Tamara eilen ja tänään

Tamara Lundin operettikonsertit viehättivät minua aikoinaan suuresti. Siksi Satavuotiaan pihan uusin "asukas" sai nimensä hänen mukaan. Se mihin Tamara nojaa on minun silmissäni hieno köynnöstorni muiden silmissä pölkkyhökötys. Entisten asukkaiden jäljiltä pihallamme oli iso kasa vanhoja raitapölkkyjä, joilla ei ollut enää juurikaan polttopuuarvoa, joten niistä rakentelin tämän tornin, jonka juurelle laitan ainakin kelloköynnostä kasvamaan, kunhan joskus kesä koittaa.

 Tamaran tekeminen oli hauskaa, joskin esimerkiksi noiden vähän rikkinäisten sukkahousujen vetäminen hänen pölkkysääriinsä oli hiukan työlästä. 

Voi olla, että sinulle tai jollekin muulle heräsi nyt kysymys, että MIKSI? Että eikö pihalle kannattaisi laittaa jotain kaunista. Voi olla niinkin. Mutta minua sattui nyt huvittamaan tällainen itseni hauskuttaminen; siksi Tamara ja Torni.

Katsopas vielä lähempää Tamaran sorjia nilkkoja ja sääriä:

Tamara on muuten tarkoituksella sillä puolella tornia, josta hän ei näy talolle eikä polulle. Näkyy ehkä vain tuulessa heilahtelevaa hiusta (kaupunginteatterin kirpputoritapahtumasta ostettu peruukki) ja käsivartta. Pitää laskeutua alapihalle ja kiertää torni, että näkee Tamaran kokonaisuudessaan. Tamara on tavallaan piilossa tornin takana.

Niin sitten, Tamara tänään: