Pienikokoisia ihmeitä

Amiraaliperhonen pysähtyi kuvattavaksi. Siltä puuttuu pieni pala siivestä.

Isotähtiputken kukinto on pieni, mutta ihmeellinen.

Keltainen pieni maksaruoho on myös yksi ihmeellisyys kokonaisuudessaan.

Ojakellukan kukinto on kukinnan lopulla kummallisen näköinen.

Punakoison pikkukukinnot ovat söpöjä; violettia, keltaista ja ripaukset valkoista ja vihreää.

Tämä sentin mittainen tyyppi lepäili Tamaran hihalla.

Ja Tamaran hiuksissa kulki pikkuhämähäkki, Tamaran ilme ei värähtänytkään.

Lipstikan lehdellä majaili tällainen otus.

Jos joku tietäisi mitkä markkinat ovat tässä käynnissä? Nuo pienimmät ovat oikeastikin mustia. Olen luullut, että kirvat ovat aina vihreitä. Laitoin kameraa eli puhelintani niin lähelle oksaa, että yksi muurahainen alkoi hyökkäillä kohti.

No, entäs tämä sitten? Köynnösten tueksi viritettyyn naruun on tainnut joku rakentaa pienokaiselleen kehdon, kukahan? Tuo pallukka on vain senttimetrin läpimitaltaan.

Vielä lopuksi iloinen uutinen. Joutsenpariskunta palasi pari päivää sitten tuvan ikkunasta näkyvälle lähilammelle. Tänään näin niillä kaksi poikasta. Olen varma, että annatte anteeksi kuvan huonon laadun, mutta pitihän se ottaa todistusaineistoksi.