Leikkipuisto

Yhdessä aiemmassa tekstissäni kerroin ihan vain huvikseni puuhastelevani kaikkea mukavaa metsäpuutarhassa. Saaripalstan Saila kommentissaan vertasi sitä leikkimiseen. Aivan nappiin osunut juttu. Siitä sain idean alkaa nimittämään aluetta Leikkipuistoksi. Metsäpuutarha-nimitys on minusta koko ajan tuntunut jotenkin kankealta ja vieraalta, ja etenkin kun metsää on vain osassa aluetta. Itse asiassa sen seurauksena mitä tuolla touhuilen, paikasta tuleekin enemmän puistomainen kuin metsäinen. Joten Leikkipuisto on mitä osuvin nimi.

Minun Leikkipuisto on hyvin virikkeellinen ja antelias. Se antaa loputtomasti ideoita. Seuraavassa muutamia esimerkkejä.

Tuossa kohtaa alunperin oli nuoren kuusen runko katkenneena niin, että sen latva oli taittunut maahan muodostaen ylösalaisin olevan V-kirjaimen. Siitä sain idean koota siihen lisää pitkiä ohuita risuja, joita maassa hakkuiden jäljiltä lojuu paljon. Vähitellen siitä on tullut tuollainen kotamainen muodostelma. Sen keskiosa ei ole tyhjä, eikä oviaukkoa ole. Se on vain "koriste". Huvitti vain tehdä noin!

Tässä oli ensin nuoren pihlajan runko taittuneena niin, että latvakin oli kiinni maassa. Ryhdyin keräämään käkkyräisiä kelo-oksia ja asettelin niitä nojaamaan siihen runkoon vähän toistensa lomaan pujotellen. Siitä tuli ihan tukeva aita. Kuvan oikean alakulman kiven ja aidan välissä kulkee raivaamani polku "vuorelle".

Tämä kohta on myös vuorelle menevän polun varrelta. Siinä oli valmiina kolme kantoa kuin istuimina. Siistin vesakkoa ja varvikkoa ja korotin keskimmäistä jakkaraa. Myös nuo ohuet pikkukannot olivat valmiina, odottamassa, että kiinnitän niihin tuon punaisen köyden. Siitä tuli Puolimatkan krouvi matkalla vuorelle. Tuota kallellaan olevaa runkoa en ole vielä osannut hyödyntää. Laittaisinko siihen kahvipannun roikkumaan taukopaikan merkiksi?

Leikkipuistossa on valmiina kauniita kiviä ja korkeita kantoja. Maasta löytyy myös tuollaisia valmiita pöytälevyjä, sahattuja ohuita kiekkoja. Sen hakkuuta tehneen metsäkoneenkuljettajan on täytynyt olla myös leikkisä. Taustalla yläoikealla näkyy Puolimatkan krouvi.

Aiemmin olen kuvissani esitellyt vain herkkupaloja. Nyt tämän tekstin kuvien taustalla näkyy myös sitä rumempaa puolta eli risu- ja runkokasoja. Olen oppinut ajattelemaan niistä, että ne ovat oivallista materiaalia ideoiden toteuttamisessa, ja sitä materiaalia on paljon erilaista ja runsaasti. Muutenkin tällaisen metsän saaminen käsittelyyni on ollut erittäin terveellistä; se on opettanut minulle keskeneräisyyden sietämistä. Tarkoituksena on pikkuhiljaa pieni alue kerrallaan siistiä Leikkipuistoa eli leikkiä😁. Ei missään järjestyksessä, vaan sitä mukaa kun jostakin kohtaa tulee joku idea mieleen. Se on niin nautinnollista kuljeskella Leikkipuistossa ja katsella paikkoja ja sitten yhtäkkiä jostakin kohtaa - kas, tuosta teenkin sitä ja tuohon laitan tätä!

Pitääkin tästä lähteä säänpitoon.