ansiosta rinteiden sammalikko on pulleaa.

Kun Tamara ja Väinö olivat jälleen kohdanneet jokilaivalla, he päättivät pikimmiten palata Suomeen. Tamara irtisanoutui laivatyöstään ja päätti, että alkaa sitten etsiä töitä maista läheltä heidän uutta kotiaan. Väinö palaisi heti opintojen pariin; ei hän vielä ollut jäänyt kauheasti jälkeen muista. Uuden kodin laittamista olisi tiedossa myös. Ensin he päättivät kuitenkin pitää kaksi päivää yhteistä lomaa. Laivan seuraava satama oli sopivasti Wien, ja siellä he aikoivat lomailla. Laivalla oli muuten monet naurut naurettu, kun kaikille työkavereille selvisi, että skotlantilainen rouva olikin Tamaran sulhanen. Tamara tietenkin ylpeänä esitteli häntä kaikille. Väinö itse sai hepulinaurukohtauksen, kun kyseli Tamaralta, etteikö tämä todellakaan huomannut, että hänellä oli ollut koko ajan omat kenkänsä jaloissaan. Kun ei hän Touhulasta ollut löytänyt tarpeeksi isoja naisten avokkaita. No nyt Tamara ja Väinö kävelevät käsikädessä satamaterminaalin läpi uloskäynnille. He näkevät jo auringonva...

Nämä kymmenen kirjaa luin. Mukavat lukukokemukset sain pokaalilla merkityistä Koiviston, Bazterrican, Supisen, Ketolaisen ja Gryttenin teoksista. Ei noihin toisiinkaan tutustuminen niin kauhean pahaa tehnyt. Ai niin, bonuksena luin Aapelin novelleja vuodelta 1947, Onnen pipanoita. Se vasta hupaisa kirja olikin. Olen tyytyväinen, että tartuin tähän Vaski-kirjastojen Aikuisten lukudiplomi -haasteeseen. Sain luettua muutakin kuin islantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia dekkareita. Nyt odottelen innolla tulevan vuoden lukudiplomin listoja.

Tämän vuoden keväällä aloitin "suorittaa" Vaski-kirjastojen Aikuisten lukudiplomia. Siihen kuuluu kymmenen kirjaa. Minulla jäi kesätauon jälkeen luettavaksi kaksi kirjaa. Elämäkerrallista otsikon alta valitsin Päivi Ketolaisen Laukku - Leena -naiskulkurin tarina , Pro Bono kustannus 2024. Leena Kiviharju muutti asumaan ulos, kun oikeustieteen opinnot olivat keskeytyneet, kun asuminen lapsuudenkodissa äidin kanssa päättyi äidin kuolemaan ja kun lapsuudenkoti myytiin. Ulkona asuminen ei tarkoittanut jotain yhtä tiettyä paikkaa, vaan Leena kulki paikkakunnalta toiselle. Useimmiten hän käveli välimatkat, joskus hänelle tarjottiin kyytiä. Laukku -etuliite hänen nimessään ei ollut turhaan. Vaelluksensa alussa hänellä oli noin 30 laukkua mukanaan, loppuaikoina jopa 80 kantamusta. Matkaa hän teki niin, että kantoi osan laukuistaan jonkin matkaa eteenpäin, palasi hakemaan lisää laukkujaan, kunnes kaikki kassit olivat taas kasassa. Sitten sama uudestaan. Eteneminen oli siis melko hi...