Tulotilanne

 

Pienen poissaolon jälkeen palasin Satavuotiaalle. Yläpiha oli jälleen tammen koristelema. Maassa oksien ja lehtien seassa oli paljon terhoja. On hauska katsoa, kun orava tulee ja piilottaa terhoja muutaman metrin päähän pihanurmen sekaan.

Mutta ensin sisälle ...

Mittarit näyttivät, että ulkolämpötila oli noin +13 astetta ja sisällä oli 14.6 astetta. Siis lämmitystä tarvitaan. Edellisistä yhteistyökerroista takan kanssa olin oppinut, että ensin pitää kuivattaa ja lämmittää hormia. Nimittäin nuohoojan käynnin jälkeen kostea ilmanala altistaa ilmalukolle. Se tarkoittaa sitä, että savupa ei nousekaan piipusta ylös ja ulos vaan kääntyy tulemaan alas ja sisälle, siis kaikki savu. Hormiin tulee kostean kylmän ja lämpimämmän ilman rajakohtaan ilmalukko, josta savu kääntyy takaisin alas aivankuin piippu olisi kokonaan tukossa. Mutta onneksi se ei ole. Nettikeskusteluista selvisi, että näin on käynyt muillekin nuohoojan käynnin jälkeen. Jotenkin se nuohoojan imurointi altistaa tälle ilmiölle.

Joten nyt poltin takassa ensin isoja lämpökynttilöitä neljä tuntia pellin ollessa auki, ja sen jälkeen vasta sytytin tulen; ja kas, savu osasi mennä hienosti sinne minne kuuluukin. Aina sitä oppii jotain uutta.

Hormin kuivumista odotellessa tein kukkakierroksen pihalla ja auringonkukkien lisäksi löysin nämä:

Kontiainen tai kontiaiset olivat nostelleet melkein puolimetrisiä kasoja lisää:

Haravoidessani etupihaa aurinko paistoi 

ja ylhäällä taivaalla kaksi hanhiauraa tekivät kierroksia korkeutta ottaen. Syksykin on niin kivaa aikaa!