Pienikokoisia ihmeitä

Amiraaliperhonen pysähtyi kuvattavaksi. Siltä puuttuu pieni pala siivestä.

Isotähtiputken kukinto on pieni, mutta ihmeellinen.


Keltainen pieni maksaruoho on myös yksi ihmeellisyys kokonaisuudessaan.


Ojakellukan kukinto on kukinnan lopulla kummallisen näköinen.

Punakoison pikkukukinnot ovat söpöjä; violettia, keltaista ja ripaukset valkoista ja vihreää.



Tämä sentin mittainen tyyppi lepäili Tamaran hihalla.

Ja Tamaran hiuksissa kulki pikkuhämähäkki, Tamaran ilme ei värähtänytkään.


Lipstikan lehdellä majaili tällainen otus.

Jos joku tietäisi mitkä markkinat ovat tässä käynnissä? Nuo pienimmät ovat oikeastikin mustia. Olen luullut, että kirvat ovat aina vihreitä. Laitoin kameraa eli puhelintani niin lähelle oksaa, että yksi muurahainen alkoi hyökkäillä kohti.

No, entäs tämä sitten? Köynnösten tueksi viritettyyn naruun on tainnut joku rakentaa pienokaiselleen kehdon, kukahan? Tuo pallukka on vain senttimetrin läpimitaltaan.

Vielä lopuksi iloinen uutinen. Joutsenpariskunta palasi pari päivää sitten tuvan ikkunasta näkyvälle lähilammelle. Tänään näin niillä kaksi poikasta. Olen varma, että annatte anteeksi kuvan huonon laadun, mutta pitihän se ottaa todistusaineistoksi.

Kommentit

  1. Upea tuo punakoiso. Ihan kuin sillä olisi keltainen kieli

    VastaaPoista
  2. Kotelo on luultavasti hämähäkin aikaansaannos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sami niilola tästäkin kommentista! Oikeassa olet, myöhemmin kommenteissa Sirpa tunnisti sen lyhtyhämähäkin pesäksi.

      Poista
  3. Spring come with her visitors...
    Lovely pictures !!!
    Have a nice weekend !
    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks Anna! You too, have a nice weekend!

      Poista
  4. Hienoja lähikuvia. Meilläkin on tuota keltaista maksaruohoa ja eilen näin tuollaisen perhosen. 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A! Eikö olekin hienoa tehdä tuollaisia havaintoja.

      Poista
  5. Kiitos pienikokoisista ihmeistä Anna! Sinulla on tarkkaavaiset silmät.
    Ihanaa, että joutsenperhe palasi.

    Kirvoja kai ne mustat ötökät ovat, ehkä juurikaskirvoja.
    Pesä on erikoinen, ilmeisesti jonkin hämähäkin tekemä. Voi olla lyhtyhämähäkki, ruskolyhdykkääkin voisit googlata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa jälleen kerran tunnistamisavusta! Lyhtyhämähäkin pesältä se näyttää. Mielenkiintoista seurata miten pesän kesä etenee. Tiedän sanonnan, että se mihin kiinnittää huomiota, se lisääntyy. Nytkin todistin sen, kun läksin kuvaamaan erityisesti kaikkea pientä, niin löytyi vaikka mitä.

      Poista
  6. Kyllä kannattaa katsoa läheltä, tarvittaessa vaikka kontata polvet ruvelle. Muuten jäisi monta tällaista ihmettä huomaamatta.
    Ihanaa, että joutsenet palasivat pikkuisilla vahvistettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Mukavia ihmeitä on luonto täynnä. Joutsenten paluu oli todellinen iloinen ihme.

      Poista
  7. Pieniä isoja ihmeitä, joista osa mukavia ja osa vähemmän.
    Inhoan kirvoja ja siksipä onkin mukava katsella pieniä lintusia, jotka napsivat jotain suuhunsa juhannusruusujen oksien ja lehtien välissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Hauskalta kuulostaa tuo pikkulinnut-kirvat -näytelmän seuraamisesi.

      Poista
  8. Monenlaista olet taas kuvannut hyvällä menestyksellä. Tosi hauska tuo munakoiso :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska! Olikohan sinulla kirjoitusvirhe kommentissasi. Punakoiso on erittäin myrkyllinen köynnöstävä kasvi, sitä on parempi olla sekoittamatta munakoisoon.

      Poista
  9. Ihastuttavat kuvat. Minullakin blogissani ottiäisiä vaikka muille jakaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos enkulin käsityöt! Tulen katsomaan öttiäisesi.

      Poista
  10. Ihania kuvia 😊 Minä tykkään myös isotähtiputken hentoisesta kukasta, se on niin siro ja kaunis!

    VastaaPoista
  11. Maailma on täynnä pieniä ihmeitä, kun vain ehtii pysähtyä katsomaan:)

    VastaaPoista
  12. Kiitos kuvista sinä olet hyvällä tavalla erikoinen ihminen kiinnität sellaisiin asioihin huomiota mihin muidenkin pitäisi pyrkiä . Minä olen joutunut opettelemaan niinsanotusti kantapään kautta lannistamaan ötökkä kauhuani ...ei sitä voisi mökkiä maalla edes omistaa jollei näin tapahtuisi . Hämähäkkejä en tapa koskaan niitä on silloin tällöin sisällä ,vien ne rikkalapiolla ja harjalla varovasti ulos . Kärpäsiä ja hyttysiä listin mutta muut saa jäädä rauhaan .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kiitos Nila! Ja kiitos palautteesta, tykkään vaan kovasti ulkona olosta ja silmiini osuu monenlaista. Kärpästen ja hyttysten lisäksi listin tarvittaessa ampiaisen, jos on pakko. Kantapään kautta senkin olen oppinut, vaikka olen ampiaiskammoinen.

      Poista
  13. Kauniita pieniä ihmeitä! Joutsenen poikaset ehkä kaikkein ihanimmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saraheinä! Harmi kun noita poikasia ei pääse katsomaan lähempää, ihania ne ovat.

      Poista
  14. Kuvaat taitavasti läheltä. Kauniita kuvia. Myös ötökät kuvattu hyvin, vaikka en ötököistä niin piittaa, en myöskään juuri inhoa niitä. Hämikset kuljetan ulos sisätiloista elävinä. Kirvat koetan tuhota mäntysuopaliuoksella. isotähtiputki on minulle outo kasvi, en tunne. Sievät kukat.
    joutsenperheelle toivotan onnea, ettei hauki käy nappaamassa poikasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos aimarii! On mielenkiintoista yrittää puhelimen kameralla saada tähtäimeen noita pikkuötököitä. Hauki? Nyt narraat! Voiko hauki oikeasti syödä joutsenen poikasen??

      Poista

Lähetä kommentti